Arrow yllättää

Haa! Sainpas narrattua! :D

Ei jäänyt jämälankaraitatakki vuoden viimeiseksi neuleeksi. Perjantaina postinkantaja pudotti luukusta Suomen verkkoneuleyhdistyksen eli tutummin Ullan ensimmäisen painetun version - kalenterin vuodelle 2014. Tässä jäsenlahjassa on tietysti joka kuukaudelle oma neuleohje.

Minuun kolahti heti paikalla helmikuun neule, Viima-huppu. Minähän en voi kulkea paljaspäin kesällä enkä talvella, kun pääni ei kestä kylmyyttä eikä aurinkoa. Huppu, jossa yhdistyisi sekä päähine että tuubihuivi, kuulosti siis erinomaiselta idealta, varsinkin, kun kätköissäni oli täsmälleen sopiva määrä Jussi-lankaa korvaamaan ohjeen seiskaveikka. Kun vielä olimme tilanneet itsellemme joululahjaksi muutaman dvd-boksin, huppu syntyi parin CSI-maratonin aikana.

Ullan ohjeet ovat yleensä hyviä ja selkeitä, mutta Viima-hupun kohdalla kaipasin äärimmäisen kipeästi kahta lisäkuvaa.

Tätä...

...ja tätä:

En tiedä, olenko jotenkin normaalia yksinkertaisempi, mutta en pysty hahmottamaan ohjetta pelkästään tekstistä. Tarvitsen kaavioita ja kuvia sanallisen ohjeen tueksi.

Olisin siis ehdottomasti tarvinnut edes piirroskuvan siitä, mitä olin tekemässä, eli miten tuo huiviosa liittyy huppuun (lopultahan se on vain suora jatke, mutta sitä en tahtonut käsittää). Ja olisin kaivannut yhtä kuvaa, jossa olisi näkynyt, että hupun päälaelta todellakin kulkee yksi palmikkoraita alas niskaan. Tämä kävi ilmi tekstistä, mutta olin silti aluksi ihan pihalla, kun kuvien perusteella luulin, että palmikot kulkevat vain reunassa. Muitakin ongelmia ohjeen ymmärtämisessä oli, mutta selvisin niistä maalaisjärjellä.

Malli: Iida Glumoffin Viima (helmikuun neule Ullan kalenterissa 2014)

Lanka: Novita Jussi 300 g

Puikot: 3,5 mm

Sinänsä neule on nerokkaasti suunniteltu: työ kasvaa päälaen palmikosta hupuksi ja siihen kiinteästi liittyväksi huiviksi. Ainoa sauma tulee huivin päitä yhdistäessä, ja sekin tehdään silmukoimalla tai kolmen puikon päättelyllä. Minä tietysti silmukoin Stitsailuja-blogin ohjeella. 

Sovittelin huppua kesken neulomisen, ja pelkäsin tekeväni jopa omaan päähäni liian isoa versiota. Mutta kuten näkyy, höyryttelyn jälkeenkin kyseessä on täydellisen sopiva pään lämmike. I-cord (jolle opin nyt suomenkielisen nimen: tuppilonauhahuolittelu) vetää reunaa hiukan kasaan ja  kaulan ympäri kääräisty tuubihuiviosuus kiristää hupun sopivan tiukalle. Jopa siitä huivista tuli täsmälleen oikean mittainen! Jos olen oikein reipas, ompelen huppuun vielä ohuen vuorin viimapäivien varalta, sillä uskokaa tai älkää: kyllä Suomen talvi vielä meitä muistaa.

Vaikka ohjeen kanssa oli ongelmia, olisin nyt valmis tekemään Viiman uudelleenkin. Malli on näyttävä, mutta sen toteutus silti yksinkertainen (kun nyt tiedän mitä teen!). Rakastan palmikkoja ja pintaneuleita ja vihaan saumoja, joten tämä oli kaikin puolin täydellinen malli minulle. Tosin omasta mielestäni näytän vähän Tuck-munkilta (syömisiä aletaan tarkkailla taas loppiaisen jälkeen!), Sami taas nimesi minut välittömästi seuraamamme tv-sarjan mukaan Arrow'ksi. (Jos Oliver Queen käyttäisi palmikoin koristeltua neulehuppua ammuskellessaan nuolia Starling Cityn roistoihin, homma sujuisi varmaan entistä paremmin!)

Seuraavaksi taidankin siirtyä "ajassa taaksepäin" ja tarrata kalenterin tammikuun neuleeseen... Mutta siitä enemmän ensi vuonna. Tämän vuoden puolella luvassa vielä perinteinen katsaus syntyneisiin töihin.

Kimaltavaa joulua

Kun kimalle saapui sekä kaupan valmisvaatteisiin että lankoihin, olin aluksi pöyristynyt. Mielestäni ei voinut olla mitään mauttomampaa kuin blingbling-kimalteinen vaate.

Mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun sujuvasti käännän (neule)takkini. Ehkä se oli jonkin henkisen vitamiinin tarvetta, kun aloin kaupoissa kierrellessäni hypistellä kimallelankoja ja -vaatteita. Ongelma oli vain se, että nehän ovat yleensä sataprosenttista muovia, ja minä en pysty pukeutumaan muovipussiin.

Lopulta lankesin: ostin valkoisen akryylineuleen - minä, joka en neulojana juurikaan neuleita osta, enkä varsinkaan muovisia, enkä varsinkaan valkoisia. Ja sitten aloin himoita kimaltavaa huivi-myssy-settiä, olkoon sitten vaikka kuinka muovia. Tellun vinkistä tyhjensin paikallisen lankakaupan poistokorin harmaasta Novitan Säde-langasta, ja sitten vain ohjetta etsimään.

Malli: Mossukka (huivissa käytetty samaa pitsikuviota)

Lanka: Novita Säde, myssy 40 g, tuubihuivi 80 g (noin 160 silmukkaa)

Puikot 5 mm 

Halusin myssystä utuisen ja ilmavan, ja Mossukka täytti nämä toiveet. Ohje on kirjoitettu Rose Mohairille, mutta toimi täydellisesti myös Säteen kanssa. Vähän minua hirvitti, kun Ullan taannoisesta uusien lankojen arvostelusta luin moitteita siitä, miten Säteen paljetit sattuvat käsiin neuloessa ja tuntuvat epämukavilta asusteita käyttäessä, mutta itse en moista ole huomannut.

