tiistai 21. helmikuuta 2012

Kolmas talvi toden sanoo ja muita kertomuksia

Ystävät, sallikaa minun jakaa kanssanne tämä tunne. Tiedättehän, se tunne, kun pitkään jaloissa pyörineestä puolitekoisesta neuleesta, siitä ahdistavasta ja harmittavasta kapistuksesta, tulee valmis. Valmis.

Muistaakseni talvella 2010 pyörittelin käsissäni isonveljen Pietarin tuliaisia. Lanka oli täyttä villaa, se oli erittäin ohutta (tiheyttä ei mainita venäläisissä vyötteissä), sitä oli aina kaksi kerää per väri. Päätin aloittaa ihan yksinkertaisen raitaneuleen, josta tulisi se näppärä "ohut arkineule" moneen käyttöön.


Aloitin neulomisen, mutta sileä oikea ohuella langalla ei raidoituksen vaihtelusta huolimatta jaksanut kiinnostaa pitkälti. Onneksi sitten jo tulikin kevät - eihän silloin voi neuloa villatakkia, eihän!


Syksyllä 2010 kaivoin neuleen taas esiin Novitan pussista (aloin ihan inhota sitä Novitan pussia tämän takia!) ja jatkoin tikuttamista tv:n äärellä. Mutta aina tuli jokin hauskempi työ väliin, tämähän oli tylsää, se ei edes edennyt mihinkään. Ja hupskeikkaa, taas olikin kevät - eihän silloin voi neuloa villatakkia, eihän!


Tänä talvena olen kaikenlaisten elämän isompien ja pienempien harmien keskellä kärsinyt neulebläähistä  Ei ole huvittanut tehdä yhtään mitään, on tuntunut etteivät edes "paksuilla puikoilla nopeasti" -neuleet etene. Mutta sitten me aloimme katsoa CSI:tä dvd:ltä. Me katsomme aina CSI:tä, kun elämä mättää. Ja eihän CSI:tä voi katsoa neulomatta. Kun nyt sitten sain roirin valmiiksi ja tarvitsin jotakin helppoa ja älytöntä neulottavaa - tartuin siihen Novitan pussiin. Ja tuntuu, että neule oli valmis ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Malli: Silmukat otettu Ylösalaisinneuleen aloituksesta, olisiko koko L?
Lanka: Pehorkan Prjaza-lankaa kolmea väriä yhteensä 370 g
Puikot: 3,5 mm
Napit: Olin ostanut lankakauppa Fionan loppuunmyynnistä putkellisen sekalaisia nappeja, ja kun samanlaisia oli kerrankin melkein määrättömästi, mopo vähän karkasi napinreikien suhteen. Jos alan joskus napittaa tätä takkia auki tai kiinni, tunnen olevani kuin Laura Ingalls mekonnappeineen... Näitä on 33!!
Muuta: Takki saisi olla numeron pienempi ja hihat vähän lyhyemmät. Jälkimmäinen olisi helposti autettu, jos joku vaivautuisi vähän purkamaan. Äh, antaa olla!

Toisella neuleella ei ole ihan yhtä pitkää historiaa, mutta ehti sekin jo vaivata minua. Olin (pussissa olleen kuitin mukaan!) tasan vuosi ennen naimisiinmenoamme hamstrannut silloisen Jalasjärven K-supermarket Saarnion lankahyllyn tyhjäksi tipunkeltaisesta Novitan Bambusta puoleen hintaan.


Rakastan Bambua, mutta tämä oli niin kovin tipunkeltainen, että se jäi aina vain käyttämättä. Kunnes joskus viime keväänä innostuin. Tekisin tästä ihanan kesämekon, jota voisi pitää töissä!


Olin niin ahkera, että pääsin hartioilta helman alkuun. Sitten mallineuleen nypyt hyydyttivät minut, ja tuli syksykin - eihän silloin voi neuloa kesämekkoa, eihän!


Mekkoviritelmä pyöri neuleitten joukossa ja ärsytti minua, erityisesti siksi, että olin merkinnyt mallikerran vaihtumiskohdat silmukkamerkein ja se taas tarkoitti sitä, että lähes kaikki silmukkamerkkini olivat kiinni tässä työssä.


