Dosentin sukat

Tuumooksia lukeneet tietävät, että olen vihdoinkin huomenna menossa sairaalaan - ja jopa asianmukaiseen hoitoon, eli tutkittavaksi eikä suoraan hutkittavaksi. Tästä kiitos kuuluu minut parikymmentä vuotta sitten leikanneelle osteogenesis imperfecta -gurulle, johon sain viikonloppuna yhteyden, ja joka ehti hätiin ennen kuin keskussairaalassa tehtiin mokia.

Tuumooksissa pohdin, miten ihmeessä voisi kiittää ihanaa lääkäriä, joka aikaansa ja vaivojaan säästämättä haluaa auttaa potilasta. Mietin ääneen, pitävätkö dosentit villasukista, ja yksimielisesti kommentoijat ilmoittivat, että pitää ne. Ei muuta kuin sukat heti lauantai-iltana puikoille. Nyt ne ovat sairaalakassissa siltä varalta, että minut vietäisiinkin Seinäjoelta TAYSiin - ellei viedä, laitan postissa.

Malli: Petäjä Ullasta

Lanka: FlotteSocke 4Fach, jonka sain Tiinap:ltä yllätyspaketissa talvella, kulutus 42 numeron sukkiin noin 80 g (ja väri on oikeasti musta-harmaa, ei sinertävä - lupaan taas joskus muitakin kuvia kuin näitä näppiksen päällä napattuja)

Puikot: 3 mm

Kun sain Tiinalta tuon yllätyspaketin ja esittelin sen blogissa, hän kommentoi lahjaansa mm. näin: "Nytpä minä odottelen mitä upeaa saat neulottua!" Et arvannut sinä enkä arvannut minä, kenelle ja mistä syystä tuosta kerästä sukat syntyivät!

Kerällä hiljennytään siis valmistautumaan sairaalaanlähtöön ja leikkaukseen. En tiedä yhtään, koska sieltä palaan - sukkasatolaisillekin annoin tämän viikon töistä ilmoittamisaikaa 7.11. asti, vaikka Villasukka onkin luvannut tarvittaessa laskea saldot. Mutta toivon mukaan nähdään taas pian! Ja sitten toipilaana on edelleen aikaa neuloa... Sairaalakassikin pullistelee lankaa.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Ja minua saa muistaa iltarukouksissa.

Kaisa opettelee neulomaan sukkia - ohjeesta

Olen aina vain iloisempi siitä, että neulon. Kun tässä on saanut pari viikkoa pelätä, saako OI-potilas katkenneeseen ydinnaulaan ollenkaan hoitoa ja jos saa, niin millaista, on sukkaneule antanut käsille järkevää tekemistä peukalonpyörittelyn sijasta. Tänään toinen sukka valmistuikin sitten jo tuhatkertaisesti helpottuneemmassa mielentilassa.

Olen täällä aiemminkin avautunut siitä, etten minä voi neuloa ohjeen mukaan sukkia, kun sääreni on mallia Karjalan honka ja jalkaterä kokoa nukke. Olen kuitenkin vähitellen oppinut muokkaamaan. Oudossa ohjeessa en vielä ole uskaltanut ruveta sääreen lisäilemään silmukoita, teen vain sen verran lyhyen varren että mahtuu, mutta lapaosassa kavennan sitten pohjan niin pieneksi, ettei sukka tipahda jalasta.

Paraphernalioita olen ihaillut lukuisissa blogeissa, mutta kuvitellut, ettenhän minä osaa. Tässä sairastaessa olen kuitenkin oppinut tekemään sukkia ohjeista, ja kun kävin katsomassa Paraphernalian ohjeen, näin, ettei se niin vaikea olekaan.

Ensimmäiset (huom! :) versiot syntyivät Ilun ihanasta langasta siksi, että halusin tehdä harjoituskappaleen vaalealla. Oli "pakko" tilata tuota lankaa joku viikko sitten, kun Ilu kuulutti, että viimeistä päivää kaupassa postikulut kuuluivat hintoihin... ;)

Malli: Tainan Paraphernaliat

Lanka: Handu Handdyed, 70 % villa, 25 % bambu, 5 % kid mohair, väri Lainaa vain, kulutus noin 50 g

Puikot: 2,5 mm

Muuta: Sain Kangaskasalta keväällä nuo pahviset "sukanpidikkeet". En ole osannut kaivata sukanpingottimia, kun muutenkin minun on vaikea neuloa tarpeeksi pientä sukkaa jalkaani, mutta nämähän ovat kivat - kun edelleenkään eivät omat koipeni oikein taivu poseeraukseen, niin näkyy se sukan mallineule näinkin. 

Siinä mielessä olen yhä toivoton sukkaohjeiden lukija, että katson vain mallineuleen ja teen kantapään ja kärjen niin kuin tykkään. Nyt sentään neuloin resoria kantapäähän, mutta vahvistettuna tietysti. Enkä edes huomannut, että kärki olisi pitänyt silmukoida (mitä en osaa), vaan kaventelin normaaliin tapaan ja kursin kasaan... Niin, ja kantapääkin alkoi jostakin muualta kuin sieltä, mihin ohjeessa oli koko 36 merkitty. No jaa, nämä ovatkin kokoa 35! :) Joka tapauksessa menevät Sukkasatoon.

Kuvasta voi muuten löytää vihjeen siitä, mitä menin tilaamaan lisää Lankatuvasta. Jos sitä joskus kokeilisi tehdä kunnollista Tangled Yoke Cardigania...