Nyt saan kimaltaa jouluna niin paljon kuin haluan. Teille kaikille Kerällä-blogin uskollisille haluan toivottaa riemullista joulujuhlaa!

Punaista

Minut puettiin lapsena lähes aina siniseen, joten alkaessani itse päättää vaatteistani olen välttänyt sitä väriä kuin ruttoa. Siksi punainen oli kauan suosikkiväri, kunnes siihenkin kyllästyi. Nyt kuitenkin hoksasin, että minulla oli selkeä punaisen myssyn ja huivin tarve niin ei-minkään-värisen syystikkitakin kuin mustan ja ruskean toppatakin seuraksi.

 Malli: Brambles

Lanka: Novita Aino, 100 g kokoon S/lyhyt

Puikot: 4 mm

Laiskuuttani - ja hyväksi todettuna - valitsin tämän tutun myssymallin, osin myös siksi, että sen kokoa voi säätää käytössä olevan lankamäärän mukaan. Kun syyslomalla siivosin lankavarastoni, löysin sieltä kerän ihanaista Ainoa, täyttä pehmoista villaa olevaa lankaa, jonka valmistamisen Novita on (tietysti) lopettanut. Lanka riitti juuri ja juuri: viimeiset päättelykerrokset olisi pitänyt säveltää, ellen olisi myös siivouskeikan jälkimainingeissa muistanut, että jämälankatölkkeihin meni pätkä Ainoa. Niin tuli myssy valmiiksi.

Malli: oma, 180 silmukkaa pyörönä, mallikuviona vohvelineule Thermalista

Lanka: Pehorskii Tekstilin Derevenskaja, 130 g

Puikot: 4 mm

Erilaiset tuubihuivit ovat in, joten päädyin tekemään sellaisen myssyn kaveriksi. Lanka kuuluu niihin aarteisiin, joita isoveli aikanaan raahasi Pietarista. Thermal-puseron yhteydessä mainitsinkin ihastuneeni sen mallineuleeseen, joka on samanlainen molemmilta puolilta, ja sopii täydellisesti huiviin. Pelkäsin täysvillaisen langan olevan liian karheaa kaulaa vasten, mutta mitään ongelmaa ei ole ollut. Aino ja Derevenskaja eivät ole ihan samaa sävyä, Aino on kirkkampaa punaista, mutta menevät kyllä yhteen näin pimeällä. :)

Nämä pikkuneuleet piti blogata jo viikko sitten, mutta niinpä se jäi. Loman viimeisenä lauantaina iski flunssa, ja kuluneen viikon olen paahtanut hulluna (ja kipeänä) töitä sekä 150-vuotishistorian että maakuntamuseon näyttelyn kanssa. Olen kuitenkin myös neulonut sen vähän, mitä olen kotona hereillä ollut, mutta siitä taas lisää myöhemmin. :)

Pään ja kaulan lämmikettä

Löytynyt neuleilo on sitten mukava juttu! Tänään työpaikan toimihenkilöpäivässä tikkusin aika monta tuntia putkeen - en sentään silloin, kun itse pidin puolen tunnin esityksen historiasta, mutta muuten. Niskat kun vain vielä tottuisivat siihen!

Nykyinen työpaikkani on siitä mukava, että siellä useampi ihminen harrastaa erilaista käsillä tekemistä (tänäänkin meitä oli useampia neulojia paikalla). Se, että minulla on ylläni itsetehtyjä neuleita tai ompeluksia, ei ole minkään valtaisan ihmetyksen aihe, kuten jossakin. Vaatteita ihaillaan juuri sopivasti, eikä minua nosteta joksikin yli-ihmiseksi vain sen takia, että osaan neuloa oikeaa ja nurjaa. On kivaa tuntea olevansa ihan normaali!

Syksy kolkuttelee ovella aika järkyttävää vauhtia. Toki tässä huushollissa jonkin verran (heh) on myssyjä ja huiveja, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun työkaveri vinkkasi Anttilassa kahdella eurolla myytävistä Novitan Sylvia-langoista. Villaa ja silkkiä! Oli pakko rikkoa lankalakko ja ostaa pussillinen. Kun vielä sain ulkomaantuliaisina pinkit Hello Kitty -hanskat, niin tarvitsivathan ne kaverin... Huivin tein ns. omastapäästä, myssyn ohje on jo klassikko.

Huivin malli: Omasta päästä, 112 s renkaaksi, joka toinen krs o, joka toinen 1o1n

Lanka: Novita Sylvia 100 g

Puikot: 8 mm

Myssyn malli: Jatan Mario-myssy täsmälleen ohjeen mukaan

Lanka: Novita Sylvia, 75 g

Puikot: 5 mm

Tuubihuivihan on nyt päivän hitti. Onneksi sain nähdä vähän mallia työkaverin Sylvia-huivista, etten mennyt tekemään liian isoa renksua: tuo 112 silmukkaa menee sopivasti kaulan ympäri. Myös Mario-myssyn ohje sopi tälle epätasaisen rouhealle langalle kuin - öh - pipo päähän. Ja lämmin on! Vaikka myssy onkin pikkuisen liian runsas pyöräilykypärän alle.

Meillä voi muuten edelleen jättää neuleet lojumaan sohvalle - Stella-kissaa ne eivät kiinnosta. Kuten ei myöskään raaka liha, erityisemmin kalakaan tai moni muu kissalle "kuuluva" asia. Vain puikkoja pitää vähän ihmetellä. Mutta kyllä sillä silti kunnon kissan geenit on.

