Hys-juttu, jonka saa julkistaa - Something to Show in Public

Hihii, kerrankin voin kertoa täällä joululahjasta! :) Nämä lapaset menevät nimittäin lahjaksi kehitysvammaiselle Maria-siskolleni eivätkä paljastu täältä etukäteen. Ja tuleepa vihdoin jotakin valmista Lapaskuuhunkin!

I'm happy that I can tell here about a Christmas gift!!!! :) These mittens are made for my mentally handicapped sister Maria, and there's no possibility that she could see these too early. I'm also happy that I can introduce a project that belongs to Finnish mitten-KAL!

Marian lapaset
lanka: Schachenmayr Nomottan Merino 70 g
puikot: 3 mm bambut
silmukoita: varressa 48, kämmenosassa 68, peukussa 16

Maria's Mittens
Yarn: Merino by Schachenmayr Nomotta 70 g
Needles: 3 mm bamboos
Stitches: 48 for the wrist, 68 for the palm, 16 for the thumb

Yrittäkääpä saada kuviosta selvä. Tein näistä samanlaiset kuin syksyllä omalle SNYlleni, mutta nepä unohdin kuvata. Kuviona on Pampulaletti (nro 6 luvussa Nypyt ja lehdet) Neulojan käsikirjasta. "Nyppyjen" kohtaan minulla tahtoo jäädä reikä, mutta oletan ettei Maria ihan hirveillä pakkasillä ulkoile... :) Tarkoitus olisi vielä neuloa jollakin tavoin yhteensopiva pipo näille kaveriksi.

Please try to find out the motif. I made look-a-likes for my Finnish Secret Pal this autumn, but forgot to photograph them. The motif is from the book The Encyclopedia of Knitting by Leslie Stanfield and Melody Griffits.

Schachenmayr Nomottan Merinoa tilasin puserollisen keväällä jonkin nettilankakaupan alesta, mutta nyt tuntuu punainen väri jotenkin kyllästyttävältä (käytinkin sitä aika monta vuotta!) ja päätin hyödyntää pehmoiset ihanat merinokerät muiden ihmisten iloksi.

I ordered Merino by Schachenmayr Nomotta from a sale of a some net yarn shop in the spring, meaning to make a sweater. But now I don't feel so "red" anymore (been using the colour for years!) and decided to make something nice for other people of these soft skeins.

Minä arvasin sen!

Minun SNYni piilotteli sitten itseään ihan viimeiseen asti, kuten perjantaina kerroin. Tänään vihdoin saapui viimeinen paketti - sillä paketti se oli jälleen!

Sisällä oli pipityyny, jonka voi joko lämmittää tai jäähdyttää ja laittaa kolotuksen päälle. Lisäksi aivan mainiot puiset puikkojenpidikkeet. Mistäpäs tiesit että minullakin on ongelma töitä kuljettaessa?


Lisäksi oli loppuosa perjantain kirjeestä. Siinä vihdoin paljastui tämän mainion SNYni henkilöllisyys - hän on Rouva Oranssi!

Sen verran rehentelen, että minäpäs arvasin! Minäpäs arvasin!

Mikään vihje ei sitä paljastanut, eipä edes se oranssi lanka, jota sain sekä sukissa että rannekkeissa. :) Rouva Oranssi ilmaantui kommentoimaan blogiani syksyn aikana, mutta ajattelin vain että Sukkasato toi hänet, kuten muitakin uusia lukijoita. Kun SNYni ilmaisi olevansa mukana Sukkasadossa, en sittenkään tajunnut kuka hän voisi olla!

Sitten SNYni jätti tänne kerran kommenttia, että jokin huovutusjuttu tuli koneesta mutta tahtoo sinne vielä uudelleen. Samana iltana suosikkilistaani läpi käydessä luin Rouva Oranssin blogista, että hän oli huovuttanut jotakin SNYlleen, mutta siihen johonkin oli tullut reikä ja pitää vielä korjailla. Aloin aavistaa jotakin, ja aavistin siis oikein.

Kiitos ystävyydestäsi, Rouva Oranssi! Olen nauttinut mahdottomasti kekseliäistä ja osuvista yllätyksistäsi sekä huumoristasi! Tässä vielä vähän kertausta.