Hermostuneen ihmisen käpälänlämmittimiä

Jos joku on jaksanut seurata katkinaulaisen taistelua hoitopaikasta tuolla Tuumooksien puolella, tietääkin, että huomenna on toivoa keskussairaalan lääkärin katsovan viikko sitten kiireellisenä mennyttä lähetettä. Että tällä vauhdilla jalkani on hoidettu ehkä 60-vuotispäiviini mennessä. Jos mulla silloin enää jalkoja on, niin ilkeältä tuntuu sekä naulan repimässä jalassa että siinä toisessa, jonka pitää tehdä kaikki työt.

Pahan mielen keskellä ja sairasloman tikittäessä olen neulonut maanisesti. Aivan kuin pehmeä lanka ja kauniit värit ja ihanat mallit jotenkin helpottaisivat oloa. Lankamäärät valmistuneisiin olen taas heittänyt lonkalta - valokuvaaminen on jo kyllin haastavaa tässä tilassa, saati että jaksaisin punnita.

Ihastuin lapasia tehdessäni tuohon kahdella langalla vuoroin neulomiseen, ja niin syntyivät säärystimet kipeitä käpäliä lohduttamaan. Toivottavasti paksut sääreni noihin mahtuvat...

Malli: 3o, 1n

Lanka: Nauravan Lampaan Matti ja Maija, 50 g, ja Virtain Villan Vahvistettu villalanka Tetri Designista, noin 80 g

Puikot: 3,5 mm

 

Tänään olen istunut kuin tatti ja tuijottanut Yle Areenasta dokkareita samalla, kun maailma ympärillä on muuttunut yhä hullummaksi. Niin hulluksi se muuttui, että neulaisin sukat oikein ohjeen mukaan ja yhdessä päivässä!

Löysin nimittäin terveenä ollessani ja lankakasaa penkoessani pussin, jossa oli muistoja vuosituhannen vaihteesta. Ostin opiskeluaikana Tallinnasta itselleni oikein sievät villatöppöset, jotka kuitenkin puhtaasta villasta neulottuina kuluivat pian rikki. Joskus vajaat 10 vuotta sitten leikkasin pois rikkinäiset lavat, poimin silmukat ja aloin neuloa uusia, ehjiä lapoja kauniisiin kirjoneulevarsiin. Toinen töppönen oli valmis, toisen viimeistelin nyt. Ja nämä ovat siis ehdottomasti ei-esitellä-kamaa, ainoa lohtuni on, että neuletaitoni on jonkin verran kehittynyt! :D

Mutta samasta pussista löytyi täysi vaaleanharmaa seiskaveikkakerä, jonka olin selvästi ostanut varalle töppösiin. Tänään loin silmukat puikoille ja neuloin itselleni toiset Saltkråkanit, saaristonharmaat. Jos saan ne kipeisiin jalkoihini (Sami on joutunut pukemaan minulle muutamana päivänä sukkia ja valittaa, miksi olen tehnyt niin tiukkoja) laitan nämä huomenna Wilhola-näytelmän lehdistötilaisuuteen.

 

Malli: Saltkråkan, Ulla 3/2008

Lanka: 7 veljestä vaaleanharmaa, noin 90 g

Puikot: 3,5 mm

Muuta: Yleensä itselleni 2,5-millisillä neulovana nämä syntyivät ihanan nopeasti!

Sitten vielä toiset sukat - joita en tosin ole sentään kokonaan tänään tehnyt. Sain Ravelryn swapissa Amerikoista kerän ToFutsiesin kitiinilankaa, jota piti testata. Mitenkään erityisemmin en tähän ihastunut, on liian ohutta minun käsialalleni, tuntuu muoviselta ja haisee kummalta. Mutta tästä syntyivät Katiijan hauskat Jalmarit. (Jos huomaatte virheen toisen sukan varressa, niin älkää olko tietävinänne. Pitsihuivikokemuksella yritin muka pysyä kärryillä siitä, olenko nyt varmasti oikeassa kohtaa ruutuneuletta, ja kun en tajunnut sijaintiani, aloin ajatella liikaa - onneksi ajoissa opin vain luottamaan Katiijan mainioon ohjeeseen.)

 

Malli: Katiijan Jalmarit

Lanka: SWTC:n ToFutsies, noin 50 g

Puikot: 2,5 mm

Se palmikkotunika on edelleen kesken, mutta epäilen, että jatkan näiden pikkuneuleiden linjalla. Hermostuneessa tilassa olevalle ihmiselle sopii paremmin sukka- tai huivineule, joka valmistuu nopeasti ja joka on helppo heittää kassiin, jos vaikka lääkärit vahingossa erehtyisivät minut hoitoon ottamaan. Palmikkotunika saa ehkä odottaa toipumisaikaani...

Elämää ennen ja jälkeen messujen

Elämä alkaa vähitellen voittaa. Kuolemanväsy on edelleen - jos on messuilla kolme päivää työn puolesta, siitä saa vapaata, mutta nyt piti herätä maanantaiaamuna kahdeksaksi arkihommiin - mutta jos sitä saisi tulevan viikonlopun levätä...

Ennen messuja valmistui ja kuvattiin monella tavalla pähkähullu vaate. Ensinnäkin ohje oli - öö - no, minä en tunnetusti ole ollut ensimmäisenä jonossa, kun käsityskykyä on jaettu, mutta kyllä minä sentään yleensä ohjeen ymmärrän. Tätä en.

