Ihana kasari!

Talvilomalla ehdin levätä sen verran, että neulominen alkoi yhtäkkiä taas kutkutella. Tiesin kuitenkin, että on neulottava jotakin nopeaa ja helppoa tyyliin paksuilla puikoilla yhdessä illassa...

Sain aikaiseksi niin paljon, että kerin ne kolme vyyhtiä Teeteen Cacao-lankaa, jotka ovat odotelleet Seinäjoen 2009 käsityömessuista alkaen sitä täydellistä ohjetta. Minä tilaan Teeteen ilmaista nettilehteä, jonka voi tallentaa itselleen pdf-muodossa, ja olin jo vuosi sitten tulostanut itselleni tunikaohjeen Cacao-langalle. 8 mm puikot ja reikäneule - ei se ihan yhdessä illassa syntynyt, mutta melkein...

Malli: Pompulakoristeinen tunika (malli 3), Teetee verkkolehti 2/2012

Lanka: Cacao lenkkialpakka (89 % alpakka, 11 % polyamidi), noin 210 g kokoon XL (= leveys XL, korkeus S)

Puikot: 8 mm

Muuta: Jätin vartalokavennukset tekemättä, kun minun vartalossani ei ole kavennuksia... :) Jätin myös hihat tekemättä jäljempänä selostamastani syystä.

Noista kuvista ei ihan selviä, mutta kun jätin kavennukset pois, sain aika hauskan lepakkohihaisen liivin / puseron. 1980-luvun muodista ollaan monta mieltä, mutta paitsi että se on minulle nostalgista, se on myös armollista. Vaatteet suojaavat kaikki makkarat ja pönkötykset, tuon alla voisin odottaa vaikka viitosia. Testasin tänään tunikan, ja se on aivan ihana! Joskin a) reiät tarttuvat joka nuppiin ja koukkuun ja b) langassa on sen verran muovia, että se sähköistyy aika mielenkiintoisesti...

Olin juuri aloittanut tämän työn, kun uusin Teetee-lehti ilmestyi, ja siellä oli tosi kivan jakun ohje lenkkialpakalle. Siihen kuluisi ohjeen mukaan 200 g lankaa, joten jemmasin viimeisen vyyhden jakkua varten (täydennän sitä jollakin toisella langalla). Jätin siksi hihat tähän tunikaan tekemättä, mutta en niitä kaipaakaan, koska tuo olkasaumahan yltää tosiaan kyynärpäihin.

Pienistä palasista

Elämääni Kurakauppalassa ja Facebookissa seuraavat tietävätkin, että elämässäni on meneillään vaikea kausi. Kehitysvammaisella Maria-siskollani todettiin talvella maksasyöpä, ja nyt se tuntuu etenevän vauhdilla.

Voimat ovat siis vähissä, mutta ihmisen mieli on ihmeellisen armollinen ja antaa joskus unohduksen. Niinpä tänä huikean aurinkoisena pakkaspäivänä olen istunut ruokailuhuoneen pöydän ääressä ja mineillyt pitkästä, pitkästä aikaa. Koska tässä asunnossa minulla ei ole omaa askartelutilaa, ja koska nukkekotini (sekä vanha että uudissiipi) on nostettu Stella-kissan saavutettavilta kirjahyllyjen päälle, mineilyharrastus on jäänyt täysin.

Viime sunnuntain messut kuitenkin herättivät taas innostuksen. Vielä kun keksisi, mihin nukkikset voisi sijoittaa niin, että minä yltäisin hyvin - kissa ja lapsivieraatkaan eivät ole sinällään ongelma, sillä olen ajatellut laittaa nukkiksien eteen jonkin pleksisysteemin osin pölysuojaksikin.

Missä te pidätte nukkekotejanne?

