Moving House

Emme olekaan pitkään aikaan tavanneet Hilda-rouvaa ja Henrik-herraa perheineen. Mineilymaailma kun on siitä satumainen, että siellä voidaan muuttaa, vaikka talo pysyy samana... Ja vasta nyt on herrasväen pytinki saatu jonkinlaiseen järjestykseen meidän muuttomme jälkeen.

Henrik-herra on vetäytynyt kamariinsa sanomalehden pariin. Tosin lehti on epäilyttävän lähellä kasvoja ja sen takaa kuuluu vieno kuorsaus...

Hilda-rouva puolestaan maistelee makuuhuoneen uutta järjestystä. Tilaa olisi, kun Henrikin kirjoituspöytä ja kirjakaappi ovat poissa. Saisikohan hän miehensä taivuteltua hankkimaan tänne divaanin... Jotta huoneesta tulisi oikea budoaari...

Rouvaa harmittaa muuttomiesten kömpelyys: piirongistakin oli yksi kahva irronnut ja kadonnut.

Ja sali on entisellään. Millähän Henrikin saisi tekemään tilauksen sohvakalustosta...

Lastenkamarissa vallitsee jo tuttu sekamelska. Väinö pelaa pöydän ääressä...

...ja Aino leikkii uuden kissan kanssa.

Sukulaispoika Jaakon kamaria on sisustettu vähän uudelleen, kun sinne siirrettiin lasten koulupulpetti. Hilda-rouvan mielestä kun Jaakko ei tarvitse noin paljon tilaa itselleen, lastenkamarissa sen sijaan pitää mahtua leikkimään!

Jaakko sai tänään postissa Helsingistä salaperäisen paketin, jossa oli taulu. Nyt pitäisi vain löytää jostakin keisariperheen kuva kehystettäväksi taulun toiselle puolelle, niin että taulun voi nuuskijoiden varalta kääntää toisinpäin! Jaakon kapinalliset ajatukset eivät ole yhtään lieventyneet.

Keittiöön paistaa iltapäiväaurinko. Mutta onpa siellä hiljaista - missä on Iita?

Pöytään on nostettu jo leipää ja piimäjuustoa ja lautaset ja ruokailuvälineetkin ovat valmiina...

Äidiltä saatu piimäjuuston ohje on jäänyt levälleen ja lämmin ruoka uhkaa palaa pohjaan kattilassa...

Edes ruokasalissa ei Iitaa näy, vaikka herrasväen kahvivieraat ovat jo lähteneet - kakun- ja nisunloputkin ovat jääneet kuivumaan tarjoiluvadeille!

Ruokakonttorikin on tyhjä. Työtä siellä kyllä riittäisi, säilyketölkitkin pitkin poikin hyllyjä.

Siellähän Iita on! Mutta miksi ihmeessä hän lymyilee omassa kamarissaan keskellä arkista työpäivää? Ja miksi hän on levittänyt sivustavedettävän ja petaa sitä uudelleen - ja kuka ihmeessä on tuo vieras tyttö huonoissa vaatteissa? Talossa taitaa taas tapahtua...

Nukkekotiparkani ovat olleet aivan hyljeksittyjä muutosta lähtien, kun en ole löytänyt niille järkevää sijoituspaikkaa. Lopulta tänään asemoin talot - jotka siis ovat samaa huushollia, ideana on, että ne voisi vaikka sulkea laatikoksi - ihan vain kodinhoitohuoneen pöydälle. Vasemmanpuoleinen nukkekoti on isäni tekemä, oikeanpuoleinen lisäsiipi tehty hedelmälaatikosta.


Juurikaan uutta ei nukkisparassa ole, paitsi piimäjuusto ohjeineen, jotka olen saanut Villiviiniltä, sekä suklaamunasta löytynyt kissa. Pitäisi tosissaan ryhtyä rakentelemaan salinkalustoa ja ehkä sitä rouvan divaaniakin! Nukkekotini vaiheista voi lukea täältä.