Elokuun alussa sain ensimmäisen pakettini, josta kerron enemmän täällä. Se sisälsi ihanan virkkauskirjan, sukat ja kaksi virkkuukoukkua.

Seuraavaksi sain syyskuun lopussa valtaisan nyytin. Sisällä oli sukkalankoja, sukkaohjeita, Aloe Vera -huulirasva (on muuten nykyään lempparini!), rannekkeet, metallikortti ja sylillinen lakua!

Jo muutaman päivän kuluttua, lokakuun alussa sain ensin kirjekuorellisen teetä sekä uuden neulelehti Sabrinan irtonumeron.


Lokakuun puolivälissä minulle selvisi SNYni oikea nimi - joskaan se ei mitään hyödyttänyt, kun blognimi ei paljastunut!! Täällä kerron lisää tuosta upeasta Socks Socks Socks -kirjasta, jonka hän oli tilannut minulle Book Depositorystä.

Ja perjantaisista kahdesta paketista voittekin lukea tuosta edellisestä postauksesta.

Kerron lisää omasta ystävästäni, kunhan hän ensin saa käsiinsä paljastuspaketin. :) Mutta jo valmiiksi lämpöinen kiitos sekä Rouva Oranssille että SNY-emännälle. On ollut mahdottoman kivaa!

Voi sitä SNYtä!!

Eilen sain pakettikortin - viimeinen paketti Salaiselta Kirjaystävältäni! Minun ystävänihän oli Prognoosi. Sairastumisen vuoksi paketti tuli nyt - mutta olen kyllä nolo kun jouduit itseäsi rasittamaan sillä! Kiitos!

Ajattelin hakea paketin vasta tänään, kun muutenkin olin liikenteessä, ja viedä samalla oman SNY-pakettini postiin. Tänään sitten postipoika tiputti luukusta ilmoituksen kahdesta isokokoisesta kirjeestä. (Tiedän että se oli postipoika, koska postitäti olisi tuonut ne kirjeet minulle kotiin.)

Niin että lopulta tulin postista kotiin kolmen paketin kanssa! Prognoosin ihanaisesta kirjaystäväpaketista voitte lukea Tuumooksista. Kaksi isokokoista kirjettä puolestaan olivat SNYltäni.

Avasin ensimmäisen. Uskomatonta... Neljä kerää vihreää Lanettia, rasia Pandan Suklaalakurakeita joita olen monesti kaupassa katsellut - ja lappu, jossa kerrottiin kirjeen olevan toisessa paketissa. (Pikku kissa Veikeä ei tullut paketin mukana. Se vain halusi kuvaan.)



Avasin sitten toisen paketin. Kerä Tennesseetä, kerä Sisua (en ole muuten aiemmin ikinä omistanut Sisua!), kourakaupalla nameja ja aivan ihana huovutettu legs-ötökkä!! Sami nimesi sen heti pikku Nipsuksi.


Ystäväni saatekirjeen mukaan pikku Nipsu on vähän ujo ja talvisaikaan viluinen. Siksi sen harteilla on lämpöinen Ziinan Kevät-huivi... Nipsu on aivan ihana! Tahtoo ohjeen!


Ja tässä siis koko saalis. Sylillinen lankaa, sylillinen namia, Nipsu ja kirje...


Ai mitä? Että kukako minun SNYni sitten oli? En minä tiedä!

Sillä hän kyllä pitää salaisuuden viimeiseen asti. Pitkän ja hauskan kirjeen lopussa ei ole allekirjoitusta, ainoastaan maininta, että sivu 2 postitetaan tänään. Siis ihan uskomatonta - ja ihan mahdottoman hauskaa! Kiitos SNY!

Maailman lyhyimmät 4 kk

En millään meinaa uskoa, että tämän syksyn SNY-kierros on loppumassa! Vastahan se alkoi. Mutta kai se on niin, että kun elämässä tapahtuu, niin aika kuluu vauhdilla...

Pakkasin tänään viimeisen paketin omalle SNYlleni.