Ystävälle

Ystäväni täytti pyöreitä vuosia ja seikkaa ryhdytään juhlimaan asiaankuuluvasti juuri tällä hetkellä. Lahjaksi hän toivoi paljon myrnakuppeja ja aaltovaaseja - eiku oliko se nyt niin päin, että niitä ei toivottu - taisi olla. :)

Joka tapauksessa halusin muistaa ystävää jollakin, jonka eteen olen nähnyt vaivaa ja jota tehdessäni olen häntä ajatellut. Ensin mietin pitsihuivia, sitten idea jatkui villasukilla. Teemana kotikoivun lehvät, sillä ystäväni on selvinnyt monista mutkista muistaen aina, mist'on kotoosin.

Malli: Kiri

Lanka: Novita Rose Mohair, 150 g kokoon 80 cm x 135 cm

Puikot: 5 mm

Itse asiassa etsin kätköistäni vanhan kunnon Shettiksen ohjetta, mutta tulostenivaskasta osui käteeni tämä, jonka olen neulonut kerran huiviin ja kerran nuttuun. En muistanutkaan, kuinka nopea, helppo ja vaivaton neulottava Kiri on - vaikka kieltämättä kolmannessa kaaviossa silmukkamäärä alkoi jo hipoa kestävyyden rajoja! Novitan Rose Mohair osoittautui ihan kelpoperuslangaksi.

Kuvitelkaa, en ole tehnyt yhtään huivia yli vuoteen: jouduin miettimään, missä pingottaa täällä "uudessa" asunnossa! Vierassänky kun on petattu niin, ettei siihen huivia saa suoraan. Lopulta vierashuoneen matto ja pingotusvaijerit pelastivat tilanteen.

Malli: Saunasukat

Lanka: Regia Hand-dye Effect 60 g kokoon 39

Puikot: 2,25 mm

Regialla on meidän sukkaneulojien piirissä erinomainen maine, mutta Hand-dye Effect on neulottavana aivan sietämätöntä. Ensinnäkin sitä on neulottava pienillä puikoilla, jotta tulos ei lörpsähdä heti kättelyssä, ja toiseksi se on niin halkeilevaa ja takkuavaa, ettei ole tosikaan. Onneksi valmiina pintana neulos tuntuu käteen todella ihanalta, lähes kangasmaiselta. Toivottavasti se miellyttää myös sukkien saajaa.


Pitkästä aikaa pääsin neulomaan "kilpaa ajan kanssa", sukat ja huivi syntyivät parissa viikossa. Tämäkään ei riittänyt, vaan hoksasin tarvitsevani hihattoman unikkomekkoni kaveriksi itse juhliin nutun tänä arktisena alkukesänä.

Valitettavasti vain nuttu ei sitten lopulta istunut yhtään asuuni, ja jouduin turvautumaan ihan kaupan pashmina-huiviin - mutta siitä lisää myöhemmin.

Pieni valmis + EDIT

Edit-täti tuli kertomaan, että Moda ei aio julkaista tarinaani. Eli jatkan mietintämyssyn hautomista. 

Tätä te ette usko, mutta olen neulonut jotakin valmista! Kevään tulo yllätti neulojan ja huomasin, että tarvitsen jonkin vähemmän tukehduttavan huivin. Viimekeväisen bambukaulurin olen purkanut, koska se lörpsähti käytössä aivan tolkuttomasti.

Olen koko talven ollut erilainen nuori eikä minulla ole ollut sellaista "rinkulahuivia" kuin useimmilla muilla, mutta nyt kaivoin kätköistä kerän pinkkiä mohairia ja tikuttelin moisen.

Malli: luodaan 200 silmukkaa ja neulotaan pyörönä

Lanka: Topp Mohair, 30 g

Puikot: 6 mm

Jotakin keskittyneisyydestä käsitöihin kertoo se, että kuvat on näpsäisty pikaisesti kännykällä eteisessä, kun huivi oli lähdössä ensimmäistä kertaa ulos... Nyt se on muutaman käyttökerran jälkeen jo virttynyt naruksi, joten en tiedä, oliko tässä mitään järkeä. Paitsi että lankavarasto väheni hurjalla 30 grammalla... ;)

Suuret kiitokset monista kommenteista edelliseen postaukseen. Käsikirjoitus on siis käynyt jo kahdella kustantajalla, joista toisella kahdesti, mutta ei ole mennyt läpi. Tiedän, että Suomessa on lukuisia muitakin kustantajia, mutta nämä kaksi olivat mielestäni ne, joiden ajattelin lähinnä kiinnostuvan "neuleromaanista" ja joiden talliin olisin halunnut.

Sitä en käsitä, mistä olette päätelleet minun jotenkin "antavan periksi". Enhän minä aio antaa periksi, en siis deletoida tiedostoa tai vastaavaa! Lupasin, että teksti tulee julki tavalla tai toisella, ja niin se tulee! En vain jaksa ruveta kehittelemään juoneen jotakin "ihastuskuviota", joka ei mielestäni siihen kuulu. Ihmissuhdeasiaa on mielestäni tekstissä aivan kylliksi.

Omakustanteeseen ei edelleenkään missään nimessä ole varaa - ei BoDin eikä minkään muunkaan kautta - mutta laitoin Modaan meiliä ja kysyin, onko siellä rohkeutta enismmäisenä suomalaisena neulelehtenä julkaista ensimmäinen suomalainen neuleromaani jatkokertomuksena. Jolleivat kiinnostu, laitan kirjan luettaviin netissä. Mutta siis julki se tulee, ihan varmasti.

Betty-kehuista kiitän, mutta huomautan, että olenkin aina ollut parhaimmillani kirjoittaessani menneisyydestä. Nykypäivää olen osannut kuvata vain koomisesti, kuten aikanaan Hulluissa luokissa. Pitäisikö siis siirtää neuleromaani menneisyyteen... Tosin eilen sain iltateen äärellä Samilta ja kaasolta niin loistavia juoniehdotuksia kauan sitten kadonneine sisaruksineen, sekoitettuine dna-näytteineen ja muine jotenkin erehdyttävästi jostakin tv-sarjasta muistuttavine ideoineen, että eipä tässä pitäisi olla hätää. Lisäksi syntyi ihan uusi idea neuledekkarista, joka kulkee työnimellä Kuoleman puikot... :D

Joten odotellaan miten käy.