 

Kyseessä on Suuren Käsityölehden edellisessä numerossa julkaistu palmikkotunikan ohje. Se oli käännetty Rowanin ohjelehdestä ja tunnetaan myös nimellä Stockport (RavLink). Olisi mielenkiintoista nähdä alkuperäinen englanninkielinen ohje, saattaako se olla yhtä käsittämätön? Mikään ei tuntunut tuossa täsmäävän - ei palmikonkiertojen määrä eikä mikään. Onneksi lehdessä oli kuva, jonka perusteella tunikan lopulta tein. (Helmassa hölmöilin itse, kun tein tämän pyörönä enkä muistanut että ohje oli tasoneuleelle, mutta sen jälkeen en kyllä ota syytä niskoilleni.) Tosin Suuren Käsityölehden neuleohjeet ovat ennemminkin osoittautuneet - hm - haastaviksi.

 

 Tunikassa lankana Dropsin Eskimo, jota en ole ikinä ennen kokeillut. Kun kävimme Vaiskain ja Samin kanssa Tapiolla alkusyksystä, näin hyllyssä kilon pussin tätä aniliinia Eskimoa. Väri iski kuin miljoona volttia, eikä kerähintakaan paha ollut - tosin kerälle näin paksua lankaa mahtuu aika vähän...

 

Paitsi että ohje oli outo, nauroin tekeväni muutenkin pähkähullua vaatetta. Se on mielettömän paksu, mutta hihaton. Koska sellaista käytetään? Mutta ainakin se on nätti. :)

 

 Malli:Suuri Käsityölehti, syyskuu 2009 (alkuperäinen ohje Rowan 46, julkaistu myös Simply Knitting 58, syyskuu 2009)

Lanka: Dropsin Eskimo, 600 g kokoon S (kompensoin näin ohjeesta poikkeavan langan)

Puikot: 8 mm

Muuta: Kyllä, käsiin sattui tämän vääntäminen! Ja ohje oli siis outo. Tai sitten minä en vaan tajua mistään mitään.

 

 Kuvat on otettu ennen messuja, jolloin joku jaksoi vielä poseerata...

Messuilla neuloin perjantaina ja lauantaina polvisukkaa Noron sukkalangasta. Ajattelin, että messuhässäkässä on hyvä olla simppeli neule, joka ei vaadi ohjetta. Tämä oli hyvä ajatus, mutta muuten kyllä hermostuin sukkaparkoihin. (Nämä eivät ole ne viralliset sukat, joita messublogissakin esiteltiin - se läppärien välistä kuvattu tassu kuuluu Marille.)

Minullahan on maailman paksuimmat sääret - tilasin tässä huvikseni testiin Elloksen muka XXXL-vartiset saappaat, eikä vetskari aikonutkaan mennä kiinni - mutta 35 numeron jalkaterä, joten joudun säveltämään sukat itselleni aika lailla omasta päästä. Ensimmäiseen sukkaan olin Cloverin irrotettavilla silmukkamerkeillä merkannut kavennusten paikat, ja nekös herättivät messuväessä ihmetystä. Suurin osa kuvitteli, että kyseessä oli jokin koriste... :D Piti hätäillä perjantai-iltana kotona toinen sukka kantapäähän asti, että sain poistaa merkit yleisöä hämmentämästä.

"Eihän tämä voi kenellekään mahtua!" totesi eräs rouva ottaessaan valmiin sukan käteensä. Vakuutin, että kyllä minun jalkani on tuollainen...

 

Ja mahtuvathan ne. Taas sarjassamme "kuvaa itse omat sääresi"... Hiukan löysät ovat nilkasta, ja varrensuuhun voisi laittaa kuminauhaa. Mutta tykkään, kuten Norosta aina.

 

 Malli: omasta säärestä

Lanka: Noro Kureyon Sock, vajaa kerä (80 g?)

Puikot: 2,5 mm

Juu, ja siis uusi Noro-kerä on jo odottamassa... Mutta sunnuntaina neuloin messuilla Revontuli-huivia, ja se vei sitten mukanaan. Tosin muistinpa jälleen, miksi ne viimeiset kerrokset satoine ja satoine silmukoineen käyvät hermoille... Aikomus oli heittää valmis huivi lahjakoppaan, mutta en maltakaan, kun siitä tuli todellinen revontuli. Tällä hetkellä on mökillä pingottumassa, ja vironvillakerän lopusta on tulossa Kiri.

Tämmöistä siis täällä tällä kertaa. Arvatkaa, kuka on onnellinen, kun huomenna on perjantai...

Pää, olkapää, polvet, varpaat...

Jotta ette kuvittelisi minun täällä vain businesta harrastavan, niin kyllä vielä neulonkin... :) Jopa jotakin valmista Sukkasatoon! Taidan heittää itseni tuonne Perunalaarin puolelle...

Sain Kangaskasalta keväällä aivan mielettömän ylläripaketin, jossa oli mm. elämäni ensimmäinen Zauberball. Pakko oli kokeilla, ja kun lanka on niin upean väristä, mallina tietysti perussukka. Puolet kerästä jäi, jos ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi vaikka hansikkaat...

Malli: Perus kaikin tavoin kantapäätä myöten
Lanka: Zauberball, väri Kleiner Fuchs, 50 g
Puikot: 2,5 mm KnitPicksit

Ihailen aina ihmisten tekemiä upeita sukkia blogeissa. Minulla on kuitenkin niiden suhteen henkilökohtainen ongelma.

