keskiviikko 18. lokakuuta 2006

Historiapuku

Saapa nähdä, jääkö tämä postaus Kerällä-blogin ainoaksi kategoriassa Ompelu - minä nimittäin inhoan ompelemista. Yleensä epäonnistun siinä. Se vaatii liikaa tarkkuutta ja huolellisuutta, ja niitähän minulta ei löydy. Neuloessa voi munaukset aina jotenkin peittää mutta ompelussa ei...

Joka tapauksessa minun on silloin tällöin pakko ommella. Kuten eilen. Tarvitsen sekä työn että harrastusten puolesta 1700-luvun naisen puvun. Tähän asti olen joko koonnut itselleni asun palasista, jotka ovat olleet osittain varsin epäaitoja, tai esim. elokuun Farmari-näyttelyyn vuokrasin puvun Isonkyrön 1700-luvun markkinatoimikunnalta.

Juuri tuo markkinatoimikunta antoikin ajatuksen oman puvun ompelusta. Kun historiaa elävöittää, se pitäisi tehdä aidosti. Puvun hankkimisen tiellä oli ollut pelko siitä, etten ikinä löydä mistään aitoa kangasta tai edes sinnepäin. Ja sitten selvisi, että 1700-luvun markkinatoimikunnan pukuja oli ommeltu mm. patjanpäällisistä eli pohjalaisittain koltinkerroista - materiaali on toki väärä (pitäisi olla villaa) mutta kuosi useimmiten varsin aito!

Tänä iltana menen "esitelmöimään" eräälle yhdistykselle aiheesta Historian elävöittäminen. Aloitan show'n karoliinisotilaan univormussa mutta aikomus on heittää feminiiniselle puolelle illan aikana. Ja siksi käytin eilisen lomapäivän ompeluun.

Kalliiksi pukuni ei tullut. Käytännössä se maksoi yhden euron, jonka verran kustansi esiliinakankaaksi aikomani lakana kirpputorilla (mutta jonka, kuten eilen kerroin, äiti vaihtoi sitten omaan lakanaansa :). Toki tässä oli hyötyä siitä, että lapsuudenkodissa on vaatetavaraa kolmen sukupolven ajalta...

Minulla oli rikkinäinen pellavainen astiapyyhe, valkeaksi ja pehmeäksi pesty. Siitä tuli myssy. (Pahoittelen tärähtänyttä ja oudosti asemoitua myssykuvaa, mutta jouduin kuvaamaan itse itseäni.) Pikkuisen liian iso tosin, ehkä joskus vielä puran kiristysnauhakujan ja pienennän sitä hiukan.



Sitten minulla oli meidän museon matonkudelaatikosta löytynyt pala iloisenkirjavaa patjanpäällistä. 1700-luvulla naiset todella pukeutuivat iloisesti, joten palasesta tuli liivi. (Kangaskuva on omituinen sillä Photobucket ei väittämistään huolimatta suostunut kääntämään sitä.)




Liivi oli ainoa asuste johon minulla oli kaava. Otin mallin oman kansallispukuni liivistä, mutta jatkoin hiukan "häntiä" ja nepityksen sijasta laitoin nyörit (= vanhat kengännauhat, joista leikkasin muovipään pois). Lisäksi jouduin tekemään muotolaskokset, sillä jostakin syystä kansallispukuni liivissä ei niitä ole... Tässä malli:



Hameen tein kotini kätköistä löytyneestä patjankuoresta. Onneksi olen lyhyt, niin että kangas riitti! :) Tosin jouduin laittamaan tuohon eteen kaistaleen levitystä ja senkin kahdesta palasta. Jatkoskohta onneksi jää esiliinan alle piiloon.



Vyötärönauhankin suhteen yritin olla mahdollisimman autenttinen. Hame kiinnitetään kahdella napilla, ideana on että vyötärönympärys elää lihomisen ja laihtumisen mukaan. Hih, heti huomasin että olin tehnyt vyötäröstä vähän liian löysän... Täytyy sitten laittaa vaikka kuminauhaa kaitaleen sisälle piiloon jos tuntuu etten muuten saa pukua pysymään päällä! :D



En onnistunut saamaan koko asusta kunnon kuvaa, kun jouduin käyttämään kameran ajastusta ja aurinko mollotti suoraan ikkunasta sisään - mutta yrittäkää nyt saada jotakin selvää näistä... Esiliina on ommeltu pehmeäksi kuluneesta, monen kymmenen vuoden takaisesta lakanasta.

Paitaa en ole tehnyt itse, se kuuluu karoliinisotilaan univormuun mutta tavallisena 1700-luvun paitana kelpaa tähänkin asuun.



Tokikaan puku ei ole niin hyvin tehty ja hieno kuin jos ompelija olisi sen valmistanut, mutta kelpaa kyllä minulle. Ehkä sitten joskus teetän toisen ja paremman...

Eniten pelkäsin tuon liivin tekemistä, mutta se sujui lopulta ihan hyvin. Sen verran väsynyt kyllä jo illalla olin, etten takakappaleita leikatessa huomannut sovittaa kuviointia yhteen. Mutta kukapa mun selkääni nyt vahtaisi... :D

1 kommentti:

  1. Hieno puku! Ja mitä siitä jatkokohdasta, jos se kerran jää essun alle piiloon! Sitä ei huomaa sieltä yhtikäs kukaan. Ja saithan sinä ainakin jotenkin ne Salomonin solmut kesytetyiksi! Mahtavaa.

    VastaaPoista