Vauva kaulassa

Kerällä on ollut kovin hiljaista. Kulunut viikko oli töiden puolesta vauhdikas, ja lisäksi elämässä on kaikkea muutakin hässäkkää - mahdollisesti suuria muutoksia, mahdollisesti ei. Ei soo ihmises. Soon suuremmas käres.


Mutta neulon toki yhä! Ihana "turhakemekkoni" on loppusuoralla, ja ensi viikolla saan aloittaa tilaustyönä taas yhdet rakastamani Paraphernalia-sukat. Nam.


Sitä ennen kuitenkin pari huivia. Itse asiassa näistä piti tulla "matkapeittoja", mutta pinkin kanssa loppui into ja ruskean kanssa lanka...

Malli: Kummitätini neuloo suvun uusimmalle vauvalle aivan ihanaa peittoa. Sain häneltä ohjeen ja halusin testata - mutta valitettavasti kuvio ei mohairissa juuri näy. Pitäisi tehdä siitä kolminkertaisesta vauvalangasta mitä ohje suosittelee.

Lanka: Topp Mohair, pinkkiä 40 g ja ruskeaa (kaksinkertaisena neulottua) 90 g

Puikot: 6 mm
Muuta: Pinkki lähti heti lahjaksi (sain litistettyä sen todella hyvin mingrip-pussiin ja kirjekuoreen!), ruskea odottaa vielä saajaansa lahjakorissa.

Tiesittehän, että ensi viikon jälkeen tammikuu on melkein lusittu? Ja helmikuu on lyhyt. Ja sitten onkin vuoden kurjin aika melkein ohi ja saa oikeasti ruveta pian odottamaan kevättä!

Mitä kilteille kaasoille kuuluu?

Meidän häissämme valmisteluapu ja seremoniamestarin rooli lankesi kaasolle, koska Sami ei halunnut bestmaniä. En usko olleeni lainkaan pahimmansorttinen morsian, mutta silti päätin, että häiden jälkeen kaasoa täytyy hemmotella oikein kunnolla.

Niinpä kokosimme lahjapussiin kaikenlaista ajatuksella tehtyä ja hankittua. Joka esine paketoitiin yksitellen ja oheen liitettiin kuvaava teksti. Pakettiin tuli saippua, jonka tuoksu oli Oriental Spice ja johon tietysti tuli teksti "Välillä ehkä halusit niin kauas kuin pippuri kasvaa". Lisäksi tilasin Ifolorilta mukin valokuvalla, jossa morsian näyttää nukahtaneelta ja kaaso häntä herättelevältä, ja tähän liitettiin teksti "Rasittavaan kokemukseen auttaa virkistävä juoma. Etkä pääse vahingossa unohtamaan morsiantakaan." Äitini halusi lisätä pakettiin itse aikanaan kutomansa pellavapyyhkeen, joka sai tietysti tekstikseen "Tämän lähetti äiti. Hän ilmeisesti uskoo, että jouduit välillä pyyhkimään tuskanhikeä." Lisäksi levyllinen Hello Kitty -suklaata. Kaaso vihaa Hello Kittyä.

Ja sitten niitä neuleita tietysti myös.

Malli: Rinsessa-kämmekkäät, mutta lanka riitti vain rannekkeisiin...

Lanka: Riihivilla, 20 g 

Puikot: 3,5 mm

Teksti: Onneksi sinulla on ruista ranteessa, sillä kuka muuten olisi siirtänyt pöydät paikalleen?

Malli: Rinsessamyssy

Lanka: Riihivilla, 80 g 

Puikot: 3,5 mm

Teksti: Pidät pääsi kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Varamyssy samalla mallilla, lankana 60 g vironvillaa. Samin päätöksellä kaaso ei saanut tätä vaan tuon toisen. 

Malli: vanha tuttu Shetland Triangle

Lanka: Evillan villalankaa 70 g kokoon 138 x 61 cm 

Puikot: 5 mm

Teksti: Kiitos kaikesta! Tämän lämpimän halauksen voit käyttää aina kun haluat.

Tämä postaus on muuten se, jonka ainakin Malli ehti nähdä, kun painoin pari viikkoa sitten vahingossa julkaisunappulaa tallennusnappulan sijasta! Onneksi kaaso lohdutti, että käy aika harvoin täällä käsityöpuolella ja todennäköisesti ei olisi huomannut postausta... :)

Tänään työsopimusta tekemään. Aloitan maanantaina osa-aikatyössä, tarkoitus on yrittää haalia "sivubisneksiä" sitten sen rinnalle. Eli nyt olisi erinomainen tekstintekijä, ihan kohtuullinen kuvankäsittelijä, itseoppinut ad ja taittaja käytettävissä...

Karkkipäivän tunnelmissa

Nyt saatte sitten sateisen syyslauantain kunniaksi oikein makeaa mahan täydeltä, ainakin värien suhteen. On hauskaa huomata, miten käyttämäni värit muuttuvat; välillä käytän hyvin hillittyjä sävyjä, välillä revittelen kunnolla. Ne peruslempivärit toki pysyvät samoina, mutta esimerkiksi pinkki, johon pukeuduin innolla muutama vuosi sitten, on ollut tässä pitkään eiei-listalla - palatakseen jälleen.

Kesällä Tapiolla käydessä mukaan tarttui muun ohessa sylillinen karkinkirjavaa puuvillalankaa. Olin nähnyt muistaakseni SeijaP:n blogissa pinaattitunikan ihastuttavana "kesäversiona" ja tahdoin samanlaisen. Tosin lankaa olisi pitänyt olla sitten vieläkin enemmän, koska haaveeni oli tehdä tästä samanlainen mekkotyyppinen versio kuin menninkäismekostani, mutta tunika tästä sitten tuli. Vähän hassu, kuten useimmat työni, mutta ehkä silti käyttökelpoinen. :)

Taas opimme sen, että työt pitäisi blogata niiden valmistuttua - tai ainakin merkitä speksit muistiin! Itse asiassa olin ihan varma, että tämä tunika olisi tietoineen joko Lankurissa tai Ravelryssä, mutta kumpikaan ei tunnustanut. Onneksi löysin vyötekätkön, jotta langan nimi ja määrä tulevat suht oikein... :)

Malli: Pinaattitunika, Suuri Käsityölehti 3/2009, malli 3
Lanka: Coatsin AnchorStyle Magicline, 325 g - halkeilevaa mutta muuten kivaa
Puikot: 4 mm (kai? siis miksi, oi miksi en laittanut tästä heti tietoja ylös)
Muuta: Helman päättelin ohjeesta poiketen i-cordilla, ja se tuntuu onnistuneelta ratkaisulta. Toki piti pingottaa, mutta nyt ei pahemmin kipristele ylöspäin.

