Minä en valitetettavasti ole ollut ensimmäisenä siinä jonossa, jossa jaettiin hoksua ja innovaatiota. Olen aika huono kehittämään omia ideoia, vaikka ihailen suuresti ihmisiä, jotka näkevät ihan toiseen tarkoitukseen tehdyssä tavarassa uuden mahdollisuuden.
Joskus sokea kana kuitenkin löytää jyvän. Olen tehnyt hameen pöytäliinasta (tosin idea ei ollut oma!) ja laukun huonekalukankaasta. Ja nyt kaksi hametta tyynynliinoista.
Vietimme Samin kanssa perjantain ja lauantain Tampereella, kun nyt uskaltaa tulevan kokoäiväisen työpaikan ansiosta pikkuisen käyttää säästöjä ja kun voitin syksyllä eräästä blogista lahjakortin Scandic-hotelliin. Ohjelmassa oli vain rauhallista tassuttelua, oleilua ja "ihmisten katselua", mutta myös pienimuotoista shoppailua.
Häpeäkseni tunnustan, että opiskelin Tampereella viisi vuotta ja olen käynyt siellä sen jälkeen lukuisia kertoja, mutta en ole koskaan aiemmin tiennyt, missä on Finlaysonin tehtaanmyymälä. Nyt sen löysimme puolivahingossa. Suurena niiden oikeiden ja alkuperäisten (ei Japani-palleroisten) muumien ystävänä olin seota pussilakanatarjousten ääressä - onneksi mukana oli järjen ääni... :) Niinpä päädyin ostamaan vain kaksi tyynynliinaa lukutyynyihimme.
Poislähtiessä huomasin perähuoneen nurkassa laatikon, joka julisti, että siinä myytiin ompeluvalmiita tyynynliinoja viidellä eurolla kappale. Ja silloin sokea kana näki jotakin. Molemmat myynnissä olleet kuosit lähtivät mukaan, ja eilen minulla ja ompelukoneella oli intohimoinen kohtaaminen - enkä tarkoita tällä sitä, että välimme olisivat intohimoisen lämpimät... :P
Ehdin jo leikata oikein hameen kaavat Joka tyypin kaavakirjasta, kun iski rimakauhu. Koska kangaspalat oli tarkoitettu tyynyliinoiksi, kuva oli toisessa reunassa. En uskaltanut omilla taidoillani lähteä sellaita kangasta leikkelemään. Niinpä yksinkertaisesti leikkasin toisesta päästä liiat pois (harvoissa nukkekodeissa sitä maataan Finlaysonin lakanoissa! :), ompelin päät yhteen, alas käänteen ja ylös kuminauhakujan. Ja kuulkaa, tästä huippuvaikeasta operaatiosta huolimatta ompelukoneen onnistui hermostuttaa minut... :)
Nämä ovat toki rypistyviä ja ohuita, mutta silti tykkään lujasti. Kun minua tuijotetaan omituisen OI-ulkonäköni vuoksi muutenkin, voin yhtä hyvin pukeutuakin oudosti. Ainakaan ihan heti vastaan ei tule toista, jolla olisi samanlaiset muumi-hameet! Odotan jo heinäkuista hellepäivää, jolloin voin pukeutua lumilyhty-hameeseen - ja ehkä käyttää rakkaus-hametta hääpäivänämme...
Hienot hameet, pitääpä pistää idea talteen ja kulkea itsekin silmät enempi auki. Terv. Lea P.
VastaaPoistaIhan oikea periaate! Kivat hameethan nuo ovat ja varmaan mukavan vilpoiset kesällä.
