Yrittää edes näyttää fiksulta...

Olen ehdottomasti värien ystävä, jo yksistään siksi, että näin talvisaikaan olen kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. Joskus tulee kuitenkin tilanteita, jolloin pitäisi "edes näyttää fiksulta", ja kaipaan silloin ylleni jotakin hillitympää.

Kun joskus talvella marketti kaupitteli Novitan Impivaara-lankaa varsin sulovileenimäiseen hintaan, ostin lastin mielessäni tietty Novitan tunika. Minähän neuloin sen "stressitunikana" muutama vuosi sitten kirkkaanvihreänä, mutta nyt tuntui kivalta tehdä tällainen eiminkäänvärinen, johon voi sitten halutessaan yhdistää värejä..

 Malli: Novita syksy 2009 / 37

Lanka: Impivaara, noin 550 g kokoon XS

Puikot: 4,5 mm

Impivaara on muovisempaa kuin seiskaveikka, mutta joskus kukkarolla vain on painavampi mielipide asioista kuin mielihaluilla. Eikä tuo pahalta yhden päivän käytön perusteella tunnu.

Viitostenodotusmekko

Ja ei, ennen kuin alatte neuloa pieniä töppösiä, niin kyllä se on ihan vaan läskiä. :) Tämänkertainen valmis neule vain on niin veeeeeeeeenyvä, että menisi kropan kuin kropan yli.

En ole pahemmin harrastanut Novitan Rose Mohairia, kuten en muitakaan puoleksi muovisia lankoja. Talvilomalla kuitenkin Jalasjärven Halpa-Hallissa sisäinen vileenini heräsi ja hamstrasin mukaan edullista lankaa. Koska olen tällä hetkellä korviani myöten täynnä pikkuneuleita, tarrasin viime viikolla mohaireihin ja tein tämän.
 

 Ohje: Novita syksy 2008/67

Lanka: Rose Mohair, 350 g kokoon S

Puikot: 5,5 mm

Vaikka tein pienimmän koon, ja vaikka en todellakaan vielä muistuta mitään neiti kesäheinää, tästä tuli varsin antelias - joka suuntaan. Venyvä kaula-aukko häiritsi siveästä aluspuserosta huolimatta sen verran, että ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen virkkasin kauluksen reunaan jotakin silmukoita (minähän en tiedä mitä eroa virkatuilla jutuilla on...).

Pituutta tälle tuli puolipahimmoisesti: ei mene ihan ilman hametta, mutta on silti melkein mekkomaisen pitkä. Tuntuu kuitenkin, ettei muovi tässä langassa tai ainakaan tällä mallilla hiosta niin pahasti kuin voisi kuvitella, joten uskon tehneeni mukavan käyttöneuleen.

Neulojan pojan koston paluun uudet seikkailut

Näin siinä sitten kävi: maaliskuussa hehkuttamani neuleinto hiipui järjettömän mittaisiin työpäiviin ja stressiin. Vaikka usko oli välillä loppua, Seinäjoen Farmarista selvittiin hengissä. Kesäloma meni jotenkuten toipuessa, ja nyt pakerran täyttä päätä ProAgria Etelä-Pohjanmaan historian viimeistelyssä ja maakuntamuseolla marraskuun alussa samasta aiheesta avautuvan näyttelyn suunnittelussa ja kokoamisessa. Samalla, kun hoidan vs. tiedottajan tehtäviä.

Luppoaikaa ei siis ole, ja välillä olisi mukavaa, jos stressiä olisi pikkuisen vähemmän. Mutta sen verran elämäni on keväästä ja kesästä rauhoittunut, että useimmiten työpäiväni on vain kahdeksantuntinen. Illalla on siis aikaa tehdä muutakin kuin koettaa pysyä hereillä niin kauan, että pääsee sänkyyn.

Niinpä neulevillitys on humahtanut yli sellaisella voimalla, että tästä postauksesta uhkaa tulla kaikkien jatko-osien isoäiti.

Jo kesälomalla huomasin mietteiden pyörivän välillä neuleissa, ja jokunen viikko sitten kaivoin esiin keväällä aloittamani neuleen - purkaakseni sen, kun malli ei enää miellyttänyt ja kokokin oli väärä. Sen sijaan aloin tikuta Teetee Cacaon lopuista tätä tunikaa.

Ohje: Tanja-tunika (TeeTee verkkolehti 2/2013, ohje 7)

Lanka: TeeTee Cacao, 200 g kokoon M

Puikot: 5 mm

Muuta: Hyvin vaikeasti kirjoitettu ohje, tähän ei olisi kannattanut tarttua ensimmäisenä pitkän neulomistauon jälkeen! Hihojen ja kauluksen pitsineule oli jotenkin epämiellyttävää, varsinkin kun en ole pitsin ystävä, joten neuloin nekin sileää oikeaa.

No juu, jouduin ostamaan kaksi vyyhteä Cacaota saadakseni sen viimeisen kulumaan - ja nyt minulla on ko. lankaa jäljellä taas täsmälleen sen verran kuin oli tätä aloittaessa... Mutta ehkä siitä jotakin keksitään! Hirveän pitkä tästä tuli, en tajunnut että viiste on noin jyrkkä, ja näin lyhyellä käyttäjällä se melkein laahaa maata. Ei siis tullut työvaatetta, mutta ehkä tämä menee jossakin tilaisuudessa kapean hameen tai housujen kanssa.

Tunikan parissa neulehimo suorastaan ryöpsähti, ja tarrasin heti seuraavaan lankaerään. Novitan syksyn 2011 numero on tainnut olla heidän parhaansa, sen verran monta neuletta olen siitä jo tehnyt. Nyt tikkusin tämän "naisen pikkujakun".