Viime keväänä Anttilasta tarttui mukaan aniliininpunainen tikkitakki. Tikkitakkihan on välikausitakkien kuningatar: kestää kosteutta ja tuulta, on höyhenenkevyt ja vieläpä malliltaan minun varsin hankalalle kropalleni sopiva. Keväällä tein takille kaveriksi sekä myssyn että pipon ja kaulurin (jonka taidan purkaa, koska bambulanka on venynyt järkyttävästi), mutta nyt kaipasin jotakin ohutta, myssymäistä päähinettä syystuuliin.

Kun Kauhavan Kangas-Aitta lähestyi kuvastollaan, ihastuin siinä olleeseen lippiksen ohjeeseen. Lanka vain puuttui - mutta ei kauan. Tikkuajien kyläillessä Tapion Tikkuiitoilla saimme kaikki Tapiolta lahjaksi kerän ihan tuntematonta, Betas-firman tekemää Sempati Safir -lankaa. Olin ko. lankaa jo katsellut myyntipöydissä, mutta materiaali (98 % akryyli, 2 % polyesteri) sai minut hylkäämään nopeasti ostoajatuksen. Ilmaislahjasta kuitenkin ilahduin - voisihan siitä tehdä vaikka ponchon tai muuta vähemmän hiostavaa! Jotenkin langassa kimaltava bling-blingkin tuntui ihan hauskalta.

Kotona tajusin, että tästähän tulee se haluamani lippis. Ja tuli myös. Vaikkakin Kangas-Aitan ohje on ohjeen aikuista esittävästä kuvasta huolimatta tarkoitettu ilmeisesti lapselle (koko oli jotain 48-52, ja minun pääni hiuksineen on 58...) ja jouduin käytännössä tekemään myssyn kirjaimellisesti omasta päästä. Mallineule ja idea  on sentään ohjeesta... Kun lanka oli kovin riittoisaa, tein myssylle kaveriksi "perushuivin", siis lisäykset reunoissa ja keskellä. Huivin molempiin siivenkärkiin tein vielä nyörit joilla kaulakappaleen saa sidottua, kun pelkäsin langan sittenkin loppuvan kesken enkä tohtinut tehdä suurempaa.

Malli: myssyssä Kauhavan Kangas-Aitasta, huivissa perusmalli

Lanka: Sempati Safir, yht. 90 g (mielenkiintoinen lanka - tiheyttä ei mainita vyötteessä ollenkaan!)

Puikot: Myssyssä 4 mm, huivissa 5 mm

Ja sitten vielä kolmaskin pinkki juttu. Anteeksi Mari, tämä on viivästynyt sikamaisesti!

Eli kirsikoita kakussa, ja seuraava tehtävä:

1) Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2) Kerro 3 asiaa, joita rakastat
3) Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Tehän tiedätte, miten minä näissä jaoissa toimin... :) Tällä kertaa voisin jakaa tämän vaikka kaikille teille, jotka jaksatte kommentoida näitä minun juttujani. Se jos mikä on inspiroivaa!

Sitten kolme asiaa, joita rakastan. Olen vastannut tähän tuolla suljetussa Tuumooksia-blogissa henkilökohtaisemmin, joten tällä kertaa pysytään käsityölinjalla.

1. Luonnonkuidut. Osteogenesis imperfecta aiheuttaa aineenvaihduntahäiriönä mm. hikoilua, joten en ikimaailmassa voisi kuvitellakaan käyttäväni isoissa neuleissa tekokuituja, jotka vain hiostavat lisää. Langan pitää olla mahdollisimman pitkälti villaa, puuvillaa, bambua, silkkiä... (Paitsi että nyt minulla on akryylimyssy. Ja huivi. :)
2. Oikeastaan sama pätee myös puikkoihin ja koukkuihin: mieluiten käytän bambua tai sitten KnitPicksejä (koivuako ne nyt ovat?), vaikka jälkimmäiset hajoavatkin käytössäni. Huono laatu vai raju käyttäjä..??
3. Neule ja tv. Tai meillä siis dvd:llä olevat sarjat. Ihana yhdistelmä ♥

Entä sitten se kuva... Tämä oli vaikea, mutta olkoon se tässä. Ensimmäinen itse kirjoittamani neuleohje toteutettuna, Basilika-huivi.

Tällä hetkellä olen viimeistelemässä hihatinta, jollaista en olisi kuvitellut tarvitsevani (täältä voi lukea tekstiä edellisestä hihattimestani - joka on jäänyt lähes käyttämättä, kun ei lämmitä etumusta...), mutta ehkä tästä tulee vähän kuin hihattimen ja neuletakin välimuoto. Sen valmistuttua voisi vaikka yrittää saada edes jotakin valmista Sukkasatoon...


Iloista viikonloppua!

Basilika-huivin ohje + edit

Hei. Olen Kaisa. Olen aloitteleva neulesuunnittelija.

Ohje: Basilika-huivi, oma

Lanka: Evilla 120 g, huivin korkeus 59 cm ja "siipiväli" noin 128 cm

Puikot: 5 mm pitsi-Addit

Keskipaneeli

Vasen reunapitsi

Oikea reunapitsi

Nyt jännittää ihan oikeasti, kun julkaisen ensimmäisen oikean ohjeen ("Kaisan helppoa kauluria" ei lasketa) eli Basilika-huivin. Koska ohjeessa on kaavioita ym., tallensin sen pdf:nä ja latasin Google Docsiin.