Ensin ajattelin vain koota messuilta ostamani Gepetton kukkajalan - mutta kun kerran vaivauduin hakemaan liiman, ajattelin koota samalla myös tuolit. Vinkkinä teille, jotka harkitsette näitä koottavia huonekaluja: kootkaa ajatuksella. Olisin oikeasti kaivannut tuoleihin kunnollista ohjetta, jotta olisin tiennyt, missä järjestyksessä osat kannattaa liimata. (Ja kukkapöydän ylälevy on sitten niin sivussa kuin olla voi, vaikka muka tarkasti katsoin, että jalat tulevat keskelle...)

Innostuin vieläpä maalaamaankin tuolit, kukkajalka oli ruskea jo valmiiksi.

Kaivellessani mineilylaatikkoani löysin kaksi kittiä, jotka olen saanut aikoja sitten isoltaveljeltä ja kälyltä lahjaksi. Olin onnistunut unohtamaan ne täysin, mutta nyt innostuin.

Toisesta kitistä sai keinotuolin, kirjakaapin, pöydän ja lampun (!), toisesta pöydän ja tuolit. Mukana tuli isot läjät erilaisia koristeita, samoin nukke tuli keinutuolikitin mukana. Mööpelien osat siis vain painettiin irti levystä ja pujoteltiin lomittain, mutta en silti suosittelisi näitä ihan pienille lapsille, sen verran hankalaa kokoaminen oli välillä aikuisellekin.

Hilda-rouva on erittäin tyytyväinen viime aikojen ostoksiin, varsinkin salin komeaan uuteen mattoon. Vielä pitäisi hankkia verhot ja fiikus tuohon kukkajalalle, ja ennen kaikkea toppauttaa salinkalusto...

Eikä rouva ole jäänytkään laakereilleen lepäämään, vaan on kutsunut taloon tutut puusepät jo muihin töihin. Jaakko on tyytyväinen, kun nuori puuseppä nikkaroi hänelle nopeasti pari tuolia ja kirjakaapin. Hänen huoneensa alkaa olla verhoja vaille valmis. Eikö vain "lasten" kirjakaappi muuttanutkin muotoaan, kun sen maalasi ja täytti nettiprintistä kootuilla kirjariveillä!

Lastenkamariinkin on saatu suuri matto, ja vaatekaappi on maalattu. Koristeet ovat noiden koottavien kittien mukana tulleita siirtokuvia. Pulpetilla Aino-tytön koulukirjoja. Lieneekö joku suvusta vieraillut ihan keisarin pääkaupungissa Pietarissa, kun lapsilla on iso maatuskanukke? Pelit on kyllä heitelty kaapin päälle niin sikin sokin, että vähän pitäisi järjestää...

Myös vanhempien makuuhuoneessa on oltu asialla, ja sekä vuode että vaatekaappi on maalattu. Mutta kuka onneton on unohtanut tuon yhden posliiniesineen näkyviin, krhm... Myös sängyn saniaiskoristeet ovat siirtokuvia. Lakanat pitäisi vielä laittaa paikalleen!

Mutta missä on Iita, joka on jättänyt Mantan yksin vastaamaan leipomuksista?

 

Kirvesmiehillä oli meneillään melkoinen urakka: talon uudelta puolelta puuttuivat portaat. Se nuori puuseppä oli pyytänyt Iitaa tarkastamaan tehdyn rungon, ja Iita tekee työtä käskettyä. Vähän häntä punastuttaa - nuori kirvesmies on kovin komea...

Minähän olen tunnetusti ollut totinen lapsi (ja kieltämättä yhä! :). Niinpä minua häiritsi hirveästi, kun isän tekemässä nukkekodissani - joka on nyt tämän kartanon vanha osa - ei ollut rappuja yläkertaan. "Traumani" on niin laajasti tunnettu, että halusin jo puoleksi vitsinä tehdä raput talon uuteen osaan. Varmaan jo pari vuotta sitten kasailin tämän porrasrungon pahvista, valokuvapaperista ja jonkin jouluvalon muuntajan laatikosta.