Mallineule oli oikein mukava, siinä oli sopivasti haastetta mutta se oli tarpeeksi simppeli tv-neuleena. Aloin vain - Novitani tuntien - epäillä tuon ohjeessa mainitun 500 lankagramman riittävyyttä, enkä tohtinut tehdä kauluksesta niin korkeaa kuin olisi pitänyt. Oikeassa olin.

Lisäksi havaitsin, etten osaa laskea (kesän Farmarin viestintätiimi tietää, ettei heidän viestintäpäällikkönsä osaa lukea, mutta nyt paljastui vielä tämäkin). Kun tänään laitoin jakun päälle, tajusin, että kaksi nappia puuttuu. Olin jo muutenkin joutunut kaivamaan kaulukseen erilaiset napit kuin muualle, ja silti niitä oli vasta 10 eikä 12! Minkä lisäksi ne olemassaolevat oli ommeltu osin vinoon... Hohhoi, täytynee ostaa ja ommella koko satsi uusiksi.

Ohje: Naisen neulottu pikkujakku (Novita 68 / Syksy 2011)

Lanka: Novita Jussi, 500 g kokoon M

Puikot: resoreissa 4 mm, muuten 4,5 mm

Napit: lankakaupan poistomyynnistä aikoinaan löytyneet

Muuta: En tiedä onko vika Jussin vai ohjeen, mutta tästä tuli M-kooksi kauhean leveähartiainen, vielä kun hihat vähän pussittavat. Voisin lisätä jakkuun olkatoppaukset ja olisin täysin uskottava dallassankaritar.

Joku saattoi huomata tästä postauksesta pari muutakin asiaa kuin uusia neuleita.

Ihan ensimmäisessä kuvassa on ihmeellistä se, että kuvittelin pingottavani neuleen osat ennen ompelua. Päädyin peruuttamaan ajatuksen, kun laaduntarkkailijat osoittivat aivan liiallista mielenkiintoa tuotteeseen. Laaduntarkkailijoita kun on nykyään kaksi. Kesäloman aikana Stella sai "pikkusiskon" noin neliviikkoisena yksinään tien varresta löytyneestä (autosta pudotetusta?) pennusta, joka nykyään tottelee nimeä Mustikka. Älkää siis ihmetelkö kissarekvisiittaa kaikkien kuvien taustalla!

Toinen asia on se, että nykyään neulon itselleni M-kokoa. Toukokuussa juttelin ortopedini kanssa mahdollisista jalkaleikkauksista ystäväni OI:n vuoksi, ja lääkäri sanoi suoraan, ettei minua tällä painoindeksillä leikata. Päädyimme siis Samin kanssa tekemään elämänmuutoksen. Hyvin epämuodikkaasti ja vanhanaikaisesti laihdutamme syömällä vähemmän kuin kulutamme, emme millään ihmedieetillä. Emme itse asiassa ole dieetillä, vaan tarkoitus on pystyä syömään nykyiseen tyyliin loppuelämämme: syömme ihan kaikkea, vain määrä ratkaisee.

Tämän johdosta minusta on kadonnut toukokuusta alkaen noin 10 kg, joskin viime viikot ovat olleet kamalaa jumittamista ja muutaman sadan grammaan seilaamista edestakaisin. Toivotaan että se pian helpottaa, koska vielä 15 kg olisi lähdössä. Ei siis ole mitään järkeä ostaa tai tehdä itselleen vaatteita tässä tilanteessa - mutta kun ei malta tekemättäkään olla!

Taidankin lähteä neulomaan...

Ihana kasari!

Talvilomalla ehdin levätä sen verran, että neulominen alkoi yhtäkkiä taas kutkutella. Tiesin kuitenkin, että on neulottava jotakin nopeaa ja helppoa tyyliin paksuilla puikoilla yhdessä illassa...

Sain aikaiseksi niin paljon, että kerin ne kolme vyyhtiä Teeteen Cacao-lankaa, jotka ovat odotelleet Seinäjoen 2009 käsityömessuista alkaen sitä täydellistä ohjetta. Minä tilaan Teeteen ilmaista nettilehteä, jonka voi tallentaa itselleen pdf-muodossa, ja olin jo vuosi sitten tulostanut itselleni tunikaohjeen Cacao-langalle. 8 mm puikot ja reikäneule - ei se ihan yhdessä illassa syntynyt, mutta melkein...

Malli: Pompulakoristeinen tunika (malli 3), Teetee verkkolehti 2/2012

Lanka: Cacao lenkkialpakka (89 % alpakka, 11 % polyamidi), noin 210 g kokoon XL (= leveys XL, korkeus S)

Puikot: 8 mm

Muuta: Jätin vartalokavennukset tekemättä, kun minun vartalossani ei ole kavennuksia... :) Jätin myös hihat tekemättä jäljempänä selostamastani syystä.

Noista kuvista ei ihan selviä, mutta kun jätin kavennukset pois, sain aika hauskan lepakkohihaisen liivin / puseron. 1980-luvun muodista ollaan monta mieltä, mutta paitsi että se on minulle nostalgista, se on myös armollista. Vaatteet suojaavat kaikki makkarat ja pönkötykset, tuon alla voisin odottaa vaikka viitosia. Testasin tänään tunikan, ja se on aivan ihana! Joskin a) reiät tarttuvat joka nuppiin ja koukkuun ja b) langassa on sen verran muovia, että se sähköistyy aika mielenkiintoisesti...

Olin juuri aloittanut tämän työn, kun uusin Teetee-lehti ilmestyi, ja siellä oli tosi kivan jakun ohje lenkkialpakalle. Siihen kuluisi ohjeen mukaan 200 g lankaa, joten jemmasin viimeisen vyyhden jakkua varten (täydennän sitä jollakin toisella langalla). Jätin siksi hihat tähän tunikaan tekemättä, mutta en niitä kaipaakaan, koska tuo olkasaumahan yltää tosiaan kyynärpäihin.