Halulliset voivat käydä katsomassa, lataamassa ja tulostamassa Basilika-huivin ohjeen tästä linkistä.
Huom. osoite muuttui, koska kaavion selityksistä löytyi virhe ja latasin ohjeen uudestaan...
Räveltämöläisten pyynnöstä ohje on nyt myös tankeroenglanniksi täällä.

Olen muokannut ohjetta testineulojien kommenttien mukaan, mutta en ollenkaan väitä, etteikö siinä voisi vielä olla epäjohdonmukaisuuksia ja virheitä. Otattehan siis yhteyttä jos ja kun sellaisia löydätte! Sähköpostiosoitteeni on ohjeessa. Ja sen voin sanoa, etten enää kovin helposti arvostele muiden ohjeita, siksi vaikeaa huviin muuttaminen sanalliseen muotoon oli, vaikka pidänkin itseäni kohtuullisena kirjoittajana!

Kauhean kiva olisi tietää, jos neulotte tämän huivin, eli kommentteja saa jättää. Minulle on iso juttu, että olen osannut kehittää jotakin melkein itse - vaikka kuinka Lotan Basilika-neuletakin innostamana - tähän asti kun olen neulonut itse toisten ohjeista.

Let's pingotetaan!

Kauan, kauan sitten sairaslomalla ollessani kerroin täällä blogissa, että olin tilannut SecretWoolista pingotussetin ja lupasin kertoa kokemuksia. Näin kauan olette saaneet odottaa, koska - ei ole ollut mitään pingotettavaa! Minähän pingotan yleensä vain huivit, neuletakkien ym. osat höyrytän.

Vihdoin tässä keväällä innostuin tekemään huiveja. Niitä sitten kertyikin käsityökoriin, kunnes vihdoin ja viimein otin itseäni niskasta ja laitoin pyykkikoneen villaohjelman käyntiin. Pääsyy pingotuksen viivästymiseen oli se, että joulun jälkeen Sami kantoi tekokuusen säkeissä ja koristeet laatikoissa mökille vierassängyn päälle, koska niitä olisi ollut karmea raahata yksin vinttiin, eikä minusta olisi ollut mitään apua siinä asiassa. Luulin sängyn olevan aivan kaaoksessa, mutta kun eilen menin vihdoin sitä tyhjentämään, nostelin tavarat lattialle puolessa minuutissa. Nih.

Joten meillä pingotettiin! Tässä nyt ensiksi onneton kuva siitä pingotussetistä - sitähän on mahdoton kuvata niin, että kaikki näkyisi ja kaikesta saisi selvän. Settiin kuuluu muutamia varsin joustavia pingotusvaijereita muiden kuin suorien kappaleiden pingottamiseen, nippu vähän joustavia vaijereita niiden suorien kappaleiden pingotukseen (nämä kaikki noin puolen metrin mittaisia), pitkä tuumamitoitettu mittakeppi, pussillinen nuppineulansijaisia ja varsin yksityiskohtainen englanninkielinen ohje.

Pakko sanoa heti, että minulla oli kai vähän väärä käsitys näistä vaijereista. Kuvittelin niiden olevan niin jäykkiä ja toisiinsa kiinnitettävissä, että huivi pysyy pingottuneena, vaikka sitä ei neulaisi kiinni alustaan. Näin asia ei ole, vaan vaijerit on kiinnitettävä yhtä lailla patjaan tai vastaavaan. Tässä keränlopuista neulomani kaksi pientä Shettistä mallina.

Malli: Shetland Triangle kirjasta Wrap Style

Lanka: Evillan keränloppuja noin 50 g + 50 g

Puikot: 5 mm

Vaijerit siis pujotellaan huivin kaikkien reunasilmukoiden läpi. Varsinkin pitkällä sivulla siinä oli niin kova homma, että ainakin minun hutiloivalla pingotustavallani nuppineulat ovat helpompia. Näihin pikkuhuiveihin vaijeri riitti, mutta isomman leveyteen tarvittiin kaksi. Voi olla, että vielä tykästynkin vaijerien käyttöön, mutta ihan varauksettomasti en settiin ihastunut. Oli silti hauska testata sitä!

Tässä alimmaisessa kuvassa nyt myös vihdoin se suunnittelemani Basilika-huivi, ihan ensimmäinen kappale. Tämän jälkeen testineulojinani ovat olleet SeijaP, Inkeri ja Mammutti (linkeistä pääsee kurkkaamaan heidän huivejaan). Idea on siis lähtöisin Basilika-neuletakista, ja lupa idean varastamiseen takin suunnitelleelta Lotalta. Ohje on tulossa tänne Kerälle, kunhan saan sieltä karsittua suurimmat mokaukset... :)

Vähän jotakin

Minusta on tullut viime aikoina joka suhteessa laiska neulebloggaaja. Paitsi etten bloggaa omaan blogiin, en jaksa kommentoida paljonkaan toisille, lukemattomien postausten lista venyy - enkä edes juurikaan neulo. Toisaalta, kuten Sami totesin: "Kylläpä sä talven aikana jo neuloitkin."

Mutta jaksan potkupyörän kanssa tehdä "lenkin", olemme käyneet uimassa, elämä alkaa voittaa. Niin että suotakoon pieni neuleloma tähän väliin. :)

Oikeasti toki jotakin on koko ajan tekeillä, valmistumistahti vain on hiipunut. Innostuin tilaamaan Tapiolta Hjertegarnin Bommix Bamboota saadakseni uuteen aniliiniin tikkitakkiini sopivat, villamyssyä kevyemmät asusteet.

Ihastuin Tiiqn myssyohjeeseen ja tikuttelin sitä tyytyväisenä, kunnes tuli reunuksen tekemisen aika. Valehtelematta 4-5 kertaa purin reunaosan - ensin i-cord-version pariin kertaan, sitten virkatun. Lopulta noin viides tai kuudes yritys sopi päähäni. Ongelma oli nimittäin se, että bambu-puuvillahan ei jousta tippaakaan, mutta toisaalta se venyy. Ellen olisi tehnyt "omasta päästä" kavennuksia, myssy olisi lerppunut päässäni kuin vappuviiri. Mutta kun tein niitä kavennuksia koko ajan liikaa, niin myssy ei mennyt päähän... Vaan lopussa kiitos seisoi.