Seinäjoen käsityömessuilta ostamani koristesydän-tarvikepaketti, 4,5 mm kulta-addit, suklaakalenteri ja kissainen 3d-joulukortti. Toivottavasti on mieleen. Harmittaa että muut paketit jäivätkin kuvaamatta, mutta onneksi voin linkittää ystäväni blogiin sitten kun hän tietää kuka olen.

Olen joutunut vähän sumplimaan lähetysten kanssa, kun julistan kummassakin blogissani kotipaikakseni Lapuan. Piahan sai minut keväällä kiinni, kun en tajunnut että vaikka kirjepostin leimassa lukee Seinäjoki, pakettitarrassa lukee Lapua... Niinpä olen vienyt lahjoja postiin Seinäjoella käydessäni tai Samin kotipaikkakunnalla. Välillä juoniminen kävi vähän rankaksi, sillä lähetin kaksi pakettia kuukaudessa...

Omaa viimeistä SNY-pakettiani odotan mielenkiinnolla. En ole tietoisesti yrittänyt selvittää ystäväni henkilöllisyyttä, mutta pikkuisen arvailuja on - jännä nähdä osuinko oikeaan!

Kepler-hame - Kepler but Skirt

Hiihaa, jotain valmista esiteltävää vihdoinkin!

Olen haaveillut itselleni lämmintä neulehametta, ja joskus syksyn mittaan ostin jo sitä varten kaksi kerää ruskeaa seiskaveikkaa. Ajatus oli neuloa ihan vain resoria tai sileää, mutta sitten sain idean. Neuloin Kepler-puseron helman ohjeen mukaisesti näyttävää palmikkoa suunnilleen lantionympärykseni verran, yhdistin "liuskan" päät, poimin silmukat ja neuloin sen jälkeen sileää ylöspäin.

I've dreamed of a warm knitted skirt, and during this autumn I already bought two skeins of Novita 7 veljestä in brown colour. I thought I would make k2p2 or stockinette style, but then I got an idea. So I knitted the wonderful cable of Kepler pullover until it went around my hips, then I knitted the loose ends together, took stitches on the edge and then knitted stockinette upwards.


Voin vakuuttaa, että ellen muuten haluaisi laihduttaa, tämän palmikon tekeminen sai minut harkitsemaan asiaa vakavasti. Lantionympärykseni ei ole ikinä tuntunut niin valtaisalta kuin nyt, kun yhä uudestaan ja uudestaan aloitin mallineuleen!

I can tell you, that if I hadn't thought of losing weight before, I would after making this cable. I never knew my hips are soooo wide before starting the motif again and again!


Mutta siinä se nyt on! Olisi saanut olla pidempi ja leveämpi, ja olinkin jo aikeissa ostaa vielä kerän seiskaveikkaa. Vaan ensimmäisessä kaupassa ei enää ollut ruskeaa (Liiveri myy tarjouoksena 3 kerää/10€) ja toisessa kaupassa en muistanut koko lankaa. Menee näinkin.

But there it is! I would have liked a little longer and a little wider one, and in fact thought of buying a third skein. But there was no brown colour in the first shop anymore, and in the second shop I forgot the yarn. But I can use it this way too.

Vyötärölle neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa. Kuminauhakujaksi virkkasin eräässä blogissa (saa tunnustaa joka tunnistaa!) näkemäni ohjeen mukaan ketjusilmukoita. Kiinnitin ne aina 4 silmukan välein vuorotellen reunaan ja pari senttiä sen alle. Näin vyötärölle (onko minulla sitä?) ei tullut paksua reunusta. Toisaalta, jos haluaisin kuitenkin vielä pidentää hametta, se on helppo tehdä jatkamalla entistä neulosta.

On the waist I made few rounds of garter stitch. Because I wanted to set a rubber band on the waist, I crocheted chain stitches and fastened them in every fourth stitch either to the edge or couple of centimeter under. To this "net" I threaded the rubber band. I saw this idea in some blog, and it works. This way there will be no thick edge. And if I wanted to make the skirt longer some day, I could easily continue from the edge.


Pahoittelen näitä kuvia. Ruskean hameen kuvaaminen erittäin harmaana päivänä ei onnistu, joten jouduin leikkimään kuvankäsittelyllä saadakseni edes jotakin näkyviin.

