Villavia tuliaisia

Kiitos ihan hirmuisen lämpöisesti kaikista viime postaukseen tulleista kivoista kommenteista! Nyt taisi tulla kommenttiennätys, ellei arvontoja lasketa mukaan.

Tällä kertaa ei valmista vaan LANKAA.

Isoveli palasi maanantaina Pietarista. Olin antanut hänelle lähtiessä ukaasin, että lankaa olisi tuotava - pitäähän minun päästä täällä brassaamaan idän eksotiikalla!

Viikolla tuli Nevan rannalta viesti: "Olen lankakaupassa, anna ohjeita!" Yritin sitten viestissä kertoa suunnilleen mitä halusin. Luonnonkuitua mahdollisimman pitkälti, ja lempivärit. Etukäteen olin sanonut, että mitä sitten ostaakin, niin vähintään kaksi kerää aina yhtä väriä. Yhden kerän kirous on ikävä.

Olin sitten isoaveljeä junalla vastassa, ja hän halusi tyhjentää osan kasseistaan saman tien luokseni. Sieltä nousi lankaa... ja lankaa... ja lankaa... ja vielä lankaa. Mainitsinko, että hän oli ostanut lankaa?

Kokemus oli ollut kuulemma varsin mielenkiintoinen. Mies lankakaupassa ei ole yleinen näky, mutta kun lankakauppa ei suinkaan ole sellainen kuin meillä - että kuljeskellaan hyllyjen lomassa, poimitaan jotakin käteen, hiplataan, tunnustellaan, pannaan takaisin, otetaan käteen eri kerä - vaan siellä oli jokainen tavara pyydettävä myyjältä tiskin takaa erikseen, luulen velipojan arvostavan käsityöntekijöitä tämän jälkeen!


Tässä 800 grammaa 100-prosenttista villaa turkoosina (tuo, mikä näyttää tummansiniseltä!), vaaleansinisenä, vaaleanpunaisena ja viininpunaisena.


Lieneekö Pehorka paikallinen Novita?

Riittoisuutta ei sovi valittaa. 100 grammaa ja 400 metriä!


Mutta sanokaa nyt, ymmärränkö tämän oikein (anteeksi kuvan rakeisuus, yritin tarkentaa sitä kuvankäsittelyllä): onko 100-prosenttisella villalangalla vesipesu kielletty? Ymmärtäisin jos tuossa olisi käsinpesun symboli, tämä tuskin on superwashia, mutta ei tajua voidaanko vesipesu kieltää kokonaan!

Tämä ei tullut Pietarista vaan tarttui mukaan kirjastosta. Tuli vain mieleeni, että kun on 4 x 200 grammaa erivärisiä lankoja, niistä voisi tehdä kirjoneuleen...


Sitten 600 grammaa lankaa: kirkkaanpunaista, vaaleansinistä, vaalean ja tumman beigeä, harmaata ja keltaista.


Tässä etiketissä on jo tunnelmaa! "Liza" on langan merkki.


Koostumus villaa (15 %), angoraa (35 %) ja akryylia (50 %), 100 grammassa 303 metriä. Tuon akryylin suuren määrän vuoksi näistä syntynee huiveja ja myssyjä.

Ette saa tästä selvää, mutta siinä on annettu peräti puikko- ja koukkusuositus.


Tässä kolmatta sorttia, 100 % villaa nämäkin: kaksi kerää vaaleanpunaista ja kaksi tummanpunaista. Nam!


Merkintä lienee käsitettävä niin, että näitä voi sekä neuloa että virkata, mutta mitään puikkosuosituksia ei anneta! :)


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä turkkilaista Mohair Classic -lankaa (mohairia 70 % ja 30 % Pac - polyakryyli??). Pietarissa myydään paljon turkkilaisia tuotteita, itse olen ostanut sieltä mm. puseroita Made in Turkey. Huomatkaa käsin kirjoitettu erä- ja värinumero sekä latinalainen kirjasintyyppi! Toisen kerän jo korkkasin ja tein myssyn, jossa näytän enemmän joko kasakalta tai puistokemistiltä - en ole vielä päättänyt - mutta totesin samalla langan todella riittoisaksi. Puikkosuositus 5-6 mm.

Kaiken tämän - siis 2 kg lankaa - velipoika osti ihan vain minua varten Moskovan valtakadulta. Ei siinä mitään, mutta kun he olivat Ljuban kanssa palanneet kotiin, Ljuba oli ilmoittanut että hänellä on ylimääräistä lankaa jonka antaa minulle. Ja niin isonveljen laukusta nousi tämä:


Myönnän, minä repesin. Kilo seiskaveikkaa tulee Pietarin kautta Lapualle! En tiedä myydäänkö näitä Pietarissa - tuskin sentään suomalaisin vyöttein - vai oliko Ljuba ostanut nämä jollakin Suomen-matkallaan, mutta aika hauskaa se oli! Näistä tullee kevättalvinen villapusero tai -takki.

Näiden kolmen lankakilon lisäksi sain myös suklaata. Ja samppanjaa. Ja neukkuaiheiset jääkaappimagneetit. Ja kaikkea kivaa. Eläköön reissut!