Vihdoin tänään sain aikaiseksi tapetoida seinät, liimata puuprinttiä portaisiin ja viritellä kaiteet cocktail- ja saslik-tikuista. Aloin suuresti kunnioittaa kaikkia rakentajia, kun yritin saada viritystä kuntoon. Jouduin luopumaan suunnittelemastani portaidenaluskomerosta, ja kun sain raput valmiiksi, tajusin, etten kaiteen vuoksi saakaan niitä pujoteltua välikaton aukkoon... Tarkoitus kun oli tehdä rapuista irralliset, jotta ne voidaan nostaa tarvittaessa pois, sillä Iitan huone on rappujen takana.

Onneksi en rappuihin tuhlannut mitään kalliita materiaaleja, koska saattaa olla, että ostan ne sittenkin valmiina. Joka tapauksessa olen kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini ja siihen, että talossani vihdoin tapahtui jotakin. Ja muutaman tunnin verran oli vähän helpompi olla, kun keskityin näihin.

Mineilyä messuilla

Tämän päivän vietin siis melko tiiviisti Antiikki ja keräily-, Taikasormet- ja Nukkekotimessuilla. Tarjolla oli jokaiselle jotakin, joskaan ei mitään massiivisessa määrin. Kuulin sivukorvalla jonkun moittivan sitä, ettei messuilla ollut käsillä tekevälle ideoita, ja valitettavasti näin onkin: muutama myi kankaita ja joku ompelukoneita, mutta esimerkiksi ainoakaan lankamyyjä ei ollut paikalle eksynyt, enkä helmimyyjän lisäksi nähnyt juuri mitään askarteluaiheista.

Toisaalta: minä menin metsästämään mineilyjuttuja. En ole aikapäiviin edistänyt nukkekotiani, mutta se ei estä varustautumasta, kun kerrankin oli Seinäjoelle saatu alan tapahtuma! Mineilyharrastus on myös siitä kiva, että jo parilla eurolla saa jotakin pientä mukavaa, ja toisaalta mikään ei paina paljon eikä vie tilaa. Harvoin sitä kotiin kantaa mattoja, astioita ja huonekaluja noin vain kevyesti paperikassissa heilutellen. :)

Minun nukkekotinihan on isän noin 1940-luvun lopulla tekemä ja mittasuhteiltaan ehkä Lundby-luokkaa, joten tavalliset 1:12-kalusteet ja tavarat tahtovat olla sinne liian isoja. Siitä huolimatta halusin testata Gepetton itse koottavia vanerihuonekaluja ja ostin kaksi tuolia ja kukkajalan, kun ne tyyliltään sopivat hyvin 1900-luvun alun talooni. (Saadaan se Iitan ihailema komea nuori puuseppä taas paikalle tuoleja kasaamaan...)

Nukkistavaroita myytiin monessa pöydässä ja enemmänkin olisin saanut ostaa, mutta nukketaloni aikakausi vähän rajasi shoppailuja. Miniature and Craft -myymälän pöydästä hankin talon Hilda-rouvalle tuomisia. Pari ihan aitoa (? :) persialaismattoa...

...kukkajalkaa varten maljakon ja sitten - köh - no, astian, jonka ansiosta herran tai rouvan ei tarvitse enää yöllä kompuroida puolipimeitä rappusia siihen alakerran laitokseen, missä kuninkaatkin käyvät yksin (mutta pienten lasten äidit eivät)...

Olin siis lupautunut mukaan päivystämään Nukkekotiyhdistyksen pöydässä. Edes siitä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta voin kertoa, että sekä vanhat Nukkekoti-lehdet että myynnissä olleet pikkutuotteet tekivät kauppansa. Minäkin söin kuormasta sen minkä ehdin, mutta tuskin Hilda-rouvakaan voi moittia hyödyllisiä ostoksia: lapsille kouluvihkoja sekä aapinen, kartasto ja laskuoppi, Iitalle keittiöön Riisiä ja Kanelia ja salin piirongin päälle sukulaisten valokuvia.

Uskokaa tai älkää, mutta näissä kirjoissa on ihan oikeat sivut - kartastosta saa joinkin selvän, mutta laskuesimerkit ja aapisen tarinat ovat kyllä niin minimaalisia, ettei ole tosikaan!

