Jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin...

Vänrikki Stoolin uusi suomennos on kieltämättä hyvä, mutta minä osaan lentävät lauseet vanhassa muodossa! :)

Eilen oli siis se hartaasti odotettu käsityömessupäivä Seinäjoella. Jo puoli yhdentoista aikaan parkkipaikka oli täynnä ja sisään piti jonottaa, mutta onneksi sentään Areenassa ei tungos ollut vielä ihan mahdoton.

Tuntuu, että messut paranevat vuosi vuodelta. Vielä toissa syksynä myynnissä oli enimmäkseen valmista tavaraa, kun taas nyt messut olivat selkeästi kallistumassa tämän yleisen käsillätekemisen innostuksen mukana raaka-aineisiin.

Olin varannut itselleni noin 1,5 tuntia kiertelyaikaa ennen blogimiittiä, joka oli sovittu kello 12:ksi. Ensimmäiseksi suuntasin kulkuni suoraan Raijan aitan pöytään - onneksi monilla myyjillä oli sama paikka kuin viime vuonna. Silloinhan ostin täältä pari palaa harsopellavaa ponchoiksi ja ihastuin. Nyt ostin vähän enemmän...


Muovissa olevien valmispalojen väri ei toistu muovin läpi oikeana, ne ovat poltetun tiilen ja lilan värisiä. Näistä ajattelin tehdä viittoja ja hameita. Messuilla oli myynnissä lukuisissa paikoissa "hipahtavia" vaatteita, jotka olisivat istuneet tyyliini ja persoonaani kuin nenä päähän - mutta kukkaroni oli eri mieltä, valitettavasti. (Kunnes... mutta siitä myöhemmin. ;) Raijan Aitta oli ainoa, joka hoksasi myydä valmiiden vaatteiden lisäksi myös kankaita tällaisille köyhäkauloille.

Messujen kaikenpuolisesta virkistymisestä ja laajentumisesta kertoo sekin, että yhtäkkiä tajusin seisovani Lankakauppa.comin pöydän ääressä. Ajatella, että saa hypistellä ja hiplata kaikkea sitä, mitä yleensä näkee vain netissä! Ja niillä kävi vielä Visa! Voi ei... :)

Mukaan lähti sari-silkkilankaa, jota himoitsin jo viime vuonna jonkun toisen myyjän pöydällä. Kuva ei ole hyvä, kuvitelkaa tuo vielä tuplasti hehkuvampana. Katselin jo illalla Ravelrystä mitä ihmiset ovat tästä tehneet, ja ehkä päädyn Clapotikseen.


Noro-sukkalankaa päädyin ostamaan koemielessä kerän. Värit ovat taattua Noroa, mutta materiaali ei kyllä voi kilpailla esim. Kureyonin tai Silk Gardenin kanssa - 30 % muovia.

Lisäksi intaannuin ostamaan yhtä lailla koemielessä 2,5 mm KnitPicksin sukkapuikot. Pyöröihinhän olen ihastunut, ja heti illalla kotona piti testata ovat sukkikset yhtä hyvät. Sanna, epäilen pahasti, että minun pitää tulla hakemaan sinulta vielä se koko setti... :)


Lankakaupan vieressä oli Ompelutarvike.fi:n pöytä, jossa oli melkoinen Clover-valikoima. Olen pitkään kaivannut itselleni Chibiä, itse asiassa viikolla katselin sitä nettikaupasta, mutta onneksi en tilannut kun ajattelin, että jos messuilla joku... Tähän asti neulani ovat reissanneet minigrip-pussissa, jonka pohja alkoi olla halki ja neuloja (myös teräviä) on saanut metsästää tarvikepussin pohjalta.

Lisäksi ostin vielä pari silmukkapidintä, Pelagian arpavoiton mukana tulleet kun ovat osoittautuneet niin erinomaisen käteviksi. Ja noita nappeja oli pakko saada... Isompiakin olisi ollut... :D


Kellon alkaessa lähestyä kahtatoista hiippailin Info-kopille, jonne blogimiitti oli sovittu. (Messujen järjestäjille vinkiksi: laittakaa nyt ihmeessä karttaan info siihen kohtaan jossa se sijaitsee oikeasti!! Neulojat pyörivät pitkin Areenan nurkkia, kun kartan mukaan infon olisi pitänyt olla siellä!)

Paikalle saapuivat Villasukka, Mari, Maartsi, Satu (jolla ei ole blogia - vielä? :) ja Maria H ystävänsä kanssa (jos kerrot blogin niin linkitän tähän!). Rupattelimme siinä hetken (ja bongasimme toistemme neuleita - jotka osoittautuivat varsin kuumiksi Areenan ilmasto-oloissa). Sitten Maria ystävänsä kanssa jatkoi matkaa ja me loput hetken tuumimisen jälkeen lähdimme myös kierrokselle.