Ensinnäkin sukka on minulle käyttövaate. Kuljen mahdollisimman paljon paljain jaloin, mutta kun sukkaa tarvitaan, se on villasukka. Puuvillasukka - jopa ns. löysävartinen - painaa sentin urat nilkkaani. Leikkausten jälkeen jalkojeni verenkierto on surkea, ja palelen helposti. Ennen käytin sukkahousua, puuvillasukkaa ja villasukkaa päällekkäin talvisin, mutta kun siirryin pitämään ohutta villasukkaa suoraan ihoa vasten, en ole enää jaloistani niin palellut kuin ennen. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että pitsisukat jätän muille. Sukan on oltava tiivis ja lämmin.

Toiseksi jalkani on kokoa 35, ja harva ohje kirjoitetaan niin pienelle jalalle. Siinä kun ei suinkaan riitä, että katkaisen muutaman sentin kärjestä. Rakastan napakoita sukkia, jotka pysyvät jalassa. Siksi neulon 2,5 mm puikoilla jalkaterään 40 silmukkaa kerrokselle (nilkkaan 12-14 ja polvisukissa pohkeeseen 80 - tästä voi päätellä, miten ongelmallinen jalka minulla on). Näin pienelle silmukkamäärälle tehtyjä ohjeita on myös vaikea löytää, sillä kaikkia ohjeita ei pysty kaventamaan, vaikka lyhentämään pystyisikin.

Kolmas syy on ihan vaan laiskuus. Sukka on stressitöntä neulottavaa, jonka voi jättää kädestään koska vain, ja silti tietää missä mennään. Siis perussukka. Siksi en jaksaisi raahata ohjetta sukan rinnalla.

Mutta kuten sanottu, ihailen muiden tekemiä upeita sukkia, ja mieli tekisi neuloa sellaisia joskus itsellekin. Onneksi hätiin tuli Ulla! Siinähän oli muutamia ohjeita tehty seiskaveikalle, jolloin silmukkamäärät vastasivat suunnilleen minun jalankokoani ohuella sukkalangalla. Ja niin tartuin härkää sarvista ja neuloin Saltkråkanit. Yksi asia on, joka tässä minimaalisessa olemuksessani minua ilahduttaa: sukat saa 50 g lankakerästä, ja mallikertoja tarvitaan vähän... :)

Malli: Elina Norroksen Saltkråkan
Lanka: Sandnes Sisu, 50 g
Puikot: 2,5 mm KniPicksit
Muuta: varressa yksi mallikerta, terässä muistaakseni kolme

Hih, Sukkasato siis vihdoin korkattu täälläkin. :) Ihan oikeasti tarvitsinkin uusia sukkia. Vielä kun saisi neulottua niitä "normaalikoossa" muillekin kuin itselleen.

Sukkien lisäksi on valmistunut yläkropan vaate, jonka ainakin neuletapaamisissa käyneet tunnistavat. Ellokselta tuli nimittäin loppukesästä pikkuluettelo, jossa oleva mekko (mielestäni paremminkin tunika) ihastutti (taustalla muuten uusi neulelaukkuni):


Mutta lähes 40 € hinta melkein 100 % muovipussista ei ihastuttanut. Niinpä kaivoin esiin kassin, jonne oli erinäisistä syistä kertynyt Gjestalin Bris-lankaa. Ullan ylösalaisneuleesta taas aloitussilmukat ja menoksi.


Kuvat otettu "mökillä" Samin musiikkihuoneessa, tuossa vieressä on minun askarteluille ja käsitöille valtaamani keittiö.

Malli: Idea Elloksen lehdestä, aloitussilmukat Ullan Ylösalaisneuleesta
Lanka: Gjestal Bris (50 % villa, 50 % soija) 400 g
Puikot: 6 mm
Muuta: Etupuolelle tein pari lyhennettyä kerrosta, ja tunika istuu kivasti eikä nouse etupuolelta 10 cm korkeammalle kuin takaa.

Nykyisellä tietämyksellä ensinnäkin en käyttäisi vyötteen neuvomia 6 mm puikkoja, vaan jonkin verran pienempiä. Lisäksi neuloisin yläosan resorin lyhyemmäksi, niin että se helmineule alkaisi heti rintojen alta - joku ei jaksanut sovittaa, vaan uskoi resorin venyvän ja siten lyhentyvän...

Mutta tykkään. Meillä on töissä varsinkin alkuviikosta jäätävän kylmä, joten silloin tarvitaan lämmintä - toisaalta talvisaikaan paksun talvitakin alla ei voi pitää kovin lämmintä villatakkia. Tällainen tunika puolustaa paikkaansa molemmissa tilanteissa.

Edit. Ottakaa neuloessanne huomioon, että Bris venyyyyyyyy.... Kahden käyttöpäivän jälkeen tunika melkein tipahti päältä, kun kaula-aukko oli venähtänyt tolkuttomaksi. Täytyy virkata sitä pienemmäksi.

Illalla taas ilmoitellaan Sukkasadon viikon saldoa, jännää!

J.K. Olihan noissa sukissa sinistä... :)

Tämän vuoden Sukkasadossa on vaatimattomat 279 osallistujaa...

...jos olisin merkinnyt listaan itsenikin, meitä olisi sievän pyöreät 280! (Pitää katsoa, merkitsenkö vielä, vai tyydynkö puikkojen heiluttelun sijasta tänä vuonna - öö, puikkojen heilutteluun. :)

Uskomatonta, käsittämätöntä. Onneksi tänä vuonna en edes yritä leikkiä sankaria ja hoitaa hommaa yksin - jo viime vuonna se 180 sukittelijan tempaus alkoi käydä voimille. Olen sydänjuuriani myöten kiitollinen Villasukalle, Tavalliselle, Topperille ja Ammalle, jotka lupautuivat apuemänniksi.