Sorry about the pictures. Making photos of a brown skirt in a very grey day is not easy, so I had to play a little with my PictureIt program...

Malli: ideana ja palmikossa Fathom Harvillin Kepler (pdf)
Lanka: Novita 7 veljestä, ruskea 300 g
Puikot: Palmikossa 4 mm, hameosassa 3 mm

Pattern: the idea and the cable Kepler (pdf) by Fathom Harvill
Yarn: Novita 7 veljestä, brown 300 g
Needles: 4 mm in the cable, 3 mm in the stockinette

Ihan-uutta*)

Tampereella oli vissiin viikonloppuna jotkut messut..........? ;D

Oikeasti, ei harmita yhtään että Samin kanssa suunnittelemamme virkistysviikonloppu Tampereelle jäi väliin. Se, että suuntasimme etelän sijasta pohjoiseen eli Kokkolaan osoittautui varsin viisaaksi. Viikonloppu oli täydellinen - lisää siitä voi lukea Tuumooksista.

Ottaen huomioon varsin täyden kaksioni ja varsin tyhjän kukkaroni sanoin Samille, ettei minun suinkaan ole mikään pakko päästä käsityöliike Katariinaan. Mutta kun kävelyllä Neristanin idyllissä sinne kerran eksyimme, niin ostin hyvin hyödyllisesti pari lisäkerää sinivihreää Ainoa suunnittelemaani puseroon sekä kuvassa näkyvää Jannea.

Kuten olen sata kertaa jo kertonut, olen hirmuisen palelevainen jaloistani, eivätkä 25 % muoviset seiskaveikat ja nallet auta asiaa yhtään. Olen neulonut jo parit sukat Woolista, mutta testaan nyt kuitenkin tuon Jannen, jossa muovia on vain 15 %. Jospa se kestäisi paremmin muttei aiheuttaisi kylmää hikeä ja palelua.

Entäpä sitten nuo Zitronin Loftit? Meitä palveli Katariinassa Katariina itse, joka esitteli minulle nämä ihanat värit. Nähdessään oranssin sävyn ja kuullessaan voihkeeni Sami tiedusteli, haluanko tuota Kaisan-päivälahjaksi (vietimme sitä jo Kokkolassa, kun ensi viikonloppu sujahtaa kirkkonäytelmän ensi-illan merkeissä).


Halvaksi ei tuota 100 % merinovillalankaa voi sanoa, mutta sain sitä silti kolme kerää. Pitäisi riittää myssyyn ja lapasiin. Lanka on sanoinkuvaamattoman pehmoista, sitä pitää itse silittää!

Jotakin valmistakin on syntynyt, mutta siitä myöhemmin. Nyt painaa viikonlopun univelka...

*) Otsikon saa lukea yhteen tai erikseen, miten tahtoo! :)

Se tuli!

Edit-täti tarinoi keskivaiheilla.

Juuri eilen neuletapaamisessa valitin IK-surkeuttani. Minulle - kuten ei monelle muullekaan - ei suvaittu ilmoittaa syysnumeron loppuunmyynnistä, vaan vasta kyselyn jälkeen kerrottiin tilausjakson alkavan vasta talvinumerosta. Amazon väitti voivansa myydä minulle syysnumeron mutta vasta 21.11. jälkeen.

Kanssatikkuajat lohduttivat, että Amazon luottaa joidenkin numeroiden "jostakin Skotlannin peräkylältä" (kiitos mainiosta muotoilusta, Hekku - ei varmaan liittynyt mitenkään siihen Scottish Island Knits -kirjaan joka pyöri pöydällä?? :D) kuitenkin palautuvan kustantajalle. No, katsotaan.

Ja tässä Edit-täti sanoo, että HAH HAH. Amazon ilmoitti tänään, että syksyn IK on loppuunmyyty, he eivät voi sitä toimittaa eikä luottokorttiani laskuteta. Mitäs sitten kaupittelevat... Eli jäin nyt sitten ilman. Kun olisivat IK:sta käsin edes tiedottaneet tilauksen siirtymisestä, niin olisi parempi mieli.

Olen jo muutamasta blogista lukenut talven IK:n rantautuneen ja valmistauduin tiedustelemaan närkästyneenä omaa numeroani - että onko sekin jo loppuunmyyty. Vaan ei, tänään kolahti! Hip hei.