Kolmas talvi toden sanoo ja muita kertomuksia

Ystävät, sallikaa minun jakaa kanssanne tämä tunne. Tiedättehän, se tunne, kun pitkään jaloissa pyörineestä puolitekoisesta neuleesta, siitä ahdistavasta ja harmittavasta kapistuksesta, tulee valmis. Valmis.

Muistaakseni talvella 2010 pyörittelin käsissäni isonveljen Pietarin tuliaisia. Lanka oli täyttä villaa, se oli erittäin ohutta (tiheyttä ei mainita venäläisissä vyötteissä), sitä oli aina kaksi kerää per väri. Päätin aloittaa ihan yksinkertaisen raitaneuleen, josta tulisi se näppärä "ohut arkineule" moneen käyttöön.

Aloitin neulomisen, mutta sileä oikea ohuella langalla ei raidoituksen vaihtelusta huolimatta jaksanut kiinnostaa pitkälti. Onneksi sitten jo tulikin kevät - eihän silloin voi neuloa villatakkia, eihän!

Syksyllä 2010 kaivoin neuleen taas esiin Novitan pussista (aloin ihan inhota sitä Novitan pussia tämän takia!) ja jatkoin tikuttamista tv:n äärellä. Mutta aina tuli jokin hauskempi työ väliin, tämähän oli tylsää, se ei edes edennyt mihinkään. Ja hupskeikkaa, taas olikin kevät - eihän silloin voi neuloa villatakkia, eihän!

Tänä talvena olen kaikenlaisten elämän isompien ja pienempien harmien keskellä kärsinyt neulebläähistä  Ei ole huvittanut tehdä yhtään mitään, on tuntunut etteivät edes "paksuilla puikoilla nopeasti" -neuleet etene. Mutta sitten me aloimme katsoa CSI:tä dvd:ltä. Me katsomme aina CSI:tä, kun elämä mättää. Ja eihän CSI:tä voi katsoa neulomatta. Kun nyt sitten sain roirin valmiiksi ja tarvitsin jotakin helppoa ja älytöntä neulottavaa - tartuin siihen Novitan pussiin. Ja tuntuu, että neule oli valmis ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Malli: Silmukat otettu Ylösalaisinneuleen aloituksesta, olisiko koko L?

Lanka: Pehorkan Prjaza-lankaa kolmea väriä yhteensä 370 g

Puikot: 3,5 mm

Napit: Olin ostanut lankakauppa Fionan loppuunmyynnistä putkellisen sekalaisia nappeja, ja kun samanlaisia oli kerrankin melkein määrättömästi, mopo vähän karkasi napinreikien suhteen. Jos alan joskus napittaa tätä takkia auki tai kiinni, tunnen olevani kuin Laura Ingalls mekonnappeineen... Näitä on 33!!

Muuta: Takki saisi olla numeron pienempi ja hihat vähän lyhyemmät. Jälkimmäinen olisi helposti autettu, jos joku vaivautuisi vähän purkamaan. Äh, antaa olla!

Toisella neuleella ei ole ihan yhtä pitkää historiaa, mutta ehti sekin jo vaivata minua. Olin (pussissa olleen kuitin mukaan!) tasan vuosi ennen naimisiinmenoamme hamstrannut silloisen Jalasjärven K-supermarket Saarnion lankahyllyn tyhjäksi tipunkeltaisesta Novitan Bambusta puoleen hintaan.

Rakastan Bambua, mutta tämä oli niin kovin tipunkeltainen, että se jäi aina vain käyttämättä. Kunnes joskus viime keväänä innostuin. Tekisin tästä ihanan kesämekon, jota voisi pitää töissä!

Olin niin ahkera, että pääsin hartioilta helman alkuun. Sitten mallineuleen nypyt hyydyttivät minut, ja tuli syksykin - eihän silloin voi neuloa kesämekkoa, eihän!

Mekkoviritelmä pyöri neuleitten joukossa ja ärsytti minua, erityisesti siksi, että olin merkinnyt mallikerran vaihtumiskohdat silmukkamerkein ja se taas tarkoitti sitä, että lähes kaikki silmukkamerkkini olivat kiinni tässä työssä.

Kun olin siis saanut raitaneuletakin valmiiksi ja himoitsin jotakin uutta ja aivotonta neulottavaa, tartuin tähän. Ja armahdin itseäni: kuka sanoo, että sen pitää olla mekko? Onhan tunika paljon monikäyttöisempi!

Malli: Aloitettu jälleen kerran ylhäältä alas ylösalaisneuleen ohjeella - tiedän, olen tylsä. Varmaan tässäkin silmukkamäärä koon L mukaan. Helman mallineule on nro 191 Lesley Stanfordin Kauneimmista neulemalleista.

Lanka: Novita Bambu 350 g

Puikot: 3,5 mm

Muuta: Mekko on yläosastaan tarkoitettu selvästikin noin viidelletoista Kaisalle, mutta onneksi leipurin pelastus on kermavaahto ja neulojan pelastus on kuminauha. Siinä se nyt roikkuu.

Arvatkaa, olenko tyytyväinen, kun olen saanut nämä kaksi työtä valmiiksi! En kylläkään tiedä onko hyvä vai huono juttu, että jos tein aiemmin aina kaksi numeroa liian pieniä neuleita kun kuvittelin olevani vieläkin langanlaiha, teen nykyään kaksi kertaa liian isoja neuleita. No, isosta saa aina pienen!

Vielä siellä varastoissa pyörisi yksi neulepuolihameen tekele...

Viikon vanha kettunuttu

Nämä kuvat ovat maanneet kamerassa viikon, kun en ole kyennyt bloggaamaan...