Alablogeja on käytännön syistä tänä vuonna siis jo kolme. Vaikket olisi ilmoittautunutkaan tempaukseen, niin lämpimästi suosittelen kurkkimista Hillokellariin, Heinälatoon ja Perunalaariin. Ja saa sinne Kotilatoonkin kurkkia, jos kiinnostaa. :)

Elämä se on kuin mohairia ja silkkiä vaan...

Joskus kauan sitten Tuhlaus esitteli muotiblogissaan "tilaihmeneuleen", äitinsä Rowanin Kidsilk Hazesta neuloman takin, joka painoi noin 100 grammaa, mahtui suunnilleen taskuun ja lämmitti silti. Vähiltä piti, etten silloin kysellyt, voisiko äiti antaa ohjeen... :) Mikä täydellinen käyttöneule tuollainen olisikaan matkalla tai vaikka käsilaukussa - meillä on töissä maanantaisin kylmä!

No, en kysynyt, mutta riemastuin suuresti kun Yarned-blogissa julkaistiin "kevyen kärpässarjalaisen" ohje, tosin englanniksi otsikolla Light Flyweight (suomenkielistäkin versiota on lupailtu). Heti piti kuukkeloida vähän Rowanin lankoja, mutta kävi kuten viime syksynä Menitassa - en sitten malttanutkaan ostaa, kun näin hinnan.

Onneksi olen testannut Dropsin Kid Silkiä ja tiedän, että ihanaa on sekin. Niinpä pikakäynti Tapiolla ja sähköpostia matkaan: eihän neljästä kerästä eli 100 grammasta tarvitse maksaa postikuluja kuutta euroa? (Tapiollahan postikulut ovat aina kuusi euroa, mikä on kauhean kätevää silloin, kun tilaa paljon.)

No, ei tarvinnut, kirjeenä tulivat. Nam. Mukana oli neuleohjekin ja terveisiä, että syksyn uutuuksia on saapunut... Vielä ei niitä näkynyt nettikaupassa, ja nyt vähän kutkuttaisi tehdä taas pikkuinen ostosmatka naapurikaupunkiin viime vuoden tapaan...

Edit. Löytyyhän sieltä ainakin Araucaniaa, Cacao-lenkkialpakkaa ei vielä!


Startitis Desperatis on iskenyt, kesken on aktiivisesti (?) kolme neuletta ja mieli tekisi aloittaa neljättä eli kärpässarjalaista näistä herkuista. Ja Sukkasatokin alkaa tiistaina... Pirelkää mua!

Pikku uutisia

Jo tänään sain FinnAimosta uuden jatkettavan nukkekodin pöydän, joka toimii - suurkiitos! :) Isoveli on lisäksi löytänyt laatikon, jonka arvelee kestävän nukkekodin pohjakerroksena. Minun nukkekodillani nimittäin on painoa huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Lundbyllä.

Muistutuksena asiaa miettiville, että Sukkasatoon voi ilmoittautua perjantaihin asti. Tällä hetkellä osanottajia on ilmoittautunut vaatimattomat 254...


Ilta meni neuletapaamisessa, joten nyt pitää vähän ihmetellä kotihommia ja tehdä tällainen tylsä kuvaton postaus.

Talon rouva on saapunut

Sukkasadon ilmoittautuminen on ollut auki vasta vajaat kaksi vuorokautta, ja ilmoittautuneita on jo 165!! Kun koko viime vuoden osallistujamäärä oli 186 sukittelijaa, niin nyt vähän tuntuu selkäytimessä, että saattaa tulla vaikka uusi ennätys... Valtava osallistujamäärähän ei ole sinänsä mikään tavoite, mutta kyllä se vanhan sydäntä lämmittää, kun on keksinyt jotain mistä muutkin tykkää. :)

Posti on taas muistanut nukketaloani ja Huuto.Net-ostoksia on saapunut perille. Jotenkin tuntuu, että köyhä sukulainenkin on aivan tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä...

Takanperässä siis kolmijalkainen pata ja kädessä puutuoppi, jossa... No, mitä ylioppilaat nyt juovat. ;)

Samassa paketissa keittiökin sai täydennystä parin kuparikasarin ja vesisangon verran. Tuli myös maitotonkka, mutta se jäi kuvaamatta - oli vietävä maito niin nopeasti jäihin... Seinäkoukut rautalankaa.



Mutta saapuipa tänään itse talon rouvakin kotiin. Jotakin hänen luonteestaan kertonee muotiliikkeiden pakettien määrä... Nukke Huudosta, muotiliikkeiden rasioissa saapuivat luokseni Koruharakasta tilaamani korvakorut.

Tästä kuvasta päätellen myös herra aviomiehellä on muutama sana sanottavana ostoksista, vaikka rouva koettaakin hurmata hänet uudella muotiluomuksellaan.

Sovintoon kuitenkin päästiin ja lähdettiin katsomaan, mitä perillisille kuuluu lastenkamariin.

Rouvan puvun kaavan löysin Jimin printtisivuilta. Jouduin sitä vähän muokkaamaan tämän nuken vartalolle sopivaksi, mutta ihan ok siitä tuli. Nuken paita sopi sellaisenaan tyyliin. Kangas on sinistä jokamiehen lakanakangasta, hameen vyö kuului rouvan entiseen asuun.