Ensiselailulla ihmettelin eksotiikkaa omiin kotoisiin neulelehtiin verrattuna. Mainoksia oli mielettömästi ja muutenkin olo jäi vähän sekavaksi. Ihan kivoja malleja kuitenkin. Eipä tuo vuosikerta kallis ollut tilattuna, ja ehkä sieltä ideoita löytyy.

Oi voi, onkohan minusta tulossa kyyninen? Eilen kysyttäessä juuri sanoin, ettei Ravelry ole minuun mitenkään erityisemmin kolahtanut - onhan se ihan kiva olemassa mutta... Eikä minulla ole profiilia naamakirjassakaan. Mikähän minua vaivaa? ;)

Juu, kyllä, yritän taas joskus saada tänne neuleitakin. Mutta viikonloppuna resutaan vastakkaiseen suuntaan kuin suuri joukko tämän seudun bloggaajia: Tampereen kädentaitomessujen sijaan menemme Kokkolaan. Aioimme Tampereelle viikonlopuksi ihan muuten vain, mutta kun hotellit olivat joko täynnä tai vaativat yhdestä vapaana olevasta yöstä törkeää ylihintaa, päädyimme testaamaan Keski-Pohjanmaata. Katariina-kaupassa ilmeisesti kannattaisi käydä..? Vinkata saa!

Hyvää tekevät lapaset - Goodwilling Mittens

Kun kerran lupasin Lapaskuussa neuloa yhdet tumput Venäjälle, niin päätin ottaa ne viikonlopun urakaksi - viimeiseen postituspäiväänhän on enää viikko.


We have a MittenKAL here in Finland during November, and this includes also a charity project. Because we have to post the charity mittens within a week, I decided to make them during the weekend.

Yksinkertaiset lapasethan eivät ole lämpimät, kun tuuli puskee läpi. Niinpä neuloin alkeellista kirjoneuletta, auttaa tuo salmiakkikuvio ainakin sen että tumput ovat tavallaan kaksinkertaiset.

Mittens are not warm if it's windy weather. That is why I made coloured knitting, this simple motif makes the mittens double.

Lankana Nalle, oikeasti kirkkaan- ja farkunsininen eikä harmaa
Puikot 3 mm bambut
Muuta: näistä tuli vähän isot, peukku kun jäi korkealle niin purin valmiiden lapasten kärjet ja neuloin vielä yhden mallikerran

Yarn Novita Nalle (bright and jeans blue, not gray!!)
Needles 3 mm bamboos
Else: These became a little large, I set the thumb too high so I had to add a motif more

Toivottavasti nämä lämmittävät jonkun sodassa poikansa menettäneen äidin käsiä ja sydäntä!

Hope this will make somebody's hands and heart warm!

Muuta valmista saattekin sitten vielä odottaa. Kesken on MacPalmikkoneule ja Kepler-neuleen innostama neulehame. Ja edes minä en neulo palmikoita nopeasti!

But now you have to wait to see more finished projects. I'm working with MacPalmikkoneule cardigan and a skirt inspired by Kepler. And even I cannot knit cables quickly!

Iloakin tähän päivään

Tämä piti julkaisemani eilen, vaan päivän tapahtumista johtuen lykkääntyi.

Mutta nyt vähän iloa. Kiitos Marita, tämä oli ihana yllätys!


En yhtään tiedä mistä hyvästä tämän sain... Mutta eteenpäin se täytyy laittaa! Ja haluan jakaa tämän jokaisen ihanan blogiystävän kanssa, joka täällä käy. Kiitos että olette!

Tänään posti toi yllätyksen. ZaNii oli joku aika sitten hukannut hänelle tärkeän Suuren Käsityölehden 1990-luvulta ja huuteli apua. Samaan aikaan minä katselin SK-vuosikertoja hyllyssäni ja mietin, veisikö ne kirpparille - ovat kuitenkin jo aika iäkkäitä, eikä niistä tule mitään etsittyä.

ZaNiin ja minun tarpeet kohtasivat, ja vuosikerta 1996 matkusti hänelle. Ja tänään sain paketin.

150 g ihananväristä puuvillalankaa...