Viime viikonloppuna olimme bussimatkalla Tampereen Ikeassa ja Lempäälän Ideaparkissa. Tämä perinteinen (jo toisen kerran! :) retkemme tuntui katkaisevan sopivasti synkkää syksyä, varsinkin kun olin edellisenä päivänä saanut käsikirjoituksen ensimmäisen pätkän historiatoimikunnan kynsiin.

Viime vuonna olisin ostanut Ikeasta kangasta, mutta kun missään ei ollut myyjää eikä mitään ohjetta kuinka toimia, se jäi. En tiedä olinko silloin vain ensimmäisen-Ikea-käynnin-shokissa vai oliko palvelua parannettu vuodessa noin 100 %, mutta nyt löysin kangasosastolta hyvin selkeät ohjeet: mittaa haluamasi pala, punnitse se ja lue viivakoodinlukijalla hinnastosta kilohinta! 

Niinpä mukaan lähti tätä - köh - filosofian maisterin ankaran asialliseen olemukseen hyvin sopivaa - köh - kypsää ja aikuista kangasta... :) Ja sitten minä vielä ihmettelen, kun en saa vakituisia työpaikkoja hienoista assistentin- tai vastaavista viroista!

Koska olen ennenkin pukeutunut kankaisiin, joita ei ole tarkoitettu vaatteiksi, tästä tuli tietysti kettunuttu.

Kyselin Samilta, voiko tätä käyttää, ja hänen mielestään ehdottomasti voi! Kuten työkaveri totesi: "Sehän olet sinä"...

Mutta jo näissä kuvissa kurkkuni on kipeä. Vielä tiistain sinnittelin töissä, sitten kaaduin sänkyyn ja olen sairastanut flunssan kourissa tähän asti. Perjantaina tosin jo siirryin sängystä sohvalle, mutta väsy on hirmuinen, ja parina yönä yskänkohtaukset ovat olleet melkoisen mojovia. Huomenna olisi kuitenkin yritys ulkoiluttaa kettunuttua uudestaan eli pyrkiä töihin. Sillä ellei tästä vaatteesta saa energiaa ja hyvää mieltä, ei sitten mistään!

Pari pientä

Muistatte ehkä, miten viime syksynä Kaisu ja Laura Mirjami esittelivät uusinta vauvamuotia, joka oli menossa lähipiiriin odotetuille poikasille. Vuosi on kulunut, eivätkä kaksoset ole enää mitään vauvoja, vaan juuri tänään yksivuotiaita reippaita miehenalkuja.

Kun kysyin poikien äidiltä syntymäpäivälahjatoivomuksia, sain vienon pyynnön samanlaisista villasukista, jotka tein vauvapakettiin. "Kun ne oli parhaat mitä on!" Ei tainnut olla ensimmäinen äiti, joka tästä mallista näin sanoo... Niinpä kumpikin poika sai laihjaksi uudet villasukat vähän isompaan jalkaan sovitettuna.

Malli: Vauvansukka (tunnetaan myös Tuulan sukkana tai junasukkana)

Lanka: Filona sukkalankaa 90 g kahteen noin koon 22 sukkapariin 

Puikot: 2,5 mm

Muuta: Filona on jännä lanka, vyötteessä lukee: "Made in Turkey, Lappajärven villakehräämö". :) Lisäksi ensimmäisen kerran törmäsin ongelmaan, josta olen lukenut muiden blogeista. Toisen sukkaparin toista sukkaa tehdessä langassa oli solmu - ja solmun jälkeen värit alkoivat juosta päinvastaiseen suuntaan!! Onneksi olin silloin jo loppuvaiheessa, joten riitti kun katkaisin langan ja tein uuden solmun niin, että lanka juoksi oikeaan suuntaan.

Tätä jälkimmäistä työtä en oikein viitsi paljon esitellä - olette nähneet näitä jo niin runsaasti! Mutta kun minä vain rakastan pellavaroiteja. Ostin siis käsityömessuilta Raijan Aitan pöydästä valmispalan pellavaa, ja jälleen kerran Riimingan tunika kaavanani ompelin siitä itselleni tunikan. (Kuvan laatu on sitä mitä se lokakuisena aamuna seitsemän jälkeen on, mutta kun tiesin, että illalla kotiin tullessa kolttu on jo aivan rypyssä...) Rintapielen kukkanen on Filttiinan rintaneula. Jos näette taskun ylipäätään ja siinä huopasydämen, sekin on Filttiinaa.

Tunikan alla on petrooli villakangashame, jonka surautin (!) edellisenä iltana noin vartissa. Minähän kävelen töihin noin 2 km, ja minähän pidän aina hameita. Nyt alkoi jo joinakin aamuina tuntua siltä, että lämpimämpää hamosta pitää saada ylle. Tilasin siis Kangas-Mallalta neljää (!!) eriväristä keittovillaa. Palvelu oli huippuystävällistä (muistin vasta tilauksen lähtiessä, että pitikin vaihtaa yksi väri toiseen, mutta se vaihdettin sähköpostilla pyytämällä) ja huippunopeaa. Tein tilauksen tiistaina ruokatunnilla ja valitsin Klarna-laskun, jolloin ei tarvinnut odotella ennakkomaksun ilmaantumista Mallan tilille, ja paketti odotti minua kotona jo keskiviikkona, kun Sami oli hakenut sen seurantakoodin perusteella.

Joskus on kiva olla lyhytkasvuinen: puolen metrin kangaspalasta tulee puolihame, kun keittovillahan on huopaa, jota ei tarvitse kääntää edes helmasta (vihaan käänteiden ompelua). Leveys sopivaksi, sauma kiinni, kuminauha vyötärölle, ja siinä on hame. Mutta älkää kertoko oikeille ompelijoille, että näin se käy. ;)

Kun ei se opi vaan ompelee vaan!!