Herran vaatteisiin otin kaavan tämän vanhoista housuista, kangas on Jokipiin Pellavan palalaarista löytynyttä, eli ihan pellavapuvussa tämä herra kuljeskelee. Sinänsä huono valinta, sillä kangas purkaantuu kovin helposti ja asu on nyt jo vähän epäsiisti - pitää miettiä, teenkö uuden jostakin muusta kankaasta. Liivistä tuli vähän liian kapea (liekö herra syöpötellyt kesäleskenä ollessaan?) ja takkikin ahdistaa, joten herra on heittänyt sen ylemmässä kuvassa keinutuoliin. Paita vanhaa valkoista lakanakangasta.

Nukkekoti-lehdessä oli modernin nukenvaatteen ohje, ja siinä puku koottiin liimalla. Unohdin siis hyvät aikomukseni vaatteiden ompelusta ja liimailin sekä rouvan että herran puvun kasaan. Jälki on huomattavasti siistimpää (purkautumisista huolimatta) ja työ helppoa. Ratkotaan pois, jos asua on vaihdettava.

Näpräsinpä sitten muutakin...


Pyyheliinanaulakko ja tavallinen naulakko syntyivät jäätelö- ja grillitikuista liimapistoolin avulla. Santapaperia olisi saanut vähän tappien päille näyttää...

Lisäksi taiteilin erinäisiä tarpeellisia juttuja Jovi-massasta, joka kovettuu kuivuessaan. Kukkamaljakko (joskin kovin lommoinen), kakku, pari lautasta ja pullapitkoa sekä savivatia pakkauksen päällä, mansikkaliinalla leipiä, viipurinrinkeleitä, perunoita ja kananmunia.


Kukkaruukusta törröttävät vielä kuivat oksat, jospa taloon pian saataisiin palvelijatar kasvejakin hoitamaan... Kukkajalka puisista lankarullista. Nämä Jovi-jutut tietysti maalaan, kunhan kuivuvat.

Kun talon rouva saapui, hän ilmoitti, että talo on saatava heti asuttavaan kuntoon... Niin että tänään päädyin tilaamaan yläkertaan välttämättömät puuttuvat kalusteet. Päätin, että kalusteet haluan ostaa, mutta kaiken tuollaisen tilpehöörin väsään mahdollisimman pitkälle itse (ruoka- ja kahvikalustoa ei lasketa... :).

Tosin isoveli ja käly viikonlopun matkallaan kävivät Riimikossa, ja sanoin, että saa ostaa. Jotakin ostivatkin - mitä, se jää postin kerrottavaksi...

Nukkekotia mutta myös jotain ihan muuta

Lupaan teille taatusti nukkekodittoman viikonlopun! Tiedossa on nimittäin viinimarjasouvia. Mutta sitä ennen: koettakaa kestää. :)

Nukkekodissani on erittäin modernit jätti-ikkunat, jotka eivät oikein soinnu 1900-luvun alun tyyliin. Olenkin pohtinut, mistä tehdä ristikot. (Minimaailma lähetti eilisessä paketissaan myös eurooppalaisen Euro Mini's -kuvaston, ja myönnän, että ne upeat ikkunanpuitteet ja erkkerit pikkuisen houkuttelivat...) Sitten muistin, että meillä on pussillinen puisia grilli- eli saslik-tikkuja. Leikkasin niistä pikkuriikkisen liian pitkät pätkät ja pingottelin paikalleen. Harvaan kohtaan tarvittiin liimaa, joskin joissakin ikkunoissa vähän "pullistelevat". Sitten vain maalia tikkuihin.


Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että noiden ristikoiden takana on nyt myös ikkunaverhot. Ajatella, olin unohtaa koko verhot, minä, jonka mielestä muutossakin verhot pitää ripustaa melkein ensimmäisiksi! :)

Halusin tupaan verhotangot, jotta voisin tarvittaessa vaihdella verhoja helposti. Pähkäilyn jälkeen päädyin taivuttamaan nuppineuloja tangolle koukuiksi. Taivuttelu kävi kyllä helmeilytyökalujen avulla hyvin, mutta se seinään laitto... En käsitä, millaista materiaalia 50-luvulla on valmistettu, mutta tuohon seinään ei kyllä pysty pommikaan!! Peukaloni ei koskaan toivu siitä, että sain lopulta painettua nuppineulat vinosti keittiöön ja olohuoneeseen. Samia ja naskalia tarvittiin sitten apuun, jotta saatiin verhot myös kirjastoon ja lastenkamariin...


Lastenkamarin verhot ovat vähän turhan tummat ja lyhyet, väsy jo vaivasi... Mutta kun on tanko, on helppo ommella uudet! Ja ehkä pienokaiset nukkuvat paremmin, jos huoneen saa pimeäksi. :) Lattialla on jo leluja ja opetustauluja odottamassa pikku asukkaita. Askartelin niitä eilen ilmaisprinteistä ja Minimaailmasta tilaamastani painetusta printtikokoelmasta.


Olohuoneeseen ja kirjasto-makuuhuoneeseen laitoin keskelle valoverhoa. Sivuverhot eivät ole tyyliltään aitoa 1900-luvun alkua, mutta menevät ainakin aluksi...


Kun kerran tuvan seinät ovat noin kovin kovat, mietin, millä ihmeellä tekisin sen suunnittelemani välikaton. Mieleen tuli jo fuskata niin paljon, että leikkaisin sen tukevasta pahvista ja liimaisin oikealle korkeudelle...