...ja kourallinen (10 kpl!!!!) silmukkamerkkejä!


Mistäpä tiesit, että olen onnistunut hukkaamaan suurimman osan silmukkamerkeistäni ja olen jo pitkään suunnitellut, että tehdas pitäisi laittaa pystyyn?

Kiitos sinulle, ZaNii!

Käsittämätöntä, järkyttävää

Julkaistu myös Tuumooksissa.

Autoradiosta tuli uutiset, kun käynnistin moottorin. Ensin ajattelin, että jossakin Lähi-idässä jotain... Kun mainittiin rehtori, ajattelin että taasko amerikkalaisissa kouluissa... Toimittajat puhuivat ja puhuivat, viimein saivat sanotuksi ääneen sen, mitä varmasti moni muukin kesken mukaan tullut kuuntelija hermostuneena odotti: mitä ja missä.

Jokela.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
VK 600:2-4

Yle, Ilta-Sanomat, Iltalehti, MTV3 uutiset
Ylen ylimääräiset uutiset klo 15
piispa Mikko Heikan pitämä iltahartaus tänään klo 18.50

Tiinan blogista löytyi linkki, jonka kautta voi käydä sytyttämässä virtuaalisen kynttilän uhrien muistolle.

Sälää - Little Something

Tämä postaus on varsinainen sillisalaatti, on niin monta pikkutyötä jotka ovat jääneet esittelemättä. Nyt saatte arvata: mikähän mahtaa olla Kaisan lempiväri tällä hetkellä... ;D

This post is a mess of many things, I have so many small projects which I have not introduced yet. Now you can guess: what is Kaisa's favourite colour at the moment... ;D

Yritä nyt sitten kuvata myssyä ja huivia kun olet kotona yksin ja pihalla sataa. Kameran ajastin teki kaikkensa, mutta eihän se raukka osaa kuvakulmia asetella.

I tell you it's not easy to make a photo of a cap and a scarf when you're alone at home and it's raining outside! The timer in my camera did the best, but the poor thing has no artistic eye.


Alla yritys näyttää vähän paremmin myssyä, en siis ole nukahtanut. Huomasin tarvitsevani lämpimän mutta ei kuuman myssyn syksyksi. Lanka on turkkilaista Mohair Classicia, jota isoveli toi Pietarista. Puikot muistaakseni 5 mm... Tämän tekemisestä on jo aikaa.

The picture down there is a try to show the cap better, so I haven't fallen asleep in it! I noticed that I need a cap which is warm but not hot (I have a felted cap already) for the autumn. The yarn is Turkish Mohair Classic, which my brother took over from his trip to St Petersburg, Russia. If I remember right, the needles were 5 mm... I made this already a while ago.

Kun huomasin, että lanka raidoittuu enkä tahtonut kasaripipoa, yritin tuohon reunaan saada vähän viuhkakuviota Revontuli-huivin mallikertaa parin kerroksen jälkeen kertaillen. Kavennukset tein nopeasti saadakseni myssyyn pikkuisen hattumaista muotoa, minun päässäni kun suippeneva pipo näyttää kamalalta.

When I noticed that the yarn turns to stripes and didn't want an 80's style cap, I tried to make a little fan decoration to the edge with the motif of Revontuli scarf. I also decreased quickly, because my head looks awful in a pointed cap.


Huivin ohje on lähtöisin kuulemma kokkolalaisesta käsityöliikkeestä. Ideana on neuloa huivi poikittain nurkasta nurkkaan yksinkertaisesti ainaoikeaa ja langankiertoja hyväksi käyttäen.

The pattern for the scarf comes from a yarn shop. The idea is to knit the scarf sideways from point to point simply knitting on the both sides and making yarn rounds.

Minulla oli kaksi kerää oranssia Kitten Mohairia - tosin ihan eri sävyistä oranssia. Niinpä neuloin puoliväliin toisella ja loput toisella sävyllä. Luonnossa sen huomaa, näistä kuvista ei - kyllä, minä yritin kaikkeni saadakseni järjellisiä kuvia! Puikkoina 9 mm bambut. Hapsuista en niin olisi piitannut, mutta kun reunaan tuli virhe ja lankaa joka tapauksessa jäi... :) Huivin koko on ilman hapsuja noin 155 x 70 cm.

