Tätä en olisi itsestäni uskonut!

Nimittäin sitä, että alan virkata. En ole ikinä ollut hyvä virkkaamaan, se on mielestäni toivottoman hidasta touhua. Mutta kai olen vain sitten yrittänyt väärillä malleilla... Nyt huomaan tykästyneeni näihin erilaisiin virkattuihin toppeihin, joita voi talvella käyttää kevyenä liivinäkin.

Heinäkuun alussa valmistuneesta neuletakista jäi yli vajaat kaksi kerää Wetterhoffin Sofiaa. Mietin, mitä ihmettä tekisin noin 90 grammalla lankaa - lisää ei todellakaan huvittanut ruveta tilaamaan. Toki tiesin että menisimme pian Hämeenlinnaan, mutta en välttämättä halunnut ostaakaan lisää tätä lankaa.

Selailin neulelehtiä ja kuinka ollakaan, sopiva ohje löytyi. Keväällä tarttui Ärrältä mukaan Suuren Käsityölehden tuplapussi, siis uusi lehti ja vanhempi numero yhden hinnalla. Monet ohjeista olivat kuvottavia (anteeksi nyt vain), mutta yhdestä pidin jo silloin. Eli tästä:


(Ja voi tuota ilmettä - kameran jalusta unohtui museolle perinnepäivän kiehunnassa ja piti viritellä parvekkeella. Ei, en ole kaljuuntumassa - kaiteelle lasia vasten asetettu kamera vain rajasi pois huivini!)

Malli on SK 5/2006 numero 13, Virkattu tähtitoppi. Ohje oli tehty Kitten Mohairille, mutta päätin kokeilla josko Sofia riittäisi. Ensin virkkasin etukappaleen nro 5 koukulla, vain todetakseni että tuloksena oli pesulappu. Purin viritelmän ja hain kyllin järeät välineet - nro 8 koukulla syntyi jo sopivaa jälkeä! :D Takakappale on sileää neuletta nelosen bambuilla ja reunasilmukat tein käsityöpussissa kulkevalla 3½ koukulla.

Lanka riitti niin ylenmäärin, että lopulta koukuttelin sinne tänne kiinteitä silmukoita vain saadakseni materiaalin loppumaan - ja silti jäi minimaalinen nöttönen. Noo, paikkavärkkiä on hyvä aina olla... ;)

Takakappaleen helma rullaantuu vaikka kuinka tein kiinteää sinnekin (opin muuten tässä työssä kiinteän silmukan, en ole ennemmin tiennyt miten se tehdään - joko nyt uskotte, etten minä ole osannut virkata??). Mutta haitanneeko tuo mittään.

Tykkään!