****
Välillä sitten jotakin muutakin käsitöihin liittyvää. Sukkasatoon laitoin jo vähän väliaikatietoja ja ajastain samalla ilmoittautumisohjeet putkahtamaan esiin sitten 17.8. :)

****
Viime vuonna meillä oli Seinäjoen käsityömessuilla pienimuotoinen blogimiitti, jossa ainakin minulla oli hauskaa. (Linkittäisin tähän, mutta Googlen mielestä kaikki hakutoimintoni - jopa oman blogin linkkien klikkaus - muistuttaa virustoimintoja eikä se halua näyttää minulle mitään.)

Kyseisiin messuihin on vielä lähes pari kuukautta, mutta nyt ajattelin olla asialla ja kysellä, kuinka moni mahdollisesti olisi menossa Seinäjoelle, nähdäänkö taas, halutaanko jotakin muutakin ohjelmaa, kaivataanko esim. yhteistä kokoontumis/tauko/neulomatilaa Areenasta? Nämä ovat ihan vain ajatuksia. Kun kaikki kiva yleensä tapahtuu etelän suurissa kaupungeissa, niin olisihan se hauska järkätä meille neulojille jotain täällä pohjan perukoillakin. :)

Nyt kokeilemaan, antaako Blogger minun julkaista tämän...

Ilmoittautuminen Sukkasatoon alkaa kuun puolivälissä!

Vaikka olosuhteet suosivat tällä hetkellä kaikkea muuta paitsi villasukkia (kun kerran kouluissa on pakkasraja, jota kylmemmällä lapsia ei laiteta ulos, niin eikö virkamiehillä voisi olla hellerajaa, jota kuumemmalla ei tarvitsisi mennä sisään? :), olen vääntänyt vähitellen aivojani Sukkasato-asentoon.

Nyt ennakkotiedoksi ja eteenpäin kerrottavaksi: Sukkasatoa kerätään tänäkin vuonna 1.9.-31.10. Kyselin tempauksen pituudesta kommentteja siksi, että viime vuonna joku toivoi vain kuukauden mittaista sadonkorjuuta. Nyt tuntuu kuitenkin tuo kaksi kuukautta vievän voiton.

Ilmoittautuminen Sukkasatoon tapahtuu 17.-28.8., siitä ja kaikesta muusta tulee tulevien viikkojen aikana jälleen tarkat ohjeet Sukkasadon kotilato -blogiin. Älä siis iilmoittaudu vielä! Tiedotan tempauksesta aikanaan kaikilla mahdollisilla käsityöfoorumeilla, mutta sanaa saa toki viedä blogeissa ym. eteenpäin jo nyt.

Ensimmäisenä vuonna meitä oli 120, viime vuonna jo 187. Koska Bloggerissa voi nykyään olla vain 100 kirjoittajaa per blogi, loin viime vuonna kaksi alablogia: Hillokellarin ja Heinäladon. Niihin kerätään sukkasatoa myös tänä vuonna. (Jos kävisi niin iloisesti, etteivät sukittelijat mahtuisi tänä vuonna kahteen blogiin, tehdään sitten kolmas.) Olen pyyhkinyt molemmista hämähäkinverkkoja, eli poistanut kaikkien kirjoittajien käyttöoikeudet viimevuotiseen alablogiinsa. On tuurista kiinni, kummassa olette tänä vuonna! Kaikki tiedotus tapahtuu kuitenkin tuon Kotilato-blogin kautta.

Viime vuonna homma alkoi emolle käydä jo rankaksi, kun jokaviikkoinen saldojen lasku kahdesta alablogista ja lisäksi aika suurimuotoinen arvonta verotti voimia. Siksi huutelen edelleen niiden apuemäntien perään. Siihen hommaan saa ilmoittautua vaikka heti!

Myös arpajaisia järjestetään varmaan tänäkin vuonna, jos joku lahjoittaa palkintoja, ja hyväntekeväisyystempauksista tiedotetaan myös. Jätin viimevuotiset tempaukset Kotilatoon, ilmoittakaa jos siellä on jokin joka ei ole enää voimassa, niin poistan sen. Tai jos tiedätte jonkin listasta puuttuvan tempauksen, kertokaa.

Jos olet ihan pihalla siitä, mikä kumma on Sukkasato, niin ideana on neuloa tai virkata mitä tahansa jalkoihin laitettavaa - sukkia, tossuja, sniikkereitä, säärystimiä - yhdessä muiden neulojien kanssa ja päivittää tuotos omaan alablogiin. Jollet itse ole tottunut käyttämään Bloggeria, älä jännitä, sillä tein viime vuonna tarkat ohjeet niin sisäänkirjautumisesta, kirjoittamisesta kuin kuvien lisäämisestä ja linkkien tekemisestäkin.

Käpälänlämmittimiä voi tehdä itselle, suvulle tai hyväntekeväisyyteen. Osallistujien kesken arvotaan kivoja juttuja, mutta mistään kilpailusta ei ole kyse. Sen sijaan koetetaan helpottaa itse kunkin joululahjaurakkaa, ettei niitä sukkia tarvitse väkisin vääntää sitten joulukuussa. :)

Nappi tulee tässä piakkoin.

Edit: Jaha, se tuli jo! :) Saa levittää.

Nukkekotiasiaa ja vähän Sukkasadostakin

Vietimme viikonlopun Lapualla erinäisten perhejuhlien merkeissä - siitä voi lukea Tuumooksista - ja yövyimme kotikotona. Sieltä nostettiin kyytiin nukkekoti, jonka isoveli oli kaivanut varastosta.