Kun olin siis saanut raitaneuletakin valmiiksi ja himoitsin jotakin uutta ja aivotonta neulottavaa, tartuin tähän. Ja armahdin itseäni: kuka sanoo, että sen pitää olla mekko? Onhan tunika paljon monikäyttöisempi!

Malli: Aloitettu jälleen kerran ylhäältä alas ylösalaisneuleen ohjeella - tiedän, olen tylsä. Varmaan tässäkin silmukkamäärä koon L mukaan. Helman mallineule on nro 191 Lesley Stanfordin Kauneimmista neulemalleista.
Lanka: Novita Bambu 350 g
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Mekko on yläosastaan tarkoitettu selvästikin noin viidelletoista Kaisalle, mutta onneksi leipurin pelastus on kermavaahto ja neulojan pelastus on kuminauha. Siinä se nyt roikkuu.

Arvatkaa, olenko tyytyväinen, kun olen saanut nämä kaksi työtä valmiiksi! En kylläkään tiedä onko hyvä vai huono juttu, että jos tein aiemmin aina kaksi numeroa liian pieniä neuleita kun kuvittelin olevani vieläkin langanlaiha, teen nykyään kaksi kertaa liian isoja neuleita. No, isosta saa aina pienen!

Vielä siellä varastoissa pyörisi yksi neulepuolihameen tekele...

21 kommenttia:

  1. Voi onnea! Voin kuvitella, miten on mahtava fiilis! Sitä paitsi on ihan upeita nuo molemmat. Tiputunikan kanssa sopii ainakin kuvan perusteella ääreishyvin tuo alla oleva paita ja samoin tuo hame raitapaidan kanssa. Oletko senkin tehnyt? Kuvasta ei oikein saa käsitystä, onko villakangasta, villaneuletta vai mitä. Joka tapauksessa hamekin kiinnitti huomioni, kun pallottelen mielessäni hameen neulomista. ;)

    Mulla on pyörinyt yksi neule vasta kuukauden kesken – viimeisen kaksi viikkoa ihan vain 20 cm sauman ompelua ja lankojen päättelyä vaille valmiina. Silti se on ehtinyt jo kovasti kaihertaa mieltä, kun oli sillä jonkin sortin dead linekin: anopin viiskymppiset. Tänään sain sen ja yhdet sukat valmiiksi (niistä kohta lisää Katon Kontissa jahka joudan postaamaan) ja olo on sanalla sanoen vapautunut! Samaa vaupauden tunnetta voisin etsiä jatkamalla keskeneräisten päättelyä ja valmiiksi saattamista. Niitä kun tuppaa olemaan isompia ja pienempiä tuolla UFO-kassissa oottelemassa. ;)

    VastaaPoista
  2. Kiva raitatakki! On siinä nappien neulomisessa mennyt aikaa!
    Voihan sitä pitää kevättakkinakin!
    Tunika on monikäyttöinen!

    VastaaPoista
  3. Ihania neuleita! Onneksi olkoon, että sait ne valmiiksi! :-)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana tuo villatakki. Kaunis on tunikakin.

    VastaaPoista
  5. Molemmat ovat kivoja ja taatusti moneen paikkaan kelpo vaatteita.

    Minulla on villatakki tekeillä ja siitä varmaan myös tulee vuosikertamallia. Ah, oispa pikkuinen ja hoikka, niin työ joutuisi, varsinkin kun inhoan ajatustakin ottaa paksut puikot ja paksua lankaa käyttöön. En tosin pidä ohuestakaan. Tekele on vanhoista varastoista kaivettua Nalle-lankaa.

    VastaaPoista
  6. Onnea!
    Villatakkisi on kerrassaan ihana! Värit, Aivan Upeet! Tunikassa on hieno tuo nyppykuviointi, varmaan se on aika hidas neuloa mut hienolta se näyttää!..ja keltainenhan on niin aurinkoinen väri, just kevääseen sopiva :) Oikein kauniita molemmat-kyllä kannatti tehdä valmiiksi!

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa! Ihana saada käsityö valmiiksi, tiedän tunteen. Tuo keltainen tunika on niin keväinen, sopii hyvin tuon alla olevan paidan kanssa yhteen.

    VastaaPoista
  8. No jezzz! Hyvin oot tehny kaks neuletta valmiiks ja kivat on kumpikin. Ja eihän sitä todellakaan voi kesällä mitään talvivillavaatetta neuloa eikä päinvastoinkaan, niih.
    Tunikapituus on just passeli tipuneuleeseen, pidempi olis liikaa. Sopiva puserokin sulla näyttää olevan. Niin ja ne napit! vau mikä määrä, hauska.