Viikonlopun kunniaksi ajattelin tulla paljastamaan teille, mitä olen saanut aikaan kuluneella viikolla. Ei uskoisi, että näin väsynyt ihminen pystyy näinkin paljoon... :)

Ompelukoneeni, jonka kanssa otin taannoin lujasti yhteen, kävi sairaalassa ja kotiutui hyväkuntoisena. Kolmellakympillä putsasivat Singer Serenadeni niin, että enää en (valitettavasti...) voi syyttää konetta epäonnistuneista ompeluksista.

Päätin kokeilla aluksi ommella hyvin ohutta puuvillakangasta, jota ostin Eurokankaan palalaarista. Minulla on Elloksen mekko, josta tykkään kovasti, ja ajattelin tehdä tämän sen kaavoilla. En sitten keksinyt yhtään monimutkaisempaa mallia kuin tämä sivukappaleineen ja upotettuine taskuineen...

Takkusin koko päivän tämän mekon kanssa, lopuksi korjasin sitä suunnilleen nuppineuloilla päälläni, ennen kuin taas purin ja ompelin. Ollapa itsensä kokoinen mallinukke, jonka päälle rakennella vaatteita! Motkotin jo Samillekin, että kun ei se kiellä mua ompelemasta, vaikka en vaan osaa...

Tulos ei ole edelleenkään sellainen kuin Elloksella. Kun tämä oli ylläni töissä maanantaina, ihmiset tuijottivat mutta eivät sanoneet mitään. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua... ;) Pitsin toi Vaiskai minulle aikoinaan Ullakon aarteiden avajaisista.

Ompeleminenko uuvutti niin, että kuvassakin on silmät kiinni..? :)

Kun kone ompeli niin sievästi puuvillaa, uskalsin vielä samana päivänä (!!) kokeilla pellavakangasta, jota tarttui iso sylys mukaan myös Eurokankaan palalaarista. Kuvan Sami räpsäisi sunnuntaina, kun olimme tulossa neljän tunnin reissulta Lakeuden ristiin ja lähimaastoon (= messu ja uusien seinäjokisten tervetulotilaisuus), ja valitettavasti kesän viimeisen hellepäivän ja runsaan istumisen jäljet näkyvät tunikassa... Olisin voinut rajata kuvaa mutta enpäs rajannut, kun tekeleitäni saatiin kerrankin kuvatuksi jossain muualla kuin meidän olohuoneessa!

Kaavan piirsin yhdestä rakkaista Riimingan tunikoistani, jota olen aiemminkin käyttänyt mallina. Se vaan on jotenkin niin mua. Vihdoin myös löysin käyttöä vuosi sitten käsityömessuilta ostamilleni Maarit Ailion kangaskuville. (Olkaa ystävälliset älkääkä kommentoiko ompelujälkeäni, kun en siis voi enää syyttää sitä konetta...) Äärimmäisen fiksu tempaus myydä ihania, ihania kuviaan valmiiksi kangastilkuille painettuina! Näitä ostetaan myös tänä vuonna.

Eilen illalla sain sitten kohtauksen ja kaivoin esiin viimeisen niistä huovutetuista villakankaista, joita tilasin aikanaan Myllymuksuilta Suuren Käsityölehden kautta. Tämä punainen oli jäänty ompelematta, olin tilannut sitä nimittäin pienimmän palan (kankaat oli tarkoitettu tiettyihin SK:n lastenvaatteisiin, ja tilatessa sai valita, mitkä värit ja valmiit koot yhdistettiin), koska se on melkein samansävyistä kuin aikanaan tekemäni tonttuhame.

Kangas riitti juuri ja juuri - olisin tehnyt tunikasta pidemmän eli hamemaisemman, mutta se ei enää onnistunut. Riimingan malli tässäkin ja Maarit Ailion kuva. Tosin tähän tein leveämmät olkaimet, mistä johtuu, ettei kolttu istu sitäkään vähää kuin muuten.

Kuten näkyy, ompelukoneen huolto ei valitettavasti tippaakaan auta ompelijan taitoihin. Pitäisiköhän munkin paikkani puhdistaa? Olenko jo liiaksi pölyyntynyt työni ääressä?

Sitä odotellessa esittelen teille viimeisimmät ostokseni, jotka singahtivat luokseni Oranssin blogista. Mikä väri!!!!!

Syksyistä viikonloppua ystävät!

Stressitunika ensikäytössä

Varsinkin Tuumooksia lukeneet tietävät, että meidän elämämme on ollut oikeastaan runsaan vuoden ajan varsinaista vastamäkeä monessakin suhteessa - häät olivat poikkeuksellinen positiivinen tapahtuma. Tuntuu, että kaikki mahdollinen on vastustanut niin terveys- kuin työrintamallakin. Mutta päätös muutosta toiselle paikkakunnalle tuntuu laittaneen tulpan epäonnelle: nyt asiat taas sujuvat.

Varsinkin viime viikot työ- ja muuttoasioineen ovat olleet varsinaista aallokkoa. Ja silloin tarvitaan stressineule: työ, joka ei vaadi huomiota liiaksi, mutta sopivasti kuitenkin.

Heti Novitan syksyn 2009 lehden ilmestyessä ihastuin siinä esiteltyyn palmikkotunikaan. Varsinkin, kun näin kyseisen vaatteen toteutuneena Vaiskain päällä, pakkosaada-ajattelu vain voimistui.

Mutta kuten niin monet pakkosaada-neuleet, tämänkin toteutuminen lykkääntyi. Itse asiassahan luulin tekeväni tunikan aniliinista seiskaveikasta, mutta aloin pelätä, ettei se riittäisi.VIime aikoina olen koettanut välttää lankaostoja jo yksin taloudellisista syistä, mutta eräällä Halpa-Halli-käynnillä tarjous-seiskaveikat nähdessäni sekosin ja ostin kaupan melkein tyhjäksi keväänvihreästä langasta.