Malli: Tiiqn Tähdellinen

Lanka: Bommix Bamboo 50 g

Puikot: 3,5 mm

Samasta langasta aloin myös kauluria, sillä kaikki vaatteethan ovat minun kokoiselleni kauluksesta isoja, ja kylmä viima pääsee puhaltamaan kaulaan ja niskaan. Toisaalta villahuivi alkaa jo olla liikaa.

En jaksanut etsiä ohjetta, vaan nappasin silmukkamäärät ja lisäykset omasta päästä. Lopulta kaulurista tuli tietysti liian leveä, mitä koetin kompensoida ompelemalla napit tarpeeksi kauas reunasta - mutta kun bambu venyyyyy.... No, katsotaan tuleeko tuota pidettyä. Lankaa kului noin 75 g. Kaksi ylintä nappia, jotka näkyvät, ovat Peikonpojan ihanuuksia, alemmat napit kirpparilta.

Ja lopuksi lämmin kiitos Annelle, jonka blogiarvonnassa onni suosi! Muistaakseni tuo oikeanpuoleinen vironvilla on arpavoitto ja vasemmanpuoleisen ostin Annelta, tai sitten toisinpäin - joka tapauksessa on kiva kokeilla vaaleampaakin huivilankaa.

Huiveista puheen ollen, kolme testineulojaa pakertaa Basilika-huivin parissa, ja täytyy sanoa, että ohjeen kirjoittajaa ei minusta taida tulla. Niin typeriä, typeriä virheitä oli ohjeeseen jäänyt kilttien ihmisten kiusaksi. :( Julkinen anteeksipyyntö ja kiitos vielä Mammutille, SeijaP:lle ja Inkerille kärsivällisyydestä! Ehkä siitä joskus julkaisukelpoinen ohje saadaan... :) Mammutin huivi on jo valmistunutkin, ja jos minä laiskamato saisin omani vihdoin pingotukseen, niin tulisi myös kuvia.

Tässä nukketaloni väki kahvipöydästään toivottaa kaikille RIEMULLISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Muutama huivi odottaa villapesua ja pingotusta päästäkseen kuvaukseen - ja yksi huiviohjekin olisi viimeistelyä vaille. Jos joku on kiinnostunut testaamaan Basilika-huiviohjetta, niin saa ilmoittautua... Tosin kuvaakaan ei vielä ole antaa, kun se ensimmäinen kokeiluhuivini on siinä villapesua ja pingotusta ja kuvausta odottavassa läjässä. Laiska, minäkö?? :D

Edit. Kolme testineulojaa on jo ilmoittautunut ja se varmaan riittää. Lähetin teille kolmelle jo ohjeen, nyt odotan pelonsekaisella jännityksellä kommentteja... :D

Kaisa sai postia

Meillä oli parin päivän postit jääneet laatikkoon, ja hakijan syli oli sen mukainen...

Tätä osasin jo odottaakin, kun näin toisessa blogissa perille tulleen. Marihan arvuutteli viime vuoden lopulla, kuinka paljon lankaa hän kuluttaa vuoden 2009 loppuun mennessä. Kävipä niin hassusti, että minä, erittäin huono arvioija, arvasin lähimmäksi totuutta! Ja tänään sain sitten lihavan kuorellisen kaikkea:

Napakka, kaunis luutu, iki-ihanat rinsessakämmekkäät (siis aivan ihanat - sanoinko jo, että ovat ihanat??), suklaata - ja heijastin, jonka löysin työntäessäni kämmekästä käteen ja luullessani kaiken jo löytyneen. Lisäksi vielä kaunis kortti. Suurkiitos Mari tästä!

Postissa oli myös lappu isokokoisesta kirjeestä, jonka Sami joutuu joskus postista rahtaamaan. Siellä lienee Secretwoolin huivinpingotussetti, jota en malttanut olla tilaamatta, kun nyt kahden sauvan kanssa on pikkuisen vaikea pingotella huiveja mökin vieraspatjaan. Kerron sitten vaikutelmia kunhan saan sen testattua - siis kunhan saan jonkin huivin valmiiksi. North Roë Shawl jäi kesken ennen sairaalaanmenoa, mutta takkusin sen kanssa niin sanoinkuvaamattomasti (olen neulonut huivin kerran ennenkin enkä tuolloin muista mitään erityisiä ongelmia, joten syynä lienee ollut a) se lääkitys ja b) mielipuolinen hermostus siitä, pääsenkö leikkaukseen vai en), ettei ole kauheasti innostanut käydä siihen nyt käsiksi. Mutta katsotaan.

Maassa rauha

Tervepä teille! Sairaalareissu ja leikkauskokemus on nyt takana. Vasempaan reisiluuhun tuli uutta ydinnaulaa laitettaessa murtuma, joten keppien kanssa sairaslomailen vielä useamman viikon. Mutta mieliala on aivan toista kuin viimeksi kirjoittaessa, sillä nyt paranen! Molemmat jalat siis leikattiin ja molemmissa on uusi titaaninaula.

Taysissa pidettiin neljä päivää, sitten olin viikon Jalasjärven terveyskeskuksessa ja eilen "karkasin". Lääkäri olisi pitänyt minut aatonaattoon eli tikkien poistoon asti, mutta hoitaja ja fysioterapeutti suunnilleen kotiuttivat minut. ;) Arvatkaa, millaista on olla nyt kotona, hoidettuna, tosin lääkkeitä popsivana ja kovin kankeasti liikkuvana, mutta päivä päivältä terveempänä!!

Sukkalankapussi kulki koko ajan mukana sairaalasta toiseen, mutta en edes avannut sitä koko aikana. Katsotaan nyt, koska käsityöt alkavat taas kiinnostaa. Esittelen teille kuitenkin tässä juttuja, jotka varastoin tänne blogiin jo ennen sairaalareissua.

Kun meillä jouluvalmistelut erinäisistä syistä ovat jääneet vähän vähiin, Vaiskai lupasi hoitaa meille joululeipomiset. Sovimme, että kiitoksena hän saa Revontuli-huivin. Ja samalla tein lahjakassiin vähän muutakin.