I had two skeins of orange Kitten Mohair - but in different hues. So I made half of the scarf of one and the rest of the other hue. You can see it in nature but not in these photos - yes, I made my best to make sense with the camera! The needles were 9 mm. I didn't really care about the fringes, but I made a mistake on the edge and had leftovers of the yarn anyway... :) The size of the scarf without fringes is about 155 x 70 cm.




Näistä sammakkoprinssiä miellyttävistä Knittyn Fetching-kämmekkäistä tuli kyllä harvinaisen rumat. En käsitä miten onnistuin luomaan niin epätasaista käsialaa! Lankana Dropsin Alpacan ylijäämäkerä, puikkoina 2,5 mm bambut.

These Fetching handwarmers of Knitty make my frog prince smile! Though they are unbelievable ugly. I cannot understand how I could knit so bumpy. The yarn is a leftover skein of Drops Alpaca and I knitted with 2,5 mm bamboo needles.


Riemukkaaksi lopuksi hämärä kuva päättelemättömistä tavissukista käsissäni... Sukkasadon aikana tikuttelin kasan lahjasukkia, mutta omat tassut jäivät ilman. Tämän huomasin pakkasten alkaessa, joten tuli kiire!

To the happy end I show you a shabby photo of basic socks which are not even bind off yet and are worn by my hands ... I've knitted a lot of socks for Christmas, but none for my own paws. I noticed that when the frost came, so I was in a hurry!

Minähän palelen talvisin tolkuttomasti jaloistani. Epäilen, että OI:n aiheuttamissa leikkauksissa jalkojeni pintaverisuonisto on silputtu ja palelu johtuu siitä. Tavallisesta sukkalangasta (75 % villaa, 25 % muovia) tehdyissä sukissa jaloissani on kylmä hiki, joten ajattelin tänä talvena kokeilla puhdasta villaa. Tässä Woolin jämiä pyöritelty 3,5 mm bambuilla. Ette te saa kuvasta mitään selvää, mutta ei siinä ole paljon nähtävääkään. Varressa 2 o, 2 n resoria ja lapa ihan tavallinen...

My feet do freeze on winter. I think that the many operations caused by my OI desease have damaged the veins on my legs and that causes the cold. If I made a socks for myself of a common sockyarn (75 % wool, 25 % plastic) I have cold sweat on my feet, so this winter I decided to try plain wool. These I made of Novita Wool yarn with 3,5 mm bamboo needles. Just basicest of all basic socks...


Toivottavasti pian jotakin vähän nätimpää! ;)

I hope I can soon show you something more beautiful! ;)

Kun yksi savotta päättyy niin toinen alkaa

Kiitos ihanista hamekommenteista! Olen otettu. Vakuutan, että hame oli helppo tehdä - neljä suoraa saumaa... :)

Sukkasato päättyi virallisesti kuun vaihteessa, mutta olen antanut osallistujille bloggausaikaa ainakin tähän päivään asti. Äsken laskin tähänastisen saldon, ja kaikkineen kahden kuukauden aikana on neulottu erilaisia "käpälänlämmittimiä" 566 paria, kuvitelkaa! Keskimäärin noin 5 paria per osallistuja, meitähän oli yli sata. Olen ihan häkeltynyt. Minähän siis arvelin että jos parikymmentä sukkailijaa saan mukaan... :)

Näistä sukkia on 488 paria, joista Venäjä-keräykseen on lähtenyt 7 paria ja Lämmitä pikkuvarpaat -keräykseen venäläisiin lastenkoteihin peräti 68 paria (muistaakseni tavoite heillä oli kerätä 160 paria, niin että runsas kolmannes tuli sukkasatolaisten puikoilta). Venäjä-keräyshän jatkuu toistaiseksi, niin että sinne voi mielellään edelleen neuloa sukkia. Samoin lasten sukkia ja muuta vaatetta kaivataan kipeästi monessa hyväntekeväisyystempauksessa. Tekevälle riittää työtä, vilkuilkaapa sillä silmällä joulupatoja, joulupuita ym. keräyksiä!