Ja tähän työhönhän jäi koukkuun! Malli oli juuri sellainen, jonka kykenin uupuneilla aivoillani käsittelemään. Itse asiassa minun olisi pitänyt tehdä tilaustyösukat, mutta tämä meni edelle. (Hannele, kyllä ne sukat tulevat, ihan varmasti!!)

Ajatustyötä vaativat myös useat työnantajani, kun osa-aikatyöntekijänä kerään leipäni pienistä palasista maailmalta. Tänään aloitan taas yhden uuden työn, alan vetää mediakerhoa seinäjokelaisella koululla. En ole opettaja enkä kokenut kerhonohjaaja, joten kyllä, jännittää. Ja siksi halusin pukea tänään ylleni jotakin energisoivan väristä, kotoisaa ja lämmintä. Stressitunika siis viimeiseen asti.
.

Malli: Novita syksy 2009, ohje 37

Lanka: Novita 7 veljestä, noin 600 g kokoon M

Puikot: 4,5 mm (ja KnitPicksit irtoilivat vaijerista käytännössä koko ajan... :( )

Muuta: En vielä tiedä, olisiko pitänyt olla L-koko, mutta eiköhän tämä mene näinkin. Ohjeesta poiketen neuloin tunikan pyörönä kainaloihin asti ja olkasaumat kiinnitin kolmen puikon päättelyllä, joten ommeltavaa jäi vain pari senttiä kummassakin kainalossa. Hip!

Hameen olen ommellut viime keväänä huovutetusta villakankaasta. Ja kuvat halusin perinteisesti kirjahyllyn edessä, kun asunto on vielä vähän aikaa siisti - varsinainen pakkaaminen alkaa ensi viikolla...

Terveellinen ruoka ennen joulua saa herkut maistumaan vielä paremmilta...

...vaikka on kyllä myönnettävä, että joululahjaneulomusten keskellä on ollut oikeasti herkkua tehdä jotakin itselleenkin. :)

Eli vanha kunnon pinaattitunika, jo neljäs sellainen...

Olen neuloskellut tätä pitkin syksyä aina niissä tilanteissa, joissa olen tarvinnut aivotonta sileää neuletta. Päätin heti, etten ota tunikasta stressiä, vaan neulon hiljakseen ja niin pitkälti kuin lankaa riittää. Lopulta lankaa jäi vähän ylikin, mutta kun tunikasta oli jo tullut haluamani mekkomittainen, lopetin tähän. Ohjeen mukainen tasku puuttuu niin tästä kuin kaikista muistakin tekemistäni pinaateista.

Malli: Pinaattitunika, Suuri Käsityölehti 3/2009, malli 3

Lanka: Fame Trend, 165 g, ja Noro Kureyon Sock Yarn, 170 g, yht. 335 g

Puikot: 4 mm

Muuta: Neuloin aina kaksi kerrosta kummallakin langalla.

Mietin tuossa neuloessani sitä sukulaismieheni Vaasan Jaakoon sanaa, että "ei se oo kumma jos palio tarvitahan, mutta se on kumma jotta vähälläkin tuloo toimehen". Kun taloustilanne on meillä työllisyystilanteesta johtuen nyt mikä on, niin kyllähän sitä miettii, mitä ostaa. Onneksi olen hamstrannut lankaa lihavina vuosina, niin että sitä ei tarvitse ostaa nyt kuin poikkeustapauksissa... ;) Ja onneksi käsitöissä pätee sama kuin monessa muussakin: tärkein väline on korvien välissä. Ylellinen lanka on ihanaa, mutta halvemmastakin saisi nättiä aikaan, kun vain käyttää mielikuvitustaan.

Ensimmäisen kerran aloin tätä työtä tehedessäni tosissaan miettiä, vastaako laatu hintaa. Noro on kallista, vaikka sen tarjouksesta saisi, eikä tuo Fame Trendkään mitään halpislankaa ole. Tähän asti olen ollut Noroihin tyytyväinen, mutta tässä kerässä oli liian monessa kohdassa pitkä pätkä ompelulangan vahvuista säiettä, niin että jouduin laittamaan lankaa moninkerroin, ettei mekko prätkähdä halki. En muista aiemmissa kerissä vastaavaa, onko laatua ruvettu heikentämään kun suosio on saavutettu?

Karkkipäivän tunnelmissa

Nyt saatte sitten sateisen syyslauantain kunniaksi oikein makeaa mahan täydeltä, ainakin värien suhteen. On hauskaa huomata, miten käyttämäni värit muuttuvat; välillä käytän hyvin hillittyjä sävyjä, välillä revittelen kunnolla. Ne peruslempivärit toki pysyvät samoina, mutta esimerkiksi pinkki, johon pukeuduin innolla muutama vuosi sitten, on ollut tässä pitkään eiei-listalla - palatakseen jälleen.

Kesällä Tapiolla käydessä mukaan tarttui muun ohessa sylillinen karkinkirjavaa puuvillalankaa. Olin nähnyt muistaakseni SeijaP:n blogissa pinaattitunikan ihastuttavana "kesäversiona" ja tahdoin samanlaisen. Tosin lankaa olisi pitänyt olla sitten vieläkin enemmän, koska haaveeni oli tehdä tästä samanlainen mekkotyyppinen versio kuin menninkäismekostani, mutta tunika tästä sitten tuli. Vähän hassu, kuten useimmat työni, mutta ehkä silti käyttökelpoinen. :)

Taas opimme sen, että työt pitäisi blogata niiden valmistuttua - tai ainakin merkitä speksit muistiin! Itse asiassa olin ihan varma, että tämä tunika olisi tietoineen joko Lankurissa tai Ravelryssä, mutta kumpikaan ei tunnustanut. Onneksi löysin vyötekätkön, jotta langan nimi ja määrä tulevat suht oikein... :)

Malli: Pinaattitunika, Suuri Käsityölehti 3/2009, malli 3
Lanka: Coatsin AnchorStyle Magicline, 325 g - halkeilevaa mutta muuten kivaa
Puikot: 4 mm (kai? siis miksi, oi miksi en laittanut tästä heti tietoja ylös)
Muuta: Helman päättelin ohjeesta poiketen i-cordilla, ja se tuntuu onnistuneelta ratkaisulta. Toki piti pingottaa, mutta nyt ei pahemmin kipristele ylöspäin.

