Vaeltelua Aran-niityillä eli lanka-ahdistuksen tulos

Tämä postaus voi edetä hitaasti, sillä kirjoitan aina silloin kun sormet eivät ole korvissa putkiremontin aiheuttaman porauksen vuoksi.

Seinäjoen käsityömessuilla viettämäni päivän jälkeisenä yönä heräsin hyvin varhain enkä saanut enää unta. Pyörin sängyssä ja aloin potea lanka-ahdistusta. Taas olin kantanut kotiin sekä Kauhavan Kangas-Aitan poistomyynnistä että messuilta kassikaupalla lankaa, olohuoneen nurkka pursui erilaisia koreja, pusseja ja kasseja, kaikkialla oli epäjärjestystä. (Nykyään olen saanut lankavarastoni järjestykseen, niin että kotini muistuttaa etäisesti ihmisasuntoa. Missään nimessä lankamäärä ei ole suinkaan vähentynyt. Odottakaas vaan, kun ehdin kuvaamaan veljeni Pietarin-tuomiset - onneksi hänen ei tarvinnut avata laukkua tullissa, sitä ei olisi saatu kiinni uudestaan!)

Ahdistus kasvoi niin mittavaksi, että nousin sängystä ja rupesin neulomaan. Tilaa saadakseni tarrasin ensimmäiseksi Kauhavalta 5 €:n kassiin tunkemiini isoihin keltaisiin lankakartioihin. (Kartion sisällä luki Tampella, mutta minulla ei ole harmainta aavistusta onko tuossa langassa pellavaa, akryylia vai mitä. Sitä hypisteltiin naisvoimin viime neuletapaamisessa, ja akryylin puolelle kallistuttiin.)

Lanka oli ihastuttavan kiiltävää, hauskan epätasaista, kovin karheaa. Mielestäni se sopi kuitenkin erinomaisesti siihen Wandering Aran Fields -ponchoon, johon olin ihastunut kirjassa Wrap Style.

Neulominen kävi voimille, sillä poncho oli varsin leveä ja palmikkokuviot piti toistaa siinä varsin monta kertaa. Ark ark. Vakava ufoutumisvaara jo uhkasi, mutta viimein otin itseäni niskasta kiinni. (Ja tiedoksi kaikille jotka ihmettelevät neulomistahtiani: olen ollut viimeiset 5 kk työtön. Työtön ei saa opiskella, ei mielellään matkustaa eikä tehdä oikein mitään muutakaan. Kotona saa odottaa työtarjousta ja yrittää lähetellä hakemuksia joihin ei vastata. Vielä ei ole kielletty langanostoa, mutta kyllä sekin vielä tapahtuu, sanokaa mun sanoneen.)


Tuossa ei näy niin tarkasti se, että kaulukset ovat erikorkuiset... Pääteltyäni viimeisen kerroksen nimittäin huomasin, että lankani oli sittenkin tiheydeltään erilaista ja olisin sujuvasti mahtunut solahtamaan sisään kaula-aukosta. Niinpä piti pujotella resorin sisään kuminauha, jonka päät sitten näköjään tulivat eri korkeudelle. Hohhoi.

Se kuvassa kuitenkin näkyy, että ensimmäisen kartion lanka ei riittänyt koko ponchoon ja otin lisää toisesta kartiosta - joka näytti samanväriseltä mutta eipä sitten ollutkaan. Hih!


Puunapit kirpparilta, nam. Puikkoina työssä 4 mm, 4,5 mm ja 5 mm pyöröt. Langankulutusta en osaa sanoa, pitäis punnita poncho. "Vähän toista kartiollista"?


Sami yritti lähikuvaa Aran-palmikosta - koettakaa saada selvä! Luonnossa palmikot korostuvat tuossa langassa tosi hyvin ja muhkeina.


Siinä se. Tykkään. Olen pitänyt paljon. On tosi lämmin, mutta ei sillä tavalla kuuma kuin pusero olisi. Mikäli tämä on akryylia, en olisi voinut edes kuvitellakaan neulovani itselleni mitään puseron tapaista, joka hiostaa tiukasti kainaloissa jne. Ponchossa materiaali ei niin haittaa.

Yksi haave toteutettu!