Pöydän päälle veitikkaiset rientää...

Edit ihan lopussa.

Kiitos rakkaat ihmiset kauniista kommenteista edellisessä postauksessa! Ettepä tiedä kuinka tarpeeseen kaikki kiltteys nyt tulee. Toisessa blogissani olen viime päivinä kertonut epätoivoisesta työnetsimisestäni. Kun saa neljä hylsyä viikon sisällä, alkaa itsekin uskoa ettei kelpaa mihinkään.

Mutta nyt ei murehdita, nyt on joulu! Lupaan teille vielä joululahjaksi joulusadun tähän blogiin, kunhan sadun kohde valmistuu. ;)

Sitä ennen kuitenkin noudatan perinteitä. Joskus 1800-luvulla talonpoikaiskodeissa ei suinkaan jaettu lahjoja jouluna, mutta sen sijaan koko talon väki sai jouluksi jonkin uuden vaatekappaleen. Niin että pitäähän minunkin saada jotakin uutta, eikö niin? (Tähän ei lasketa KappAhlin klubipäivän tuhlauksia. Uuden pitää olla itsetehtyä.)

Mervi oli tässä taannoin ommellut itselleen aivan ihanan hameen pyöreästä pöytäliinasta. Idea jäi kutkuttamaan. Kun kävimme kirpputorilla, pengoin hulluna joululiinalaatikkoa. Pyöreää liinaa en löytänyt, mutta sensijaan pitkänomaisen. Ja kuvio oli aivan hurmaava, toi muistoja lapsuuden jouluista 70-80-lukujen taitteesta.

Leikkasin liinan keskeltä poikki, ompelin puuttuvat reunapäärmeet ja sitten sivusaumat yhteen niin, että tontut kipittävät lahjasäkkeineen molemmin puolin oikein päin. (Ajatelkaa miten fiksu olen! Olisin yhtä hyvin voinut vain taittaa kankaan ja sitten ihmetellä, miksi tonttu seisoo pyllyssä päällään.) Vyötäröllä on ihan vaan kuminauhakuja.


Testasin hametta äsken, kun kävimme torilla. Auts. Viima sai -1 asteen pakkasen tuntumaan -10:ltä, ja tästä hameesta tuulee läpi... Ilmeisesti seuraavaksi pitää hamstrata kirpulta flanellipöksyt (niitä on siellä!) ja ommella oikein Pieni talo preerialla -alushame!

Sohvakankaasta tein jo laukun, niin että tokihan pöytäliinasta tehty hame sopii seuraan. Kunhan kukaan ei laske kuumaa puurokattilaa syliini... ;)

Edit-täti kertoo harmikseen, että kirppari tuotti pettymyksen. Ei yksiäkään flanellipöksyjä, vain muutama pyjama! Niinpä kotiin tultua otin esiin sovittamatta alesta ostetun ja alunperinkin pienen flanellipyjaman. Sakset ja ompelukone suihkivat ja nyt on lämmin alushame tonttujen suojassa. Katseita se ei kestäisikään ;) mutta lämpö on tärkein!