Pieni valmis + EDIT

Edit-täti tuli kertomaan, että Moda ei aio julkaista tarinaani. Eli jatkan mietintämyssyn hautomista. 

Tätä te ette usko, mutta olen neulonut jotakin valmista! Kevään tulo yllätti neulojan ja huomasin, että tarvitsen jonkin vähemmän tukehduttavan huivin. Viimekeväisen bambukaulurin olen purkanut, koska se lörpsähti käytössä aivan tolkuttomasti.

Olen koko talven ollut erilainen nuori eikä minulla ole ollut sellaista "rinkulahuivia" kuin useimmilla muilla, mutta nyt kaivoin kätköistä kerän pinkkiä mohairia ja tikuttelin moisen.

Malli: luodaan 200 silmukkaa ja neulotaan pyörönä

Lanka: Topp Mohair, 30 g

Puikot: 6 mm

Jotakin keskittyneisyydestä käsitöihin kertoo se, että kuvat on näpsäisty pikaisesti kännykällä eteisessä, kun huivi oli lähdössä ensimmäistä kertaa ulos... Nyt se on muutaman käyttökerran jälkeen jo virttynyt naruksi, joten en tiedä, oliko tässä mitään järkeä. Paitsi että lankavarasto väheni hurjalla 30 grammalla... ;)

Suuret kiitokset monista kommenteista edelliseen postaukseen. Käsikirjoitus on siis käynyt jo kahdella kustantajalla, joista toisella kahdesti, mutta ei ole mennyt läpi. Tiedän, että Suomessa on lukuisia muitakin kustantajia, mutta nämä kaksi olivat mielestäni ne, joiden ajattelin lähinnä kiinnostuvan "neuleromaanista" ja joiden talliin olisin halunnut.

Sitä en käsitä, mistä olette päätelleet minun jotenkin "antavan periksi". Enhän minä aio antaa periksi, en siis deletoida tiedostoa tai vastaavaa! Lupasin, että teksti tulee julki tavalla tai toisella, ja niin se tulee! En vain jaksa ruveta kehittelemään juoneen jotakin "ihastuskuviota", joka ei mielestäni siihen kuulu. Ihmissuhdeasiaa on mielestäni tekstissä aivan kylliksi.

Omakustanteeseen ei edelleenkään missään nimessä ole varaa - ei BoDin eikä minkään muunkaan kautta - mutta laitoin Modaan meiliä ja kysyin, onko siellä rohkeutta enismmäisenä suomalaisena neulelehtenä julkaista ensimmäinen suomalainen neuleromaani jatkokertomuksena. Jolleivat kiinnostu, laitan kirjan luettaviin netissä. Mutta siis julki se tulee, ihan varmasti.

Betty-kehuista kiitän, mutta huomautan, että olenkin aina ollut parhaimmillani kirjoittaessani menneisyydestä. Nykypäivää olen osannut kuvata vain koomisesti, kuten aikanaan Hulluissa luokissa. Pitäisikö siis siirtää neuleromaani menneisyyteen... Tosin eilen sain iltateen äärellä Samilta ja kaasolta niin loistavia juoniehdotuksia kauan sitten kadonneine sisaruksineen, sekoitettuine dna-näytteineen ja muine jotenkin erehdyttävästi jostakin tv-sarjasta muistuttavine ideoineen, että eipä tässä pitäisi olla hätää. Lisäksi syntyi ihan uusi idea neuledekkarista, joka kulkee työnimellä Kuoleman puikot... :D

Joten odotellaan miten käy.