Stressitunika ensikäytössä

Varsinkin Tuumooksia lukeneet tietävät, että meidän elämämme on ollut oikeastaan runsaan vuoden ajan varsinaista vastamäkeä monessakin suhteessa - häät olivat poikkeuksellinen positiivinen tapahtuma. Tuntuu, että kaikki mahdollinen on vastustanut niin terveys- kuin työrintamallakin. Mutta päätös muutosta toiselle paikkakunnalle tuntuu laittaneen tulpan epäonnelle: nyt asiat taas sujuvat.

Varsinkin viime viikot työ- ja muuttoasioineen ovat olleet varsinaista aallokkoa. Ja silloin tarvitaan stressineule: työ, joka ei vaadi huomiota liiaksi, mutta sopivasti kuitenkin.

Heti Novitan syksyn 2009 lehden ilmestyessä ihastuin siinä esiteltyyn palmikkotunikaan. Varsinkin, kun näin kyseisen vaatteen toteutuneena Vaiskain päällä, pakkosaada-ajattelu vain voimistui.

Mutta kuten niin monet pakkosaada-neuleet, tämänkin toteutuminen lykkääntyi. Itse asiassahan luulin tekeväni tunikan aniliinista seiskaveikasta, mutta aloin pelätä, ettei se riittäisi.VIime aikoina olen koettanut välttää lankaostoja jo yksin taloudellisista syistä, mutta eräällä Halpa-Halli-käynnillä tarjous-seiskaveikat nähdessäni sekosin ja ostin kaupan melkein tyhjäksi keväänvihreästä langasta.

Ja tähän työhönhän jäi koukkuun! Malli oli juuri sellainen, jonka kykenin uupuneilla aivoillani käsittelemään. Itse asiassa minun olisi pitänyt tehdä tilaustyösukat, mutta tämä meni edelle. (Hannele, kyllä ne sukat tulevat, ihan varmasti!!)

Ajatustyötä vaativat myös useat työnantajani, kun osa-aikatyöntekijänä kerään leipäni pienistä palasista maailmalta. Tänään aloitan taas yhden uuden työn, alan vetää mediakerhoa seinäjokelaisella koululla. En ole opettaja enkä kokenut kerhonohjaaja, joten kyllä, jännittää. Ja siksi halusin pukea tänään ylleni jotakin energisoivan väristä, kotoisaa ja lämmintä. Stressitunika siis viimeiseen asti.
.

Malli: Novita syksy 2009, ohje 37

Lanka: Novita 7 veljestä, noin 600 g kokoon M

Puikot: 4,5 mm (ja KnitPicksit irtoilivat vaijerista käytännössä koko ajan... :( )

Muuta: En vielä tiedä, olisiko pitänyt olla L-koko, mutta eiköhän tämä mene näinkin. Ohjeesta poiketen neuloin tunikan pyörönä kainaloihin asti ja olkasaumat kiinnitin kolmen puikon päättelyllä, joten ommeltavaa jäi vain pari senttiä kummassakin kainalossa. Hip!

Hameen olen ommellut viime keväänä huovutetusta villakankaasta. Ja kuvat halusin perinteisesti kirjahyllyn edessä, kun asunto on vielä vähän aikaa siisti - varsinainen pakkaaminen alkaa ensi viikolla...