VastaaPoistaVoi kun osaisi ommella, nuo ovat tosi mahtavia! ;)
VastaaPoistaHih, oli pakko kommentoida noin, kun olit laittanut samaan tyyliin mun blogiin niistä virkkauksista. Eikös se sun romaanin Anni nimenomaan opetellut sellaista, mitä hän ei ennestään osannut? Mitenkäs Kaisa, jos ei osaa virkata, niin mahtaisiko opettelemalla onnistua? :)
Ihanat hameet kyllä, ihan oikeasti! :) Ja tosi hyvä osoitus siitä, että vaikka ei välttämättä olekaan kovin lämpimät suhteet ompelukoneeseen (minullakaan ei ole), niin jos jotain oikeesti haluaa, niin sen kyllä onnistuu tekemään pelkällä päättäväisyydellä. Vaikka siinä saattaa pariin otteeseen sulake palaakin (ompelijalla, ei koneella ;) ). Mun tekisi kans hirveästi mieli uusia hameita, tänään kävin just kirjastossa lukemassa uusimmat käsityölehdet, ja voivottelin vain, että liian vaikeita... Mun itseommellut hameet on olleet tähän saakka tyyliä yksi sauma, helmapäärme (jollei siinä ole hulpiota valmiiksi) ja kuminauhakuja. :D Siis sama malli kuin sulla - eikä tarvita edes kaavoja! :D
Mari, sen takia sitä sanotaan romaaniksi, kun siinä tapahtuu epäuskottavia asioita... ;D Ei vais, osaan minä tehdä ketjusilmukan ja pylvään, ja olen oikeasti vähäsen aina virkkaillut. Mutta jos puhutaan jostakin isommasta työstä, niin käsityölehdessä käännän kyllä heti sivua, jos kivan näköinen vaate on virkattu. Mulle se vain on liian vaikeaa...
VastaaPoistaHauskat hameet!
VastaaPoista"Minä en valitetettavasti ole ollut ensimmäisenä siinä jonossa, jossa jaettiin hoksua ja innovaatiota." Näin sanoo ihminen, joka on kirjoittanut, ööö, niin monta kirjaa etten minä edes tiedä montako... Elikkä oon niinku "hiukan" eri mieltä rouvan kanssa. :)
VastaaPoistaMuumihameet on aivan mahtavat, etenkin tuosta mustavalkoisesta tykkään! Ja myötätuntoni on täysin puolellasi, etenkin juuri nyt kun vietin kuusi tuntia ommellen mekkoa. Sekään ei mennyt koko ajan ihan niinkuin Strömsössä...
Kirsikka, kyllä minä ideoin eteenpäin, jos joku antaa sysäyksen. Jos saan A4-arkin, johon piirretty piste, voin piirtää jatkoksi mitä vain - mutta jos saan tyhjän arkin, ei synny mitään... Eli kun saan aiheen, kuten neulebloggaus, niin kyllä minä siitä kirjoitan! :D
VastaaPoistaHieno idea ja upeat hameet - erityisesti ihastuin tuohon lumilyhtyyn!
VastaaPoistaHauskat hamoset!
VastaaPoistaTuo tuijotusjuttu..juuri ajattelin asiaa lukiessani kirjaa, jossa naisen "paras" ominaisuus oli, että hän ulkonäöllään ja pukeutumisellaan herättää huomiota ja kääntää päät!
Ihan oikeasti ajattelin, että herttinen sentään, minä joka olen pienestä lähtien ollut lihava ja saanut oppia tuijotukseen (ja huomautteluihinkin) tajusin vasta nyt vanhoilla päivilläni ja en enää NIIN lihavan, että miksen ole nauttinut huomiosta?! Olis pitänyt pukeutua vielä erikoisemmin - sillä ne vaatteet, joita itse ompelin, kun kaupasta ei tarpeeksi isoja löytynyt, olivat kyllä aika erikoisia, mutta vielä olis voinut olla lisää "kerrointa".
Jotenkin se on tämä ihmissielu niin kummallinen, ei ymmärrä ottaa positiivisia asioita pinnalle, vaan rypee mudassa. Aika vanhaksi pitää näköjään elää, että oppii itsensä kanssa olemaan sinut. Näin minulla...lihavuuteen tietysti voi vaikuttaa laihduttamalla, mutta syntymässä saadut ominaisuudet kannamme mukanamme, tahdoimme eli emme. Siis pystypäin jatkamme ja pukeudummekin - eiköstä juu?
Voi kun ihanat hameet, ihan huiput!
VastaaPoistaNiin ja kiitos kaunis siitä kirjasta, tykkäsin ihan hulluna! Vieno toive olisi, että Annin tarina saisi joskus jatkoa...
Aivan ihana idea tehdä noi hameet! Jos sattuu kohdalle sopivasti, niin ton lumilyhty-hameen voisin kyllä tehdä kesäksi vaikka itselleni... :)
VastaaPoistaJa kirjalle vaan jatkoa, olisi kiva tietää miten Annin käy...
Upea idea, ihanat hameet!
VastaaPoista