Eräässä tuvassa karstattiin ja kehrättiin. Kehräämään en päässyt - olisi pitänyt odottaa - mutta karstaamaan kyllä!
Villan saloihin johdatteleva täti ei puhunut sanaakaan suomea, mutta käsien kieli on yhteinen...
Ja niin se alkoi sujua...
Voi tätä voitonriemua... :D Valmiin suurtyön eli hahtuvan sai tuoda kotiin.
Ottaen huomioon Blogistaniassa riehuvan kehruuinnostuksen, olen vasta alkumetreillä... :) Mutta ehkä minäkin joskus!
minäkin kokeilin tuota viikko sitten neuletapaamisessa! :)
VastaaPoistaItse en oo kokeillut, mut ehkä joskus, jos mummi alkaa opettaan ja saadaan vielä jostain karstat sun muut kaivettua esille. =)
VastaaPoistaMainio tuo vimppa kuva! Aivan saman näköinen ku mitä aina kalastajista ja suurista saaliista otetaan.
Ihanan onnistunut hymy kasvoilla
VastaaPoistaOskarin kännykästä. Oli se halvin liikkeestä löytyvä. Tosi yksinkertainen ja kiva malli. Mietin itselleni kun työkännykkä alkaa olla aikas vanha. Se Nokialainen on palvellut edeltäjääni jo 6 vuotta, joten koskaan ei tiedä koska simahtaa.
VastaaPoistaVarmaan ihana kokemus. Ja ilmeesi kertoo sen oleellisen :)
VastaaPoistaKarstausta minäkin haluaisin kokeilla, ja kehruuinnostuksen vuoksi lähiaikana. Uskoisin, että ekan lepereen tehtyäni oma ilmeeni olisi vastaava.
VastaaPoistaWau! Olet varmaan innoissasi!
VastaaPoista