Kolmas talvi toden sanoo ja muita kertomuksia

Ystävät, sallikaa minun jakaa kanssanne tämä tunne. Tiedättehän, se tunne, kun pitkään jaloissa pyörineestä puolitekoisesta neuleesta, siitä ahdistavasta ja harmittavasta kapistuksesta, tulee valmis. Valmis.

Muistaakseni talvella 2010 pyörittelin käsissäni isonveljen Pietarin tuliaisia. Lanka oli täyttä villaa, se oli erittäin ohutta (tiheyttä ei mainita venäläisissä vyötteissä), sitä oli aina kaksi kerää per väri. Päätin aloittaa ihan yksinkertaisen raitaneuleen, josta tulisi se näppärä "ohut arkineule" moneen käyttöön.

Aloitin neulomisen, mutta sileä oikea ohuella langalla ei raidoituksen vaihtelusta huolimatta jaksanut kiinnostaa pitkälti. Onneksi sitten jo tulikin kevät - eihän silloin voi neuloa villatakkia, eihän!

Syksyllä 2010 kaivoin neuleen taas esiin Novitan pussista (aloin ihan inhota sitä Novitan pussia tämän takia!) ja jatkoin tikuttamista tv:n äärellä. Mutta aina tuli jokin hauskempi työ väliin, tämähän oli tylsää, se ei edes edennyt mihinkään. Ja hupskeikkaa, taas olikin kevät - eihän silloin voi neuloa villatakkia, eihän!

Tänä talvena olen kaikenlaisten elämän isompien ja pienempien harmien keskellä kärsinyt neulebläähistä  Ei ole huvittanut tehdä yhtään mitään, on tuntunut etteivät edes "paksuilla puikoilla nopeasti" -neuleet etene. Mutta sitten me aloimme katsoa CSI:tä dvd:ltä. Me katsomme aina CSI:tä, kun elämä mättää. Ja eihän CSI:tä voi katsoa neulomatta. Kun nyt sitten sain roirin valmiiksi ja tarvitsin jotakin helppoa ja älytöntä neulottavaa - tartuin siihen Novitan pussiin. Ja tuntuu, että neule oli valmis ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Malli: Silmukat otettu Ylösalaisinneuleen aloituksesta, olisiko koko L?

Lanka: Pehorkan Prjaza-lankaa kolmea väriä yhteensä 370 g

Puikot: 3,5 mm

Napit: Olin ostanut lankakauppa Fionan loppuunmyynnistä putkellisen sekalaisia nappeja, ja kun samanlaisia oli kerrankin melkein määrättömästi, mopo vähän karkasi napinreikien suhteen. Jos alan joskus napittaa tätä takkia auki tai kiinni, tunnen olevani kuin Laura Ingalls mekonnappeineen... Näitä on 33!!

Muuta: Takki saisi olla numeron pienempi ja hihat vähän lyhyemmät. Jälkimmäinen olisi helposti autettu, jos joku vaivautuisi vähän purkamaan. Äh, antaa olla!

Toisella neuleella ei ole ihan yhtä pitkää historiaa, mutta ehti sekin jo vaivata minua. Olin (pussissa olleen kuitin mukaan!) tasan vuosi ennen naimisiinmenoamme hamstrannut silloisen Jalasjärven K-supermarket Saarnion lankahyllyn tyhjäksi tipunkeltaisesta Novitan Bambusta puoleen hintaan.

Rakastan Bambua, mutta tämä oli niin kovin tipunkeltainen, että se jäi aina vain käyttämättä. Kunnes joskus viime keväänä innostuin. Tekisin tästä ihanan kesämekon, jota voisi pitää töissä!

Olin niin ahkera, että pääsin hartioilta helman alkuun. Sitten mallineuleen nypyt hyydyttivät minut, ja tuli syksykin - eihän silloin voi neuloa kesämekkoa, eihän!

Mekkoviritelmä pyöri neuleitten joukossa ja ärsytti minua, erityisesti siksi, että olin merkinnyt mallikerran vaihtumiskohdat silmukkamerkein ja se taas tarkoitti sitä, että lähes kaikki silmukkamerkkini olivat kiinni tässä työssä.

Kun olin siis saanut raitaneuletakin valmiiksi ja himoitsin jotakin uutta ja aivotonta neulottavaa, tartuin tähän. Ja armahdin itseäni: kuka sanoo, että sen pitää olla mekko? Onhan tunika paljon monikäyttöisempi!

Malli: Aloitettu jälleen kerran ylhäältä alas ylösalaisneuleen ohjeella - tiedän, olen tylsä. Varmaan tässäkin silmukkamäärä koon L mukaan. Helman mallineule on nro 191 Lesley Stanfordin Kauneimmista neulemalleista.

Lanka: Novita Bambu 350 g

Puikot: 3,5 mm

Muuta: Mekko on yläosastaan tarkoitettu selvästikin noin viidelletoista Kaisalle, mutta onneksi leipurin pelastus on kermavaahto ja neulojan pelastus on kuminauha. Siinä se nyt roikkuu.

Arvatkaa, olenko tyytyväinen, kun olen saanut nämä kaksi työtä valmiiksi! En kylläkään tiedä onko hyvä vai huono juttu, että jos tein aiemmin aina kaksi numeroa liian pieniä neuleita kun kuvittelin olevani vieläkin langanlaiha, teen nykyään kaksi kertaa liian isoja neuleita. No, isosta saa aina pienen!

Vielä siellä varastoissa pyörisi yksi neulepuolihameen tekele...