Viime keväänä Anttilasta tarttui mukaan aniliininpunainen tikkitakki. Tikkitakkihan on välikausitakkien kuningatar: kestää kosteutta ja tuulta, on höyhenenkevyt ja vieläpä malliltaan minun varsin hankalalle kropalleni sopiva. Keväällä tein takille kaveriksi sekä myssyn että pipon ja kaulurin (jonka taidan purkaa, koska bambulanka on venynyt järkyttävästi), mutta nyt kaipasin jotakin ohutta, myssymäistä päähinettä syystuuliin.

Kun Kauhavan Kangas-Aitta lähestyi kuvastollaan, ihastuin siinä olleeseen lippiksen ohjeeseen. Lanka vain puuttui - mutta ei kauan. Tikkuajien kyläillessä Tapion Tikkuiitoilla saimme kaikki Tapiolta lahjaksi kerän ihan tuntematonta, Betas-firman tekemää Sempati Safir -lankaa. Olin ko. lankaa jo katsellut myyntipöydissä, mutta materiaali (98 % akryyli, 2 % polyesteri) sai minut hylkäämään nopeasti ostoajatuksen. Ilmaislahjasta kuitenkin ilahduin - voisihan siitä tehdä vaikka ponchon tai muuta vähemmän hiostavaa! Jotenkin langassa kimaltava bling-blingkin tuntui ihan hauskalta.

Kotona tajusin, että tästähän tulee se haluamani lippis. Ja tuli myös. Vaikkakin Kangas-Aitan ohje on ohjeen aikuista esittävästä kuvasta huolimatta tarkoitettu ilmeisesti lapselle (koko oli jotain 48-52, ja minun pääni hiuksineen on 58...) ja jouduin käytännössä tekemään myssyn kirjaimellisesti omasta päästä. Mallineule ja idea  on sentään ohjeesta... Kun lanka oli kovin riittoisaa, tein myssylle kaveriksi "perushuivin", siis lisäykset reunoissa ja keskellä. Huivin molempiin siivenkärkiin tein vielä nyörit joilla kaulakappaleen saa sidottua, kun pelkäsin langan sittenkin loppuvan kesken enkä tohtinut tehdä suurempaa.

Malli: myssyssä Kauhavan Kangas-Aitasta, huivissa perusmalli

Lanka: Sempati Safir, yht. 90 g (mielenkiintoinen lanka - tiheyttä ei mainita vyötteessä ollenkaan!)

Puikot: Myssyssä 4 mm, huivissa 5 mm

Ja sitten vielä kolmaskin pinkki juttu. Anteeksi Mari, tämä on viivästynyt sikamaisesti!

Eli kirsikoita kakussa, ja seuraava tehtävä:

1) Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2) Kerro 3 asiaa, joita rakastat
3) Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Tehän tiedätte, miten minä näissä jaoissa toimin... :) Tällä kertaa voisin jakaa tämän vaikka kaikille teille, jotka jaksatte kommentoida näitä minun juttujani. Se jos mikä on inspiroivaa!

Sitten kolme asiaa, joita rakastan. Olen vastannut tähän tuolla suljetussa Tuumooksia-blogissa henkilökohtaisemmin, joten tällä kertaa pysytään käsityölinjalla.

1. Luonnonkuidut. Osteogenesis imperfecta aiheuttaa aineenvaihduntahäiriönä mm. hikoilua, joten en ikimaailmassa voisi kuvitellakaan käyttäväni isoissa neuleissa tekokuituja, jotka vain hiostavat lisää. Langan pitää olla mahdollisimman pitkälti villaa, puuvillaa, bambua, silkkiä... (Paitsi että nyt minulla on akryylimyssy. Ja huivi. :)
2. Oikeastaan sama pätee myös puikkoihin ja koukkuihin: mieluiten käytän bambua tai sitten KnitPicksejä (koivuako ne nyt ovat?), vaikka jälkimmäiset hajoavatkin käytössäni. Huono laatu vai raju käyttäjä..??
3. Neule ja tv. Tai meillä siis dvd:llä olevat sarjat. Ihana yhdistelmä ♥

Entä sitten se kuva... Tämä oli vaikea, mutta olkoon se tässä. Ensimmäinen itse kirjoittamani neuleohje toteutettuna, Basilika-huivi.

Tällä hetkellä olen viimeistelemässä hihatinta, jollaista en olisi kuvitellut tarvitsevani (täältä voi lukea tekstiä edellisestä hihattimestani - joka on jäänyt lähes käyttämättä, kun ei lämmitä etumusta...), mutta ehkä tästä tulee vähän kuin hihattimen ja neuletakin välimuoto. Sen valmistuttua voisi vaikka yrittää saada edes jotakin valmista Sukkasatoon...


Iloista viikonloppua!

Yhtä ja varsinkin sitä kolmatta

Olen edelleen viikolla töiden jälkeen niin väsy, että vaikka aina jotakin valmistuu, bloggaaminen jää. Tässä nyt vähän tilannetiedotusta.

