Laakson kerjäläinen - The Beggar of the Glen

Kiitos hyvän matkan toivotuksista! Runsaan viikon päästä on lähtö, niin että kyllä täällä vielä nähdään, töitäkin tulee esiteltäväksi. Ja kyllä, aion pakata mukaan myös uikkarit enkä pelkkiä villatöppösiä! :)

Sitten esille jotakin, josta en vielä tiedä onko se täydellinen mörvelö vai ei. Sisulla kuitenkin loppuun saatettu.

I'm now introducing you something that maybe is a total monster or not. Anyhow, I've finished it.

Vuosi sitten tein testimielessä tilauksen Novitalta. Tilaukseen sisällytin mm. useamman kerän Novita Floricaa oranssina. Lanka oli aivan uusi tuttavuus enkä tiennyt mitä siitä tekisin, mutta kaupassa hiplaamani laatu miellytti.

A year ago I made an Internet order from the Finnish yarn company Novita. My order included among others few skeins of orange Novita Florica yarn (100 % wool). I didn't know the yarn beforehand and had no plan for it, but I had fingered it in my LYS and liked the touch.

Kesän mittaan vahvistui ajatus siitä, että tahdoin palmikkoneuleen. Mieluiten muhkean. Aloitin sellaista jonkin ohjeen mukaan Floricasta, mutta totesin, ettei toimi. Juu, viisas olisi ymmärtänyt kokeilematta, ettei 3,5 mm puikoilla neulottavasta langasta tule muhkeaa neuletta!!

During the summer I became sure that I wanted a cable sweater. A bulky cable sweater. I started one with Florica yarn, but soon noticed that it does not work. Yeah, a wise las had understood without trying, that no yarn knitted with 3,5 mm needles becomes a bulky sweater!!

Kerran sitten kyläilykäsityötä tarvitessani kuukkeloin hirveällä hädällä hakusanoilla Laakson kuningas, sillä muistin jossakin blogissa nähneeni kyseisen Skotlantiin sijoittuvan tv-sarjan innoittaman palmikkoneuleen. Ja löytyihän se! Tupasvillaa-blogin Sannan luoman MacPalmikkoneuleen ohje.

On one evening I needed quickly a project to be knitted during a visit, and with a hurry set the words Monarch of the Glen to Google, because I remembered that I had seen a cardigan inspired by that tv series in a blog. And I did find it! Sanna from Tupasvillaa blog had written down the pattern for MacPalmikkoneule (sorry, only in Finnish so far!).

Aloitin työtä innolla, vaan - 3,5 mm puikoilla neulominen ei ole kauhean vauhdikasta. Eikä palmikoiden teko. Eikä ohjeen lukeminen aina onnistu. Tuli niin virheitä vilisevä neule, että saavutus on kohtuullisen hyvä jopa minulta.

I started with enthusiasm, but - it is not quite quick to knit with 3,5 mm needles. And it's not quite quick to make cables. And it's not always possible to understand a pattern. My cardigan turned to have so many mistakes, that it's a real achievement even for myself.

Where, oh where, is my Highland Laddie gone...

Laiskuuttani tein kaiken mahdollisen pyörönä. Olin neulonut vartalo-osaa pitkälle, kun tajusin, että ohjeessa näkyi hyvin himmeänä pystyviivoja salmiakkiruutujen sisällä. Olisi pitänyt neuloa helmineuletta eikä nurjaa!

I knitted everything possible with circular needles. I had knitted the body a long way, when I realized that according to the pattern, I should have knitted moss stitch and not purl inside the squares!

Arvatkaa purinko? Enpäs. Minun puolestani saa olla vaikka maailman ainoa palmikkoneule, jossa salmiakkikuvion sisällä ei ole helmineuletta...

Guess if I frogged? No way. Not even if this is the only cable cardigan in the world without moss stitches inside the squares...

We Will Take The Good Old Way

Vieläkään en tiedä, puuttuiko ohjeessa mallikertojen välistä yksi käänne vai enkö minä vain ymmärtänyt - mutta joka tapauksessa kehitin sen käänteen omasta päästä. Valitettavasti tein sen(kin) väärin, niin etteivät salmiakit kierry toisiinsa vaan reunus tekee äkkikäännöksen vasempaan. Lisäksi selkäosassa huomasin unohtaneeni kyseisen käänteen kokonaan. On nyt sitten kahdensorttista ruutua.

Even today I cannot say if a row missed between the motifs in the pattern or was I just stupid - but in any case I created the turn myself. Because it is a cardigan of bad luck, I made (also) this wrong, so that the rows does not turn around another but the row makes a sudden turn to left. I also found out that I had forgot that turn on the upper part of the back. So I have two kind of squares there.

Wi' A Hundred Pipers And A' and A'...

Syksyllä sain vartalo-osan valmiiksi. Olat yhdistin saman tien kolmen puikon päättelyllä. Tikkuajat muistanevatkin neuletapaamisesta, että olin aloittelemassa hihoja joskus - öö - lokakuussa?