Ruokapuoli oli erityisesti se, mikä jäi ostoksissani vähälle huomiolle, koska modernit täyte- ja voileipäkakut eivät minun talooni istu. (Juu, aloitan vielä joskus sen modernin talon tai roomboxin - kun vain ensin keksin kissavapaan sijoituspaikan tuolle vanhallekin!). Erään nuoren tytön tekemiä rieskoja ja limppuja oli kuitenkin ihan pakko ostaa!

Ainoat ei-mineilyostokset: PuotiPikén pöydästä pari 45 x 56 cm puuvillatilkkua. Pipoja? Kukkaroita?

Nyt olen kotona kipeänä (vaikka vein esittelypöydän taakse oman jakkaran, minähän en pysty juuri seisomaan) mutta onnellisena. Harmi vain, että messut olivat nyt, kun lomani loppuu - inspiraatiota kertyi niin paljon, että olisi ihanaa, jos heti ehtisi ja jaksaisi jotakin toteuttaa! No, kuten totesin: pitää hamstrata tavaraa nyt, jotta sitten taas joskus työttömäksi jäädessään saa rauhassa rakennella... :)

Vihdoinkin myös Seinäjoella!

Olen monta vuotta surrut sitä, että kaikki isommat ja toisaalta erikoistuneemmat käsityö- ja mineilytapahtumat kiertävät Seinäjoen kaukaa, ellei syksyisiä käsityömessuja lasketa.

Mutta nyt on murhe poissa! Tämän viikon lauantaina ja sunnuntaina 2.-3.3. Seinäjoki Areenassa järjestetään Antiikki ja keräily-, Taikasormet- ja Nukkekotimessut.

En tiedä, miten laaja kokonaisuus on, kun se järjestetään katutasolla (ei siis alhaalla hallissa), mutta ainakin näytteilleasettajalista on aika edustava. Myös lipunhinta on kohtuullinen: kaikki kolme tapahtumaa hintaan 8 €, eläkeläiset ja opiskelijat 7 €, 12-15-vuotiaat 4 € ja alle 12-vuotiaat ilmaiseksi vanhempien seurassa. Messut ovat avoinna molempina päivinä klo 10-16.

Riemastuin tästä tapahtumasta niin, että Nukkekotiyhdistyksen huhuillessa päivystäjiä omaan pöytäänsä lupauduin. Olen paikalla sunnuntaina klo 13 alkaen, tulkaa moikkaamaan!

Kaisa kutistui

Kuten näkyy - tai pikemmin ei näy - siis blogissa ei näy mitään - mistä näkyy... No juu. :)

Kuluneiden parin-kolmen kuukauden aikana en ole neulonut, en virkannut, en tehnyt oikeastaan mitään ylimääräistä. Uusi työni ja siihen sisältyvät elementit (tavanomainen viestintätyö, Farmari-näyttelyn viestintä, 150-vuotishistorian viimeistely ja samasta aiheesta marraskuussa aukeavan historiallisen näyttelyn käsikirjoittaminen) ovat venyttäneet työpäivät noin 10-tuntisiksi, minkä lisäksi yritän pitää yllä fyysistä kuntoa kuntosaliharjoittelulla, jotta jaksaisin.

Illat ovat siis kuluneet lähinnä apaattisesti televisiota tuijottaen tai blogeja lukien, harvoin olen jaksanut kommentoida.

Mutta ensi viikolla aion pitää loman. Ja ilmeisesti se rentoutti niin paljon, että pääsin eräässä asiassa tuumasta toimeen. Luin taannoin eräästä blogista kutistemuovikokeiluista, ja nyt vihdoin kaivoin kätköistäni oman muovini. Olen haaveillut tekeväni hassuja korvakoruja, mutta ihan näin hassuista en osannut edes haaveilla... Olenkohan liian syvällä työssäni tai jotain? :D

Piirsin Farmari-korvakorut kutistemuovin läpi ostoskärrypoletista (sellaisesta luottokorttimallisesta, josta poletti taivutetaan esiin). Uunin lämmitin pakkauksen ohjeen mukaan 175 asteeseen ja käytin töitä siellä kolmisen minuuttia. Harjoittelukappaleina kutistin ensiksi kukkaset, ja kun jopa niiden epämääräinen muoto kutistui erittäin siististi, tohdin kokeilla Farmari-paloilla.