Malli: Revontuli

Lanka: Evillaa kolmelta eri kerältä ehkä 180 g

Puikot: 5 mm pitsi-Addit

Malli: Rinsessa-myssy Ullasta ja Ailin lapaset Ullasta

Lanka: Myssyssä Austermannin Steppiä ja Regia Calaxyä ehkä 80 g, lapasissa Austermannin Steppiä, Dropsin Alpacaa ja jotain tuntematonta ehkä 80 g??

Puikot: 3 mm

Nyt opettelen olemaan kotona ja toipumaan. Liikkuminen on hidasta, mutta päivä päivältä mennään eteenpäin. Ja tärkeintä on, ettei tarvitse enää tuijottaa sairaalan valkoista seinää eikä toisaalta tapella hoitonsa puolesta...

Näissä mietteissä haluan toivottaa kaikille Kerällä kävijöille onnellista, rauhallista, siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Korjattua ja uutta ja hyvää ja pahaa...

Kiitos vielä kommenteista neuletakkipostaukseen! Sain sinne jo hyviä vinkkejä, miten Tangled Yoke Cardiganin mammuttihihoja lyhentää. Kävi kuitenkin niin, että parin päivän "käytön" jälkeen (minun vaatteiden "käyttöni" on nykyään sitä, että laitan ne aamulla päälle, kepittelen sohvannurkkaan, kökötän siinä iltaan asti vessa- ja ruokataukoja lukuunottamatta ja riisun ne illalla päältä mennäkseni nukkumaan) takki oli venähtänyt suuresta mielettömäksi - meinasi tipahtaa yltäni kaula-aukon kautta.

Olen kuluneiden 2 kk aikana joutunut niin monta kertaa suuttumaan, että nyt suutuin takkiin. Raksin irti Titityyn puunapit (niin vihainen en sentään ollut, että olisin testannut niiden pesukonekestävyyttä! :) ja heitimme koko neuleen koneeseen 40 asteen kirjopesuun, linkous 400 kierrosta, seurana muutama pusero.

Katsokaa, mikä tuli ulos.

Myönnän, että ensireaktio oli paniikki - nytkö meni koko työ hukkaan ja saako lapsuudenmuistoni Kaisu-nukke uuden takin. Mutta kappas, ensin käsin ja sitten ylle puettuna venyttelemällä takista tuli täydellinen. Nappilistaa en saanut ihan sileäksi, mutta muuten en muista, että minulla olisi koskaan ollut näin istuvaa itse tehtyä vaatetta. Tämähän tekee minut suorastaan hoikaksi! :D Ompelin napit uudelleen, venyttelin napinreiät isommiksi, ja nyt tykkään. Ehdottomasti. Palmikkoakin jäi sopivasti näkyviin. Siis ihan oikeaa Felted Tweediä nyt! :D

Aikaa on täällä tapettu muutenkin.

Malli: Lankakomeron Eliina-huivi

Lanka: Evillaa ehkä 200 g?

Puikot: 5 mm pitsi-Addit

Muuta: Aloitin tämän joskus silloin 2 kk sitten, kun ydinnaula katkesi, ja luulin jatkavani sairaalassa. Kun ei sitä kutsua kuulu, tein loppuun kotona. Sen verran takussa olin, etten tajunnut vaihtaa I-kaaviosta II-kaavioon, vaan tein huivin reunukseen asti ykkösen perusteella. Muuta eroa ei ole kuin se, että tuo reikärivi on nyt harvemmassa kuin pitäisi - ja huivista tuli tolkuttoman iso! Lanka onneksi kuitenkin riitti. Virkatun reunuksen tietysti jätin pois - minä en virkkaa muuta kuin kesäisin... ;D

Malli: Rinsessa-myssy Ullasta

Lanka: Kauhavan Kangas-Aitan Pandaa ja Novitan vanhaa, oikein merinovillaista Woolia yht. ehkä 80 g?

Puikot: 3,5 mm

Muuta: Väri on oikeasti joulunpunainen, kamera vain oli eri mieltä.

Sen paremmin huivilla kuin myssylläkään ei ole vielä vastaanottajaa, mutta jospa sellainen joulun aikana tai sen jälkeen löytyisi.

****

Samin ruokatunnilla nappaamasta neuletakkikuvasta kasvojani katsomalla saattaa havaita, että olen tänäänkin itkenyt. Toivoton olo tahtoo olla. Torstaina pääsen sentään TAYSiin polille - onneksi Jalasjärvellä on paaritaksi, koska en pysty istumaan tuollaista matkaa henkilöautossa, kun en pysty vaihtamaan siellä asentoa.

Mutta onneksi olette te, jotka jaksatte tukea ja tsempata. Katsokaa, mitä sain eilen.

Kortti oli lähetetty Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin pikkujoulusta, siinä olivat kaikkien mukana olleiden nimet ja se tuli perille pelkällä minun ja kotipitäjän nimellä. Kiitos! Tämä lämmitti aivan erityisesti siksi, etten Jalasjärvelle muutettuani ole käynyt Käsityöklubissa kuin kerran - Kauhavalle kun on täältä 1,5 h ajomatka suuntaansa. Tällaiset lämpimät muistamiset lohduttavat ja antavat uskoa siihen, että suurin osa ihmisistä kuitenkin tahtoo toisen parasta.

En tiedä, työnnetäänkö minut Tampereelta takaisin kotiin torstaina, vai voisiko sellainen ihme tapahtua, että ydinnaulani vihdoin vaihdettaisiin - tarkoitushan olisi leikata molemmat jalat. Jollei Kerälle uusia juttuja ilmaannu, joulun ihme on ehkä tapahtunut. Jos kiinnostaa, kannattaa kurkkia Tuumooksien puolelle, sitä pystyn päivittämään kännykällä sähköpostin kautta.

Kaiken varalta toivottelen teille hyvää ja onnellista joulunodotusta. Nauttikaa ihanasta arjesta, jossa ei tapahdu mitään ikävää, ja nauttikaa juhlasta, joka antaa voimia!