Tämän nukkekodin isäni on tehnyt noin vuoden 1950 seutuvilla pikkusiskolleen. (Isä ei muistanut tarkkaa vuotta, muistaisiko Sveitsin-täti?) Täti kertoi joskus, että joulupukki oli antanut hänelle vihjekirjeen, jonka ohjeita seuraamalla oli löytynyt uusi vihjekirje, sitten taas uusi - ja juuri kun pikkutytön hermo oli ollut pettää, yläkerran etäisimmästä nurkasta oli löytynyt tämä:


Silloin se oli ilmeisesti vanerinvärinen (oliko?). Vuosikymmenet tupa oli varastossa, kunnes minä pienenä luin pikkuista kuvakirjaa, joka kertoi nukkekodista. Menin sanomaan äidille, että tahtoisin oman nukkekodin. Se oli kuin taikatemppu: viisi minuuttia myöhemmin isä tuli kantaen nukkekotia.

Tuohon aikaan olin niin heikkoluinen, etten päässyt leikkimään muiden lasten kanssa (meiltä oli lähimpäänkin naapurin kohtuullinen matka). Niinpä yksi seurakunnan päiväkerhonohjaajista kävi pitämässä minulle yksityiskerhoa, jossa askarreltiin ja harjoiteltiin muuta lasta kehittävää. Kerran hän toi mukanaan tapettifirman mallikirjan ja tapetoi nukkekotini. Äiti sen sitten maalasi ulkoa.

Tällainen nukkekotini on edestä. Pahoittelen tuota romukasaa yhdessä huoneessa, laiska ihminen ei jaksanut nostaa sitä pois - siinä on muutamia huonekaluja. Suurimman osan leluistani luovutin joskus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen järjestettyyn keräykseen, jossa koottiin leluja Inkerin lapsille.

Tervetuloa, käykää eteiseen. Olin (jo) lapsena oikoonen kuin tästä tallinpiihin, ja minua harmitti hirveästi, kun ei nukkekodissa ollut rappuja yläkertaan. Eiväthän nuket voi hyppiä kerroksesta toiseen! Nyt pohdimme isonveljen kanssa, josko tuonne voisi oikeasti tehdä reiän lattiaan ja hankkia portaat... Myös vessa ja kylpyhuone puuttuvat. Eihän niitä ollut 40-50-luvun maalaistalossakaan!


Vasemmalla keittiö. (Jostakin postimyyntikuvastosta leikattu "ikkunaverho" on vielä paikallaan). Ikkunasta näkyvä harmaa ruutu on nykyisin tyhjän navettamme ovi. :)


Ja oikealla lastenkamari. Nämä alakerran huoneet ovat suhteessa matalampia kuin yläkerran, siinä on tullut noin 17-vuotiaalle kirvesmiehelle laskuvirhe (tai oikeammin korkeusero johtuu siitä, että yläkerrassa on tuo taitekatto ja alakerrassa suora). Täytyykin miettiä, millaisia huonekaluja ja nukkeja tänne hankkisi - epäilen vähän, onnistuuko sama standardi koko taloon.

Olohuone varastokasoineen. Yksi mattokin sieltä pilkistää, äiti kutoi niitä minulle pöytäkangaspuillani. (Ne kangaspuutkin ovat vielä olemassa, tahtoo seuraavalla kerralla kyytiin! :)


Ja makuuhuone. Talo on huomattavasti syvempi kuin mitkään kaupan nukkekodit, joten tänne mahtuu kyllä kalusteita.

Saatte varmaan täällä Kerällä seurata, miten tupa alkaa kehittyä. Nuo tapetit ovat vielä niin hyvässä kunnossa (uskomatonta, 30 vuotta joista noin 20 vuotta kylmässä varastossa!), että varmaan vain puhdistelen niitä paremmin. Katsotaan sitten joskus, jos tuonne laittaisi lattiaa ym.

Anekdootti: isonveljen vaimo on Pietarista. Hän puhuu hyvää suomea, mutta joskus tulee sekaannuksia. Lauantaina hän alkoi kysellä, mikä on nukkekoti. Saatuaan selityksen näytti helpottuneelta: hän oli sekoittanut nukkekoti-sanan leikkimökki-sanaan ja kuvitellut meidän lähtevän kuljettamaan 30-luvulla rakennettua leikkimökkiä Jalasjärvelle... :)

****

Sukkasadosta tuli jo ensimmäinen kysely. Olen kyllä ajatellut järjestää sen tänäkin syksynä. Pitää vain vähän kertailla viime vuoden systeemejä - fiksu ihminen olisi kertaillut lomalla, huomenna pitää töihin... :p

Joka tapauksessa tänä vuonna aion ottaa mukaan apuemäntiä, koska jälleen sadonkorjaajat pitää jakaa eri blogeihin. Emäntiä tarvitaan vähintään kaksi - luulen kahden alablogin riittävän - mutta tietysti kaikilla on sitä helpompaa, mitä enemmän tekijöitä on. Jälleen kerran pohdin sitä, pitäisikö sadonkorjuu kutistaa yhteen kuukauteen, vai jatketaanko vanhaan malliin ja tikutellaan sukkia kaksi kuukautta... Saa kommentoida.

Mutta joka tapauksessa: jos tunnet kutsumusta auttaa apuemäntänä sukkasadon laskemisessa viikoittain ja ehkä myös arvonnan järjestämisessä, lähetä minulle sähköpostia! Osoitehan on se kaisantuumooksia at gmail piste com (huomaa kaksi o-kirjainta tuumooksia-sanassa). Muusta Sukkasatoon liittyvästä, kuten ilmoittautumisesta, kirjoittelen sitten myöhemmin.