Voittajan tunika

Olen keräillyt neulomavuosieni mittaan sukka- ym. neuleistä yli jääneitä lankanöttösiä yhteen pussiin aikomuksena joskus tehdä niistä jotain. Joskus haaveilin Anu Harkin jämälankatakista, mutta tämän vuoden mittaan ajatukseksi on vahvistunut, että se "jotain" voisi olla isoäidinneliöitä. Suunnitelmia oli useitakin, kunnes näin Novitan syksyn 2011 lehdessä kuvan kivasta isoäidinneliömekosta.

Koska OI:n ansiosta hikoilen helposti, en missään tapauksessa tahtonut tehdä kokomekkoa seiskaveikasta. Mutta nappasin muistiini tuon ajatuksen. Sen toteutus venyi ja venyi, kunnes Marin isoäidinneliöjakku sekä tulevien Seinäjoen käsityömessujen mainonta minut herätti. Siellä kun ilmeisesti opetettaisiin tekemään isoäidinneliöitä - ja yhtäkkiä minä näin itseni kävelemässä sen opetuspaikan ohi isoäidinneliömekossa. :)

Totta kai työhön varta vasten ostetuista ja väreiltään sommitelluista langoista tulisi upea mekko. Mutta minulla oli päähänpinttymänä tehdä ainakin tämä ensimmäinen isompi (jos ei sitä jakkua lasketa!) isoäidinneliövaatteeni nimenomaan jämälangoista. Noin niinkuin ihan periaatteesta, kaikkien säästäväisten esiäitiepolvien kunniaksi. Niinpä kasasin yhteen pussiin "suunnilleen 3 mm koukulla virkattavat" jämälangat ja aloin tehdä pylväitä ja ketjusilmukoita. Muutahan en osaakaan virkata! Ainoastaan mustaa Nallea ostin tätä varten, senkin kulutin lähes kaikki.

Kun valmiina oli sopiva kasa tilkkuja, opettelin taas (olin jo unohtanut Tikkuajissa saamani hyvät ohjeet!) yhdistämään ne. Sitten aloin virkata mekkoon yläosaa. Kavensin, purin, virkkasin kaventamatta, sovitin, purin, kavensin taas... Muutaman vähän paksummasta langasta syntyneen tilkun kiinnitin mekon yläosaan erillisiksi koristeiksi.

Ohje: Idea Novitan syksy 2011 -lehdessä olleesta isoäidinneliömekosta

Lanka: Mustaa Nallea 280 g sekä sekalaisia sukkalankojen jämiä 310 g kokoon Kaisa

Koukku: 3 mm

Ehkä kavensin lopultakin liian rajusti, nyt on massun päällä pussi. Lisäksi tilkkuosa olisi saanut tulla vähän ylemmäksi, se katkaisee nyt minut leveimmästä kohdasta, mikä ei ole imartelevaa. Mutta muuten tykkään tästä kovasti ja iloissani otin kehuja vastaan viimeisimmässä neuletapaamisessa. Tilkkujen teko oli hauskaa - välillä virkkasin ne yhdestä langasta, välillä sommittelin värejä. Myös tilkkujen yhdistely oli terapeuttista ja juuri sopivaa puuhaa monsieur Poirot'n dvd-seuraksi.

Mistä sitten nimi "voittajan tunika"? Ei pelkästään siitä, että osasin virkata niitä pylväitä ja ketjusilmukoita, vaan siitä, että kaikilla mekossa käytetyillä langoilla on tarina. Melkein jokaisen kohdassa muistin, mitä olin siitä tehnyt: osa oli ihan sieltä käsityöurani alusta syksyltä 2006, mutta kovin moni nöttönen syksyltä 2009, jolloin tikkusin muun muassa 21 sukkaparia pitääkseni itseni järjissäni, kun tappelin pääsystä ydinnaulanvaihtoleikkaukseen. Siitä selvittiin, kaikesta selvitään.

(Mistä tulikin mieleeni: jos olet kiinnostunut historiasta ja nykyisestä työstäni, tervemenoa kurkkaamaan ylläpitämääni työblogia! Eli välähdyksiä Vaasan läänin maanviljelysseuran, nykyisen ProAgria Etelä-Pohjanmaan 150-vuotisesta taipaleesta. Alun pitäen seuran alue ylsi Keski-Pohjanmaalta Keski-Suomeen, joten pelkästään nykyisellä Etelä-Pohjanmaalla ei pysytä.)

Toiveikasta viikkoa teillekin!