Arrow yllättää

Haa! Sainpas narrattua! :D

Ei jäänyt jämälankaraitatakki vuoden viimeiseksi neuleeksi. Perjantaina postinkantaja pudotti luukusta Suomen verkkoneuleyhdistyksen eli tutummin Ullan ensimmäisen painetun version - kalenterin vuodelle 2014. Tässä jäsenlahjassa on tietysti joka kuukaudelle oma neuleohje.

Minuun kolahti heti paikalla helmikuun neule, Viima-huppu. Minähän en voi kulkea paljaspäin kesällä enkä talvella, kun pääni ei kestä kylmyyttä eikä aurinkoa. Huppu, jossa yhdistyisi sekä päähine että tuubihuivi, kuulosti siis erinomaiselta idealta, varsinkin, kun kätköissäni oli täsmälleen sopiva määrä Jussi-lankaa korvaamaan ohjeen seiskaveikka. Kun vielä olimme tilanneet itsellemme joululahjaksi muutaman dvd-boksin, huppu syntyi parin CSI-maratonin aikana.

Ullan ohjeet ovat yleensä hyviä ja selkeitä, mutta Viima-hupun kohdalla kaipasin äärimmäisen kipeästi kahta lisäkuvaa.

Tätä...

...ja tätä:

En tiedä, olenko jotenkin normaalia yksinkertaisempi, mutta en pysty hahmottamaan ohjetta pelkästään tekstistä. Tarvitsen kaavioita ja kuvia sanallisen ohjeen tueksi.

Olisin siis ehdottomasti tarvinnut edes piirroskuvan siitä, mitä olin tekemässä, eli miten tuo huiviosa liittyy huppuun (lopultahan se on vain suora jatke, mutta sitä en tahtonut käsittää). Ja olisin kaivannut yhtä kuvaa, jossa olisi näkynyt, että hupun päälaelta todellakin kulkee yksi palmikkoraita alas niskaan. Tämä kävi ilmi tekstistä, mutta olin silti aluksi ihan pihalla, kun kuvien perusteella luulin, että palmikot kulkevat vain reunassa. Muitakin ongelmia ohjeen ymmärtämisessä oli, mutta selvisin niistä maalaisjärjellä.

Malli: Iida Glumoffin Viima (helmikuun neule Ullan kalenterissa 2014)

Lanka: Novita Jussi 300 g

Puikot: 3,5 mm

Sinänsä neule on nerokkaasti suunniteltu: työ kasvaa päälaen palmikosta hupuksi ja siihen kiinteästi liittyväksi huiviksi. Ainoa sauma tulee huivin päitä yhdistäessä, ja sekin tehdään silmukoimalla tai kolmen puikon päättelyllä. Minä tietysti silmukoin Stitsailuja-blogin ohjeella. 

Sovittelin huppua kesken neulomisen, ja pelkäsin tekeväni jopa omaan päähäni liian isoa versiota. Mutta kuten näkyy, höyryttelyn jälkeenkin kyseessä on täydellisen sopiva pään lämmike. I-cord (jolle opin nyt suomenkielisen nimen: tuppilonauhahuolittelu) vetää reunaa hiukan kasaan ja  kaulan ympäri kääräisty tuubihuiviosuus kiristää hupun sopivan tiukalle. Jopa siitä huivista tuli täsmälleen oikean mittainen! Jos olen oikein reipas, ompelen huppuun vielä ohuen vuorin viimapäivien varalta, sillä uskokaa tai älkää: kyllä Suomen talvi vielä meitä muistaa.

Vaikka ohjeen kanssa oli ongelmia, olisin nyt valmis tekemään Viiman uudelleenkin. Malli on näyttävä, mutta sen toteutus silti yksinkertainen (kun nyt tiedän mitä teen!). Rakastan palmikkoja ja pintaneuleita ja vihaan saumoja, joten tämä oli kaikin puolin täydellinen malli minulle. Tosin omasta mielestäni näytän vähän Tuck-munkilta (syömisiä aletaan tarkkailla taas loppiaisen jälkeen!), Sami taas nimesi minut välittömästi seuraamamme tv-sarjan mukaan Arrow'ksi. (Jos Oliver Queen käyttäisi palmikoin koristeltua neulehuppua ammuskellessaan nuolia Starling Cityn roistoihin, homma sujuisi varmaan entistä paremmin!)

Seuraavaksi taidankin siirtyä "ajassa taaksepäin" ja tarrata kalenterin tammikuun neuleeseen... Mutta siitä enemmän ensi vuonna. Tämän vuoden puolella luvassa vielä perinteinen katsaus syntyneisiin töihin.