The Sylvi

Kiitos kiitos kommenteista! Neulojapupumuki on jo kovassa käytössä. Ja kyllä, Halpa-Hallissa on myös heidän "omia" lankojaan, mutta koska ne ovat pääsääntöisesti 100 % akryyliä, en vaivautunut edes mainitsemaan. ;) Ja Mambo on euroa kalliimpaa kuin Tapiolla.

Mutta nyt - tatatataa - kaikille Sylviä odottaville kuvia enemmänkin kuin tarpeeksi. (Nyt oli tarkoitus ottaa ulkokuvia. Harkitsin nimittäin takin uudistamista käydessämme tänään 95-vuotissynttäreillä. Mutku sitten lopulta päätimme kävellä emmekä autoilla, en ottanut riskiä... Niin että kuvat ovat edelleen kirjahyllymme edestä. Siistein paikka tässä huushollissa.)


Langaksi valitsin jonkin keskusteluryhmän (Ravelry? Neulomo?) antaman idean pohjalta Novitan Mambon. Kävin Novitan sivuilla kurkkimassa, että herneenvihreä voisi olla kiva värisävy. En tehnyt kuitenkaan heti tilausta, ja kun seuraavan kerran sivuilla kävin, ei näkynyt yhtään kerää herneenvihreää! Eikä koko Mamboa värikartoissa! Tässä vaiheessa selvisikin se karmea totuus, että ovat mokomat koko langan lopettaneet. (Mikä muuten lienee se Tempo, joka tulee syksyllä myyntiin...)

Paniikkipostia Tapiolle: löytyykö? Löytyihän sieltä. Postipaketti tuli ennätysvauhtia tammikuussa. Ja eikun neulomaan. Hyvin pian ymmärsin, mitä ihmiset tarkoittivat selkäosan palmikon koukuttavuudella: kuten täällä olen jo kertonut, sitä vain tahtoi jatkaa ja jatkaa, kun oli niin hauska seurata kuvion muodostumista.

Kun molemmat hihat ja etu- ja takakappaleet otettiin puikoille ja aloin tehdä huppua, neulominen kävi vähän ankeaksi. Neule painoi. Lisäksi nerokkaana ihmisenä olin verrannut Mambon tiheyttä ja ohjeen lankatiheyttä ja todennut, että täsmää. Joo, olisi varmaan täsmännyt, jos olisin neulonut Mambon vyötteessä suositelluilla 8 mm puikoilla, enkä ohjeenmukaisilla 6-millisillä!!

Leveyttä takkiin onneksi tuli tarpeeksi, mutta pituudesta puuttuu varmaan noin 30 cm, jos olisi tarkoitus, että takki yltäisi suunnilleen polvitaipeisiin. Toisaalta en 142-senttisenä haluakaan välttämättä pitkäätakkia, tämä pituus on minusta kiva, joskin istuvuudesta ei ehkä kaikkein parhainta tullut. Onneksi raglanosuus ei jäänyt liian lyhyeksi. Sen sijaan jouduin neulomaan huppuun ehkä kymmenisen senttiä pelkkää helmineuletta sen jälkeen, kun kuvio päättyi, muuten ei tällä tukalla olisi ollut mitään mahdollisuutta tunkea sisään.

Viimeinen vinkaisu olivat kukkien terälehdet. Neuloin ensimmäiset valmiiksi viikko sitten perjantai-iltana väsyneenä ja totesin, että tämä on kamalaa. Neule häpesi laatikossaan viikon ja pelkäsin jo, että hartaasti odotetusta Sylvistä tuleekin ufo. Onneksi tänä perjantaina päätin sitten kokeilla, tehdä vaikka yhden terälehden kerrallaan. Ja niin kävi, että eilisaamun aikana neuloin lehdet loppuun ja vielä ompelinkin ne. Se oli hauskaa! (Pingottamista voisin tietysti opetella, katsokaa nyt, kuinka rumasti takki "niiputtaa" edestä...)

Lähes aloitusvaiheessa päätin, että Sylvistä tulee uusi kevättakkini. Näin paksua ja varsinkaan hupullista neuletta kun sisäkäytössä harvoin tarvitsee. Minähän kyselin täällä Kerällä jo talvella vinkkejä neuleen vuorittamiseen, mutta kehitin sitten oman idean. Fiksuudesta voidaan tietysti olla monta mieltä, mutta omaperäinen se on!

Investoin Halpa-Hallissa 3,90 € maksavaan miesten flanellipaitaan. Käytin sen pyykkikoneessa lievää kutistumista toivoen, sitten puin paidan ylle nurinpäin = oikea puoli ihoa vasten ja Sylvin sen päälle. Mittasin helman pituuden ja leikkasin palan pois.

Sitten leikkasin Japanin ihmeistä noin 30-senttisen palan ja tein siitä hupun vuorin - se kun on ainoa mikä näkyy, kun takki on kiinni. Hurjana ihmisenä ompelin elämäni ensimmäisen kerran neuletta ompelukoneella, mutta olen jälkeen ihan tyytyväinen! Tosin takki painoi niin tolkuttomasti, että kun ompelukone oli pöydän reunalla, tarvitsin Samin pitelemään neuletta - eikö mulla tosiaan olekin täydellinen neulojan mies!

Leikkasin paidasta kauluksen pois ja ompelin hupun kiinni reunaan. Sitten ompelin paidan kiinni takkiin reunoistaan ja hihansuista. Nyt minulla on povitasku (joskin "väärällä" puolella) ja vuoritettu neule. Tosin a) tämä ei varmaan pidä tuulta (paitsi ehkä huppu, jonka vuori on sentään kanvaasia) ja b) flanelli ei tosiaankaan luista pukiessa kuin oikea vuorikangas. Mutta kevät- ja kesätakista on kyse, joten kyllä kai paljaat käsivarret tuonne sujahtavat...

Ohje: Mari Muinosen Sylvi
Lanka: Novita Mambo herneenvihreä, 14,5 kerää eli 1450 g kokoon L
Puikot: 6 mm Novitat (en uskaltanut luottaa, että KnitPicksit kestäisivät tämän painoa)
Muuta: Napit alakerran Lykky-Lutista, vuorina Halpa-Hallin miesten flanellipaita ja Shinzi Katohin design-kangas

Neuloin tätä "kauan", aloitin tammikuun lopulla ja sain tänä viikonloppuna valmiiksi. Jopa Sami, joka on tottunut näihin "polkaistaanpa villapaita viikonlopussa kasaan" -neuleisiini, totesi, että tämä on ollut kauan kesken. Painaa tolkuttomasti. Tuntuu sisällä älyttömän kuumalta. Ei kestä sadetta.

Mutta rrrrrrakastan tätä - aion ottaa kevättakkina käyttöön heti kun ilmat pikkuisen vielä lämpenevät - "autoilutakkina" jo ennen sitä. Todennäköisesti nähtävänä livenä ensi keskiviikon neuletapaamisessa.

Saa kehua. Olen ylpeä itsestäni. Hyvä minä!! :D