Muutos oli uskomaton: oli kuin taikatemppua olisi seurannut. Jopa Farmari-slogan Asiaa ja elämyksiä on luettavissa, vaikka koko pienentyi noin yhteen viidesosaan, kuten ohjeessa varoitettiinkin. Seinäjoki 3.-6.7.2013 -teksti oli alunperinkin aika minimaalista ja vähän suttaantui.

Ainoastaan se harmittaa, että väritin muovin puuvärikynillä - ja nyt totesin, ettei väri kestä edes kovin "rajua" koskettelua, saati sitten kosteutta. Nämä korvissa ei siis pahemmin pakerreta! :) Seuraavalla kerralla pitäisi käyttää permanent-tusseja.

Vuoden 2012 valmistuneet

Päättyvä vuosi on ollut käsitöiden kannalta varsin hiljainen - mikä kertonee, että muuta elämää on ollut senkin edestä. :) Kun kokosin tätä perinteistä "elokuvaa" vuoden aikana valmistuneista töistä, havaitsin ommelleeni lähes yhtä paljon kuin neuloneeni, vaikka mistään isoista töistä ei olekaan kysymys.

Päättyvä vuosi on tosiaan ollut varsin monivaiheinen. Tosin en voi syyttää pitkiä työpäiviä neulomattomuudesta, sillä illoilla olisi ollut aikaa - ei vain ole jotenkin huvittanut, ja sen sallin itselleni. Kyseessä on kuitenkin vain harrastus. Ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen esimerkiksi Kerällä-blogissa jäi kokonainen kuukausi (marraskuu 2012) kokonaan vaille mitään päivityksiä.     Varsin vaatimattomaksi jää myös langankulutukseni, jos sitä vertaa menneisiin huippuvuosiin (vuonna 2008 kulutin lankaa 13 631 g ja vuonna 2009 peräti 18 186 g), mutta parempi tämäkin kuin ei mitään:   1 pipo 60 g  1 poncho 330 g  1 pusero 325 g  1 sukat 60 g  1 tunika 350 g  2 huivia 250 g  2 liiviä 495 g  2 myssyä 205 g  2 neuletakkia 640 g  Yhteensä 2 715 g
Toisaalta oma neulevarastoni on viime vuosien tuloksena jo sen verran laaja - töissäkin sitä jo ihmetellään :) - että sekin on osaltaan himmannut tekemistä. Koska edelleen silti on tavoitteena kuluttaa pois vanhoja varastoja, harkitsen pyrkiväni alkavana vuonna sukkien tekemiseen. Ne ovat nopeita ja helppoja tehdä, ja kelpaavat yleensä kaikille, eli niitä voi antaa pois lahjoina.
Joka tapauksessa toivotan Kerällä-blogin ystäville kaikin tavoin siunattua alkavaa vuotta 2013!

Se ainokainen lahjaneule

Monilla ovat puikot ja koukut tanssineet tässä joulun alla, mutta ei meillä vaan. Neulomiseni on jäänyt todella vähiin. Joulukuun alussa siirryin työpaikallani historiantekijästä vs. tiedottajaksi, jonka vastuulla on myös ensi kesän Farmari-näyttelyn viestintä ja sen historian viimeistely. Työpäivät ovat olleet pitkiä ja täysiä jo ennen tätä, sillä toimi oli "saattaen vaihdettava".

Pitkien työpäivien jälkeen olen neulonut äärimmäisen vähän - yhdet hiukan pukinkonttiin suunnittelemani sukatkin jäivät keskeneräisiksi, mutta oletan, että sukkia tarvitaan myös joulun jälkeen!

Ainoa, joka saa huomenna neulelahjan, on äitini. On ollut kauan puhetta, että tekisin hänelle päähineen, johon "sopii myös nuttura", sellainen perinteinen. En tiedä, täyttääkö tämä Brambles-myssy tuon vaatimuksen, koska jouduin neulomaan olemassaolevan lankamäärän mukaan, mutta uskoisin kyllä - Bramblesin muoto on aika tilava.