I finished the body in the autumn. I bind the shoulders while I bind them off. My fellow knitters can remember that I was starting the sleeves in the knitting meeting in - ehem - October?

Ensimmäistä hihaa olin neulonut noin kolmanneksen, kun tajusin, että olin tehnyt lisäykset liian harvakseltaan. Käsivarteni ei ikinä sopisi sisään! Purin kaiken resoriin asti, ja tällöin tapahtui suuri hyytyminen. Vaikka tikkuajat olivat koettaneet yhtenä naisena vakuuttaa, että kun neuloisin ohuen villapuseron, minulla olisi sille käyttöä vuosikausiksi, hautasin työn jonnekin muiden keskeneräisten sekaan. Tulivat joululahjakiireet ja muut.

I had knitted a third of the first sleeve, when I noticed I had too many rows between the increases. My arm would never fit in! I frogged all to the ribbing, and also was fed up with the whole thing. Though the fellow knitters tried to ensure that if I finished a thin woolen sweater, I would use it for years, I hid the project somewhere under other becoming UFOs. There were Christmas gifts and other to make.

Women Are A' Gane Wud

Neule kuitenkin huuteli minulle koristaan hyvin moittivaan sävyyn. Aina aloittaessani uutta neuletta mietin, että kun tuo vanhakin pitäisi tehdä alta pois...

However, this project used to call me with an accusing tone. Every time I started a new project I thought that in fact I should finish the old one...

Nyt tammikuussa otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja tartuin puikkoihin. On se nyt kumma, ellen kahta hihaa saa tehdyksi! Siitä huolimatta, että erinäisten virheiden takia jouduin purkamaan vielä kaksi kertaa...

In this January I at last took the needles telling myself that I was not a knitter at all if I couldn't finish two sleeves! Despite of the mistakes that forced me to frog even two times more...

Over the Water to Charlie

Lopulta pääsin hihoissa vauhtiin. Resorin jälkeen tein ne pyörönä, ja homma kävi suhteellisen kivuttomasti - paitsi että laskutaitoni petti. Kiinnitin vasemman hihan paikalleen ja muistelin, että siinä on kuusi salmiakkiruutua. Ei tullut mieleen varmistaa puolen metrin päässä olevasta neuleesta, kun viimeistelin oikeaa hihaa!

At last I got on with the sleeves. After ribbing I used a circular pin, and knitted easily - only my mathematics let me down. I fastened the left sleeve and had an idea there were six squares on it. Didn't think I could have ensured it from the project that was on my side, when I was finishing the right sleeve!

Ihmettelin kyllä, miksi oikeassa hihassa jouduin neulomaan niin pitkälti vielä pyöriökavennusten alettuakin... Ensinnäkin olin unohtanut yhden kavennuskerroksen, ja toiseksi neuloin hihaan ne kuusi ruutua - vaikka vasemmassa hihassa on viisi ja puoli! No jaa, eihän kukaan katso yhtäaikaa molempia käsivarsiani...

I did wonder why I had to knit the right sleeve so long even after the decreasings... I did had forget one decreasing round, and I had knitted those six squares to the sleeve - though there are five and a half squares on the left sleeve! Well, nobody can look my both arms at the same time...

Lanka: Novita Florica n. 230 g (onko mahdollista että näin vähän?)

Puikot: 3,5 mm
Ohje: MacPalmikkoneule Tupasvillaa-blogista

Yarn: Novita Florica about 230 g (is it possible that I used this little?)
Needles: 3,5 mm
Pattern: A hooded cardigan from Tupasvillaa blog

En tehnyt takkiin huppua vaan resorikauluksen. Neuloin myös resoria nappilistoiksi. Napit ovat kirpparilta. Kuten näkyy, takki ei oikein istu (asialla ei liene mitään tekemistä tämänsyksyisen painonlisäyksen kanssa...) eivätkä liukkaat duffelinapit tahdo pysyä kiinni... Lisäksi resori-nappilista kiskoo helmasta ylöspäin höyryttelystä ja venyttelystä huolimatta.

I made no hood for the cardigan but a ribbing collar. I also knitted ribbing to the button catch. The buttons are from second hand. As you can see, the cardigan does not fit (nothing to do with the weight I've got this autumn...) and the slippery buttons do open in every little while... The ribbing button catch also goes upwards in the hem despite of all the blocking.

Ei siis tullut Laakson kuningasta - tuli Laakson kerjäläinen. Mutta pidän minä tätä, kiusallakin!

So it did not turn to be a Monarch but a Beggar of the Glen. But I do use it, even to tease myself!

(Kuvatekstit skotlantilaisten jakobiittilaulujen nimiä, kuuntelin tätä viimeistellessäni neuletta, jotta pääsisin tunnelmaan. :)

(The texts under the photos are the titles of some Scottish Jacobite songs, I listened this while I was ending the project to get the right mood. :)