perjantai 16. syyskuuta 2011

Kun ei se opi vaan ompelee vaan!!

Viikonlopun kunniaksi ajattelin tulla paljastamaan teille, mitä olen saanut aikaan kuluneella viikolla. Ei uskoisi, että näin väsynyt ihminen pystyy näinkin paljoon... :)

Ompelukoneeni, jonka kanssa otin taannoin lujasti yhteen, kävi sairaalassa ja kotiutui hyväkuntoisena. Kolmellakympillä putsasivat Singer Serenadeni niin, että enää en (valitettavasti...) voi syyttää konetta epäonnistuneista ompeluksista.

Päätin kokeilla aluksi ommella hyvin ohutta puuvillakangasta, jota ostin Eurokankaan palalaarista. Minulla on Elloksen mekko, josta tykkään kovasti, ja ajattelin tehdä tämän sen kaavoilla. En sitten keksinyt yhtään monimutkaisempaa mallia kuin tämä sivukappaleineen ja upotettuine taskuineen...



Takkusin koko päivän tämän mekon kanssa, lopuksi korjasin sitä suunnilleen nuppineuloilla päälläni, ennen kuin taas purin ja ompelin. Ollapa itsensä kokoinen mallinukke, jonka päälle rakennella vaatteita! Motkotin jo Samillekin, että kun ei se kiellä mua ompelemasta, vaikka en vaan osaa...

Tulos ei ole edelleenkään sellainen kuin Elloksella. Kun tämä oli ylläni töissä maanantaina, ihmiset tuijottivat mutta eivät sanoneet mitään. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua... ;) Pitsin toi Vaiskai minulle aikoinaan Ullakon aarteiden avajaisista.

Ompeleminenko uuvutti niin, että kuvassakin on silmät kiinni..? :)

Kun kone ompeli niin sievästi puuvillaa, uskalsin vielä samana päivänä (!!) kokeilla pellavakangasta, jota tarttui iso sylys mukaan myös Eurokankaan palalaarista. Kuvan Sami räpsäisi sunnuntaina, kun olimme tulossa neljän tunnin reissulta Lakeuden ristiin ja lähimaastoon (= messu ja uusien seinäjokisten tervetulotilaisuus), ja valitettavasti kesän viimeisen hellepäivän ja runsaan istumisen jäljet näkyvät tunikassa... Olisin voinut rajata kuvaa mutta enpäs rajannut, kun tekeleitäni saatiin kerrankin kuvatuksi jossain muualla kuin meidän olohuoneessa!


Kaavan piirsin yhdestä rakkaista Riimingan tunikoistani, jota olen aiemminkin käyttänyt mallina. Se vaan on jotenkin niin mua. Vihdoin myös löysin käyttöä vuosi sitten käsityömessuilta ostamilleni Maarit Ailion kangaskuville. (Olkaa ystävälliset älkääkä kommentoiko ompelujälkeäni, kun en siis voi enää syyttää sitä konetta...) Äärimmäisen fiksu tempaus myydä ihania, ihania kuviaan valmiiksi kangastilkuille painettuina! Näitä ostetaan myös tänä vuonna.


Eilen illalla sain sitten kohtauksen ja kaivoin esiin viimeisen niistä huovutetuista villakankaista, joita tilasin aikanaan Myllymuksuilta Suuren Käsityölehden kautta. Tämä punainen oli jäänty ompelematta, olin tilannut sitä nimittäin pienimmän palan (kankaat oli tarkoitettu tiettyihin SK:n lastenvaatteisiin, ja tilatessa sai valita, mitkä värit ja valmiit koot yhdistettiin), koska se on melkein samansävyistä kuin aikanaan tekemäni tonttuhame.


Kangas riitti juuri ja juuri - olisin tehnyt tunikasta pidemmän eli hamemaisemman, mutta se ei enää onnistunut. Riimingan malli tässäkin ja Maarit Ailion kuva. Tosin tähän tein leveämmät olkaimet, mistä johtuu, ettei kolttu istu sitäkään vähää kuin muuten.


Kuten näkyy, ompelukoneen huolto ei valitettavasti tippaakaan auta ompelijan taitoihin. Pitäisiköhän munkin paikkani puhdistaa? Olenko jo liiaksi pölyyntynyt työni ääressä?

Sitä odotellessa esittelen teille viimeisimmät ostokseni, jotka singahtivat luokseni Oranssin blogista. Mikä väri!!!!!



Syksyistä viikonloppua ystävät!