    VastaaPoista
  9. Mahtavat neuleet ja mahtavaa fiilistä valmistumisista! Keltainen on kuin aurinko keskellä räntäsadetta, joka meillä oli iltapäivällä ja siinä aurinkoa ikävä tuli...

    VastaaPoista
  10. Varmasti voittajaolo. Neuletakki on todellinen käyttövaate, siltä näyttää. Kunhan et tosiaan auo ja kiinnitä joka kerta niitä nappeja. ;-)

    Aivan ihana tuo takkikuvien viimeinen missä sinua naurattaa. Hyvänmielenkuva.

    VastaaPoista
  11. Ihana raitatakki! Ja tunikan pariksi olet tosiaan löytänyt sopivan värisen paidan :) Ufot pyörii nurkissa täälläkin eikä mitään valmista synny... Yhdyn Oranssin mielipiteeseen tuosta hyvänmielenkuvasta :)

    VastaaPoista
  12. Oletpa tehnyt ihanuuksia. Tuo keltainen on todella pirteä väri ja nuo toisen villatakin raidat ovat ihanat.

    VastaaPoista
  13. Voi kiitos ihanat kehuista! :) Olen tyytyväinen. Totesin, että tuo tiputunika tosiaan istuu täysin pallopaidan kanssa, jotenkin sen tipumaisuuskin vähän vähenee?

    Leena, neuletakkikuvan hame on ommeltu huovutetusta villakankaasta - siis laiskan naisen hame: ostetaan puoli metriä kangasta (tai mikä onkin tarvitsemasi hameen pituus), ommellaan sivusauma kiinni ja vyötärölle kuminauha (ilman käänteitä). Huovutettu villakangas ei purkaannu eikä helmaa tms. tarvitse kääntää. Kangas on luottokangaskauppani Kangas-Mallan nettikaupasta. Tuossa kadun toisella puolella on Eurokangas, mutta siellä oli ainakin syksyllä aika surkea värivalikoima huovutetussa villassa...

    VastaaPoista
  14. Upeita neuleita!

    Tuo villatakin ja hameen yhteensopivuus on tosi kaunis!

    Tunika on ihana! Mistä tuo mallineule, onko itse suunnittelemasi?

    VastaaPoista
  15. Ihana ja monikäyttöinen villatakki!
    Mullakin olisi jotain voisi joskus neuloa tai edes purkaa.. Kiva tunne kun on saanut valmiiksi!

    VastaaPoista
  16. Onneksi olkoon! Kaksi heinoa neuleselätystä ja lopputulos mitä mainioin molemmissa. Innostaiskohan tämä postaus avaamaan vaatehuoneen oven ja tonkimaan sitä takanurkkaan kätkettyä keskeneräisten kässyjeni hautuumaata?

    VastaaPoista
  17. Palaga, mallineule on tuo tekstissä mainitsemani Lesley Stanfordin kirjasta pihistetty. :)

    Kyllä sitä keskeneräisten kasaa kannattaa aina tonkia! Kun antaa töiden hautua, ne voivatkin sitten valmistua yhtäkkiä...

    VastaaPoista
  18. Mä niin tykkään: värit ja napit on ihania ihania! Ja tunika on kans ihanan värinen. Kävin katselemassa salomonin solmu-huivejasi. Ajatuksissani tehdä sellainen itsellekin kevääksi.
    Kevät jo!
    Aurinkoisin terveisin: Saila

    VastaaPoista
  19. Minun silmääni pisti heti nuo herkulliset villatakin napit - ihan kuin karkkeja :p

    Minulla pyörii rainbow-vartiset villasukat takahuoneen pöydällä. Ne ovat jo valmiit, mutta jalkapöytä on liian leveä kapoiseen jalkaani, kun kerrankin halusin istuvat sukat, niin ei tuu. Olen purkanut sukkia jo kymmenen kertaa, ja siksihän ne vielä odottaa, kun purku ei taas oikein nappaisi...

    VastaaPoista
  20. Mä olen iloinen sun puolestas! Mä tiedän myös ton tunteen, kun saa jonkun mieltä pitkään kaihertaneen neuleen valmiiksi. Well done, Kaisa!

    VastaaPoista