Ei, nämä eivät ole neulebloggaajia, nämä ovat alpakoita. Ihmeen rauhallisia hälinästä huolimatta. (Edit: pohdin kotona, mitä alpakka "sanoo". Sami ehdotti: "Lank... lank..." :D)



Viiden hengen porukalla Areenan lisääntyvä tungoskin tuli selätettyä. (Varsinaisia messukuvia en tämän enempää ottanut, kun en jaksanut ruveta kyselemään kuvauslupaa myyjiltä.)


Hannele Hämäläisen keramiikkanappien ja -korujen myyntipiste koukutti meidän melkoisen pitkäksi ajaksi. Hulluina pengoimme mieltymystemme mukaisia kissa- ja pupunappeja... :) Mukaani tarttui kissurintaneula, kettukorvikset (telineen viimeiset, enkä ihmettele, ovat ihanat!), kissanappeja ja sydännappeja.


Olin jo yksin kierrellessäni lumoutunut Ruususen hepeneiden tuotteista, varsinkin villakankaisesta hameesta, johon oli huovutettu ruusuköynnös. Hintaakin kyselin, mutta sen kuullessani peruutin. Pois se minusta, etten ymmärtäisi käsityön arvoa - mutta kun ei ole varaa niin ei ole.

Hame kuitenkin vaivasi minua ja valitin siitä myös kanssasisarilleni. Lopuksi osuimme samalle käytävälle, jossa myyntipiste oli, ja raahasin seurueeni katsomaan hametta.

Minua vaadittiin sovittamaan. Jospa se olisi liian pieni?

Kuin mikäkin prinsessa hovineitojen keskellä kiskoin hameen entisen farkkuhameeni päälle, kun sovituskoppia ei ollut. (Harmi, että hovineidoista vain Maartsilla oli hame, muuten he olisivat voineet levittää helmansa suojatakseen siveyttäni.) Hame istui kuin valettu.

Tartuin viimeiseen oljenkorteen ja kysyin myyjältä, kävikö hänellä muu kuin käteinen. Kuulemma henkilöllisyystodistuksen näyttämällä sai pankkisiirron...

Veronpalautukset tulivat mieleeni. Jos sitten kuitenkin... Ja täytyy myöntää, että kanssasisaret eivät ainakaan panneet tikkua ristiin hillitäkseen ostohalujani! :D Kotimatkalla muistin, että minulla on jäljellä vielä apurahaakin - juhlittakoon tällä hameella sitä, ettei sitä tarvitse enää säästää, sillä nykyinen työsuhteeni jatkuu näillä näkymin ensi vuoden loppuun! Tätä en ole tainnut täällä muistaa kertoakaan?

Ja eikö tämä ollut sen arvoinen?


Hyvää, laadukasta villakangasta, vuoritettu, sivussa vetoketju, ruusuköynnös sekä edessä että muutaman oksan verran myös takana. Istuu täydellisesti, on täydellisen mittainen. Jos olisin muotibloggaaja, sanoisin tämän pelastavan monta vaatekatastrofiaamua.

Tämän hameen voi panna ylleen arkeen ja juhlaan - ja ihan työkäyttöön minä tätä ajattelenkin. Juhlavaatteita tarvitsen niin vähän, että mieluummin ilostutan maanantaiaamuja kauniilla hameella. Joka on vielä lämmin, niin että sillä pärjää talvellakin!

Hame jäi myyjän - joka muuten osoittautui sukulaiseksi! - pyynnöstä vielä esille myyntipisteeseen. Sen varaaminen minulle kuitenkin hillitsi muita ostohalujani, ja kiertelin lopun aikaa enemmän porukan seurana. Kahvilla käytiin, ja kyllä istuminen oli mukavaa!

Vain yksi asia oli jäänyt vaivaamaan, ja Villasukan hyvää periaatetta noudattaen päätin senkin vielä ostaa. Sisääntullessa olin nimittäin nähnyt eräässä kojussa näin ihania kissakasseja, ja sen päätin vielä hankkia ennen kotiin lähtöä.

Uusi lempilaukkuni on Aama-tekstiilipajan tuotantoa, ja kissan nimi on kuulemma Iiris. (Terkkuja Makepeacelle! :D)



Kotiin tultua avasin kauniin paketin, jonka Villasukka oli työntänyt käteeni kiitoksena Tuumooksissa jakamistani kirjoista. (Siitä paketista tietysti unohdin tohinassani ottaa kuvan!)

Uskomatonta, sain Villasukan juuri blogissaan esittelemät umpilämpimät lovikkaat... Voi kun tulisi pakkastalvi... Kiitos!!


Oli ihana päivä. Ihana. Sai tavata ihmisiä, joista suurta osaa ei ole koskaan nähnyt, mutta jotka olivat kuin vanhoja tuttuja. Sai ostaa tavaraa jota tarvitsi ja joka ilahdutti. Vaikka rahaa meni, niin eipä tässä taas hetkeen ole isoja rahareikiä tiedossakaan (toivon ma) ja työt jatkuvat. Oih, on hyvä olla.

Kiitos kaikille jotka olitte mukana! Suunnittelimme tosissamme jo, että tästä tehdään perinne ja ensi vuonna tavataan taas!