Itse olen jo sukkailusta siirtynyt ennemmin tuonne lapastelun suuntaan. Muutenkin joulun läheisyys muistuttelee itsestään, tänään Samin sohvapöytä näytti tältä:



Ei kuulkaa ole enää pitkä siihen kun joulukortit pitää kirjoittaa - ja eräillä kun on kunnianhimoinen tavoite myös tehdä ne! Koska 3d-korttien teossa rankinta on leikkaaminen, nipsuttelin päivällä aika kasan kuvia valmiiksi ja pakkasin ne mini-minigrip-pusseihin. Nyt tarvitsee vain liimailla. Samin järkyttyneeseen kysymykseen vastauksena laskin, että tuossa taitaa olla vajaat 30 kuvaa... Vasen enkelivihko on Hetan ja oikea kynttilävihko Craftnetshopin mallistoa.

Juu, kyllä vähän tuntui käsissä...

Ensilumen myötä tonttutytöt hiipivät esiin...

Edit-täti kävi lisäämässä loppuun linkin.

Muistatteko vielä sen kirpparilöydön, jonka tein kesällä - 5 kpl noin 70 x 110 cm kokoisia upean syvän oranssisia villakangaspaloja viitosella?

Vieläkään en tiedä mitä ne ovat - lattiamattoa, huonekaluhuopaa vai vaatekangasta - mutta ovat poltelleet mielessä pitkin kesää. Ensin ajattelin, että ompelen itselleni villakangastakin ja katselin jo Huudosta vuorikangasta. Lopulta kuitenkin totesin, etten uskalla surkeilla ompelutaidoillani lähteä takkia tekemään.

Seuraavaksi ajattelin liivihametta. Vaan siihenkään ei rohkeus riittänyt.

Sitten hermostuin. On se nyt kumma, jos pelkään yhtä kangasta niin paljon etten uskalla sitä leikata! Lisäksi viikonlopuksi luvattu pakkasilma sai minut toteamaan, että paras olisi lämmintä hankkia jos aikoo hameessa keekoilla edelleen.

Etsin vanhasta käsityölehdestä jo telemark-hameen kaavan, mutta totesin sen omille mitoilleni mahdottomaksi. Kaavan muuttaminen olisi ollut sellainen työ, että vähemmällä pääsi kun haki komerosta valmiin hameen.

Leikkasin kankaan siis Seppälän alehameen malliseksi. Kahdesta kankaanpalasta sain neljä osaa, niin että saumat tulivat sivuille, eteen ja taakse, ja vetoketju sivuun.

Ensilumi houkutteli tonttutytön ulos kuvattavaksi...


Tässä yrittää sauma näkyä... Pituus on erinomaisen hyvä, hame yltää puolisääreen mutta ei haittaa esim. portaiden nousemista. Tuollainen levenevä (kello?)helma taas armahtaa tätä vakituisesti-seurustelevan-syndroomasta eli horisontaalisesta turpoamasta kärsivää kroppaa.


"Odota vähän, mä vedän paitaa eteen ettei näy kuinka rumasti mä ompelin vetoketjun..." Vetskari ei väriltään erityisen hyvin sovi - on toiseen työhön aikomani kirpparilöytö ja punainen - ja onnistuin ompelemaan sen niin että se kupruilee, mutta ei kerrota kenellekään!


Ei haittaa lumi ja kylmyys, tällä tarkenee! Hameella on painoa epäilemättä yli puoli kiloa. Hintaa taas tuli noin 2 euroa (vetskarista maksoin kirpparilla ehkä muutaman kymmenen senttiä).


Koska kangas oli tukevaa ja paksua, en tehnyt yhtään käännettä. Vain siksakkasin sekä vyötärön että koristeellisemmalla siksakilla helman.


Edit-täti kiittää vinkeistä ja kertoo, että Mielitty kertoi taannoin käyttävänsä pelkkiä hameita ja huomautti niiden olevan housuja lämpimämpiä. Olen tullut samaan johtopäätökseen. Esimerkiksi tämän hameen alle voi pukea vaikka miten monet sukkahousut, damaskit, villasukat ja säärystimet, eikä sitä kukaan edes huomaa.

Tulkoon talvi minun puolestani, tämä tyttö ei palele!