Malli: Brambles

Lanka: Drops Silke Alpaca, 130 g kokoon S short

Puikot: Resorissa 4 mm, muuten 5 mm

Tämän kovin vaatimattoman neulesaldoni myötä toivotan joka tapauksessa kaikille Kerällä oleville

Juovikas Kaisa

Voi mikä ilo on nauttia taas neulomisesta! Ja aloittaa ja lopettaa työ kohtuullisessa ajassa!

Kun sain valmiiksi palmikkoliivini, Dropsin Alpacaa jäi yli neljä kerää. Samoihin aikoihin silmiini osui Marin blogista ihastuttavan raitaneuleen ohje. Marihan oli aktiivinen Tikkuaja, kunnes muuton myötä jouduimme sanomaan heihei. Niinpä ilostuin ajatuksesta tehdä neule hänen kirjoittamallaan ohjeella. (Vilkutus!)

Joku voisi sanoa, että kaapissani on jo kokolailla raitakuosia, kuten vaikkapa kaikissa neljässä neulomassani pinaattitunikassa tai viimeisimmässä raitaneuletakissani, mutta ei lisä pahoota. Minähän yritän epätoivoisesti pienentää lankavarastoani, ja tähän minulla oli lanka valmiina: Alpacaa ja lankaa, jota luulin Drops Delightiksi. Olin nimittäin joskus aloittanut tuosta(kin) langasta pinaattitunikaa, mutta tullut toisiin ajatuksiin ja purkanut työn. Yleensä laitan tarkasti vyötteen talteen kerinlaitteella kerimieni "kakkujen" keskelle, mutta tästä vyöte oli pudonnut.

Eikä lanka Delightia ollutkaan, kertoi minulle Lankuri, kun työn valmistuttua hain sillä nimellä varastoistani. Lopulta ei auttanut muu kuin hakea pdf-tuloste koko lankavarastosta ja päätellä langan määrän perusteella, mitä se voisi olla  - sitten kuukkeloin kuvia ja varmistuin koko lailla siitä, että olin neulonut Sandnesgarnin MiniPalettia. Joka tapauksessa lanka oli aivan hirvittävän nukkaantuvaa - yhden purkamisen jälkeen se oli erittäin käytetyn näköistä. Mutta toki lämmintä ja hauskan väristä.

Malli: Marin raitaneule

Lanka: Drops Alpaca, 170 g ja Sandnesgarn Mini Palett 100 g

Puikot: 3,5 mm, vartalo-osan ala- ja etureunoissa 3 mm

Napit: Polinkasta joskus tilatut

Muuta: Vyötärömuotoilut jätin pois, kun ei minulla ole vyötäröä

Olisin voinut neuloa hihat vähän pidemmiksi ja vähän kapeammiksi, mutta menköön nyt näin. Älkää vain kuvitelko, että jaksaisin purkaa niitä ja neuloa uudestaan  - vaikka kaikkineen tämän työn neulominen oli edelliseen raitaneuleeseen verrattuna huomattavan sujuvaa. Hämmästyin sitä, miten istuva takista tuli, vaikka tiedän Marin olevan minua huomattavasti sutjakampi. Hartioissa ei ole löysää eivätkä napit pingota. Tykkään! Ja voiko ihmisellä olla liikaa ohuita neuleita?

Tässä työssä testasin kässämessuilta ostamiani lankaverkkoja, sillä minähän neulon aina kerän sisältä, jos se on mahdollista. Kyllä, tiedän että se viinipullon "pehmuste" ajaisin saman asian, ja kovasti ilmankin pärjäisi, mutta nämä olivat niin hassuja, että oli vain pakko kokeilla! Jossakin reissuneuleessa voisin hyvinkin suositella.

Tällä hetkellä kesken palmikkoa ja suorastaan historiallista lankaa. Siitä lisää, jos kun työ joskus valmistuu.