Kun vaan tuloo parahillensa...

Ystäväni lainasi minulle vallan erinomaisen kirjan, Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto - tie luovaan kirjoittamiseen. Paitsi että kirja on loistava kirjoittajan opas, se on jo vaikuttanut muuhunkin elämääni.

Cameron nimittäin taistelee ankarasti lausetta "kirjoittaisin jos minulla olisi aikaa" vastaan. Aina on aikaa, hän sanoo, pitää vain ryhtyä toimeen: vartti silloin ja puoli tuntia tällöin.

Kirjoittamaan minä en ole (vielä) ruvennut, mutta muuten kyllä olen vihdoin ja viimein tarttunut toimeen. Keväästä asti on laatikollinen Riitalta saamiani tyhjiä kahvipusseja odottanut, että tekisin niille jotain. Kuluneella viikolla heräsin eräänä aamuna aikaisin, sain inspiraation ja Samin nukkuessa hiivin parvekkeelle laatikon ja saksien kanssa.

Otetaan lähestulkoon 70 kahvipussia, avataan ne saumoistaan ja leikataan kahtia. Samaan pinoon aina 4 kpl pussin alaosaa tai yläosaa. Yhteen pinoon tulee molempia.


Ommellaan aina 4 kpl sivuistaan yhteen, taitetaan kahtia ja vielä kolmia ja ommellaan suikaleeksi. Nauhoja pitää ommella kaikkineen yli 30 kpl. Ei, se ei ole kauhean helppoa - kahvipussi on liukas materiaali!!

Kun vihdoin on ommeltu, pujotetaan kuuden suikaleen sisään muovista sidenauhaa (sitä jota on pakettien ympärillä) ja teipataan ne lattiaan loimiksi. Pujotellaan 14 kudenauhaa loimien lomaan.


Mitataan pohjan ympärysmitta (119 cm + 2 cm saumavara) ja ommellaan loput suikaleet renkaiksi. Tässä kohdassa ompelukoneeni oli tehdä lakon - siksakkia ei syntynyt millään, joten pitää luottaa siihen, että suora ommel pitää.


Myönnettäköön, että kahvipussin pujottelu on varmaan pärekorin tekoa helpompaa siinä, ettei pussinauhoja saa rikki kuin teräaseella. Mutta liukkaita ne mokomat olivat edelleen!! Onneksi pyykkipojat on keksitty...

Pujotellaan kassi kasaan ja sitten vielä hihnat. Itse asiassa tein kassista pari suikaletta matalamman kuin ohjeessa, koska loimiliuskojen pituus ei olisi riittänyt enempään. Yli jääneistä liuskoista tein ne kahvat.

Ja tässä se on! Leveys 43 cm, syvyys 17 cm, korkeus (ilman kahvoja) 30 cm. Se on tukeva - kiristin liuskat voimieni takaa - se on aivan erinomainen vaikkapa käsityömateriaalien kuljetukseen...

Ja sen tekemiseen meni lopulta vain muutama päivä! Niin se on, kunhan saa itsestään irti... (Tosin tuntuu että sormenikin ovat lähes irti, etusormien ensimmäisen nivelen iho on melkein vereslihalla nauhojen päätöspujottelun jälkeen...)


Jo viimeisten pujottelujen aikana olin vyyhdinnyt kerän Woolia ja laittanut sen likoon. Kassin valmistuttua nostin vesikattilan hellalle. SNYni Heini lähetti minulle keväällä Woolin ja kaksi pussia Kool-Aideja. Koolaukseen aiemmin perehtymättömänä värien kokeilu on lykkääntynyt - olisi muka pitänyt olla aikaa tehdä se ihan rauhassa. Mutta Julia Cameronin oppien mukaan päätin, että minulla on aikaa nyt. Ei muuta kuin Ilun mainiot koolausohjeet esiin ja menoksi!

Vesikattila ehti lähestulkoon kiehua jo valmiiksi kuumalla levyllä, kun säntäsin tyhjentämään sinne pussillisen Soarin' Strawberry Lemonadea. Pussin ja nimen perusteella jotenkin kuvittelin väriä keltaiseksi, vaikka olisihan mansikasta pitänyt ymmärtää... En tullut kurkanneeksi Ilun väriopastakaan.

Mutta ei se mitään, punainenkin Wool kelpaa! Tässä siis elämäni ensimmäinen koolattu lankavyyhti (omastapäästävärjäystähän kokeilin jo syksyllä :).


Parempaa kuvaa luvassa kunhan tuo kuivuu... Oli muuten hauska kokemus, kun laitoin langan kattilaan, suunnilleen kuului vain "humps" ja väri imeytyi siihen - liemi oli saman tien kirkasta. Ja minä kun luulin, että siihen menee ilta... :D