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta :) Luin muitakin ompelukokemuksiasi. Olen kokenut samaa... Viimeiseksi jäi asun tekeminen cupro-kankaasta (15 vuotta sitten). Kangas oli ihanan himmeä harmaa, jossa lisäksi värikkäitä kuvioita. Kaavatkin oli. Jo leikatessa kangas valui pöydältä lattialle, eikä ompelemisesta mitään tullut. Onnekseni minulla on tuttu ompelija, joka sitten teki siitä valmiin.
    Joskus jotakin onnistuikin esim. puuvillakankaasta.
    Tsemppiä sinulle ompelun parissa !

    VastaaPoista
  2. Antaa ompelukoneen laulaa, kun laulattaa... Ihania ompeluksia, kun itte tekee, niin saa mitä haluaa! Mulle ompelussa kimmoke on se, että saa sopivan kokoista suoraan ja toisaalta nykyvaatteiden laatu on usein sitä, että viimeistään ekan pesun jälkeen saa korjailla saumoja...
    Hyvää viikonloppua!
    P.S. Vietän viikonlopun sienimettässä, jos säät sallii.

    VastaaPoista
  3. Mukavaa kun ompelukone toimii ja harjoitus tekee mestarin. Mitä tuohon viimeisen mekon olkaimiin tulee, niin pikkuruinen neuvo: ota vielä nuppineulat käyttöön kun se on päälläsi ja sovita nuo olkaimet niin, ettei ne hörötä...tee vaikka muotolaskoksena niiden istuvuusomepelua. Sillä se on autettu. Tuon alkuperäinen mekko, se pellava, on niitä joita olen myös himoinnut, mutta ovat niin kalliita. Pitäisikö munkin könytä Eurokankaan palalaatikolle ja etsiä kivan värinen pellavan palanen :)
    Oikein kaunista ja siunattua viikonloppua teille :)

    VastaaPoista
  4. Daisy, minä en onnistu edes silittämään kun hankin vahingossa silityslautaan liukkaan suojapäällisen - saati sitten ompelemaan liukuvaa kangasta...

    Mammutti, mulla on haaveena, että joskus se kuuluisa Joku Muu tekisi ihan mun mitoilla mulle perusvaatteiden kaavat. Kun en parka ole sen enempää valmisvaate- kuin valmiskaavakokoinenkaan. :) Pitäisi joskus uskaltaa jollekin kaavoituskurssille, tosin siinä on se riski, että sitten tietysti laihtuu (hihihihihi :).

    Nelmi, harkitsin vakavasti muotolaskoksia, mutta kangas on (taas kerran) niin paksua, ettei niistä tulisi kivat. Voi olla, että kavennan olkaimia vielä ja suurennan kaula-aukkoa, koska olkaimet ovat alkuperäisessä pellavanutussa kapeammat ja se kyllä istuu.

    Minä onnistuin ostamaan yhden Riimingan tunikan hyvästä alennuksesta, kun vanha nettikauppa lakkasi olemasta. Kaksi olen ostanut täyteen hintaan - ensimmäisen bloggaajien messuosaston kunniaksi ja toisen lohduksi, kun odottelin sinne jalkaleikkaukseen pääsyä... :) Laatu on jotakin ihan käsittämätöntä (siis positiivisessa mielessä!), joten suosittelen kyllä niihin investoimaan. Pessyt en niitä mitään vielä ole, mutta uskon kyllä, että kestävät hyvin senkin.

    VastaaPoista
  5. Heipparallaa pitkästä aikaa!
    Kannattaa ommella vaikkei onnistuiskaan, silleen sitä pikkuhiljaa oppii, tai ainakin luulee oppivansa ;). Ihan hyväthän noi ompelukset on.
    Kivan jakun oot tehny, se mambo-kelo keltainen.
    Hyvää syksyn alkua sulle ja Samille.

    VastaaPoista
  6. Kannattaa ommella ja yrittää. Tehdessä oppii, tekemättä ei opi. Vinkiksi: pidennä kaavaa etukappaleesta muutama sentti, niin se laskeutuu paremmin. Harsi saumat ennenkuin ompelet, neulat tuppaavat luistamaan ja kangas poimuttuu... kun harsii, on helpompi ommella. Kokeiltu on molempia vinkkejä :-)
    KatriK jolle tää blogger ei nyt anna omaa kirjautumistunnusta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Kaisa!Suurella mielenkiinnolla luen neuleromaaniasi.

    VastaaPoista
  8. Harjoitus tekee mestarin. Ja näkisitpä, miten kamalia mun neuleeni ovat! Ja ne mun "virkatut saumat", ei hyvää päivää, ne eivät todellakaan ole katseenkestäviä.

    VastaaPoista