Olen hartaasti marinoinut kolmea turkoosia Kitten Mohair -kerää, jotka nyt päätin kuitenkin käyttää tuttuun mekkoon. Kitten Mohairin tiheydellä L-koon mekosta tosin tuli pikemminkin tunika, ja lisäksi riemukseni huomasin kolmannen kerän olevan ilmeisesti eri värjäyserää - mutta haitanneeko se ketään jos tunikan yläosa on vähän eri väriä... :P (Siis alaosa on oikeasti samanvärinen kuin vyötäröosa, musta hame vain puskee läpi.)

 

Malli: se tuttu Suuri Käsityölehti 10/2009 (alunperin Rebecasta)

Lanka: Kitten Mohair, 150 g

Puikot: 5 mm

Muuta: Tässäkin tein yläosaan rinsessaneuletta.

Tunika oli parina päivänä töissä ylläni ja on ihan ok. Sitä en tiedä, eksyykö se enää kolmatta kertaa päälle...

 

Facebook-kaverini tietävät, että olin männäviikolla eräänä aamuna erittäin pahalla tuulella. Lunta oli vaihteeksi satanut, mutta se kadunpätkä, jonka varrella ovat seurakunnan ja kunnan virastot (ja jälkimmäisen tiloissa myös KELA) oli katsottu turhaksi aurata. Koska kuljen ulkosalla yhä potkupyörän kanssa, ja koska jalkani ovat edelleen heikot, oli ihan oikeasti vähiltä etten olisi päässyt töihin. Sami kiskoi pyörää ja minä työnsin. Jalassa tuntui kivasti. :( Koska oletan, etten ole ainoa huonojalkainen joka tuota reittiä käyttää, lähetin kyllä terveisiä perille päästyäni!

Mikäpä auttaisi rehelliseen kiukutukseen paremmin kuin pienoinen shoppailu, kun vielä Tinttamarelli oli muistanut uutiskirjeellä. Ja niin - ei, en tilannut tarjouslankaa, vaan napsin ostoskoriin kasan lyhyitä KnitPron puikkoja ja kaapelia ja paiskasin MasterCardin perään. Itketään sitten ensi kuussa.

Minullahan on se KnitPron salkku, jossa on setti kaikkia kokoja ja tärkeimpiä kaapeleita. Onnistuin vain ilmeisesti aikanaan saamaan maanantaikappaleen, tai sitten olen kohdellut puikkojani kaltoin, mutta monet niistä ovat irronneet metallipidikkeestään. Koska pidän kuitenkin ideasta, katsoin ajan kypsäksi hankkia varaosia. Noilla lyhyillä puikoilla kun saa kivasti neulottua hihaakin.

Ja näistä sitten lisää joskus myöhemmin, mutta kuten näkyy, jopa minä saan niillä ainoilla osaamillani virkkaussysteemeillä eli ketjusilmukalla ja pylväällä jotakin aikaan. :)

Kissutunika

Takana on nyt kaksi viikkoa työntekoa. Ei se työ väsytä, mutta kirjaimellisesti töissä kulkeminen - taitan tämän muutaman sadan metrin matkan kunnanvirastolle terveyskeskuksen lainaamalla potkupyörällä eli kävellen (en tietenkään yksin vaan Sami on turvana), ja se tuntuu lihaksissa. Auts. Iltaisin toisen kerroksen kotiimme kontittuani en ole jaksanut paljon muuta kuin nuokkua FarmVillessä.

Mutta viikonlopun kunniaksi innostuin ompelemaan. Alan siis ihan oikeasti olla kohta terve.

Olen pitkään himoinnut Riimingan pellavatunikoita, ja ehkä muistatte, että vihdoin viimesyksyisillä Seinäjoen käsityömessuilla pääsin sovittamaan sellaista ja saman tien ostamaan viininpunaisena. Kun nyt tiesin, mikä koko joustamattomasta pellavavaatteesta minulle sopii, ajattelin tilata myös toisenvärisen tunikan sitten, kun on aika juhlistaa leikkaukseen pääsyä ja toipumista. No, leikkaukseen ei niin vain päästykään, joten tilasin lopulta turkoosin tunikan lohdutukseksi.

Tunikan malli on hyvä, joten päätin, että hyödynnän sitä kaavana - tietenkin vain laillisesti omaan käyttöön! Tilasin Peikonpojalta samoina syksyn synkkinä viikkoina kissakangasta. Päivihän myy lähinnä tilkkukankaita, mutta kysyttyäni selvisi, että tätä veikeää kissakangasta oli jäljellä juuri kaipaamani määrä. Vuodenvaihteen alennusmyynneistä sitten tilasin vielä nauhaa ajatellen laiskuuttani, että selviän vähemmällä päärmäämisellä.

Vihdoin tänään sain aikaiseksi mennä mökille, levittää kankaan pöydälle (jolta raivasin ensin aika karmeat kasat nukkekodin remonttitavaraa) ja tunikan sen päälle. Argh! Kangas olikin vähän liian kapeaa! En ollut ottanut sitä huomioon.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Koska onneksi olin tilannut nauhaa paljon, käytin sitä "teippinä" saumoissa, jotka alaosastaan ovat auki kuten alkuperäisessäkin tunikassa.

Lopulta nauhaa riitti myös taskunsuuhun ja kaula-aukon ympäri. Olen kohtuullisen tyytyväinen kädenjälkeeni. Ehkä olisi pitänyt lyhentää vähän olkaimia - senhän voisin tehdä vieläkin - mutta minun ompelutaitoni huomioon ottaen jälki on varsin siedettävää. :)

Ja kuten tarkkasilmäiset lukijat(taret) näistä kuvista huomaavat: meillä neulotaan taas. Sovitin neuletakin vartalo-osaa eilen ja heitin sen kädestäni juoksumaton kahvoihin. Hihat tulossa, ja sitten käsiksi Samin villapaitaan. :) (Minä en muuten vielä kykene käyttämään tuota mattoa, vaikka sen hitain vauhti on 0,8 km/h. Mutta ehkä pian.)

Iloista viikonloppua!