Aurinkoa risukasaan

Kerällä on ollut kovin hiljaista viime aikoina, ja ihan syystä. Käsityöt ovat jääneet taka-alalle yksinkertaisesti voimien loppuessa. Mutta kun nyt tuntuu, että aurinko paistaa risukasaankin, jaksan taas tänne kurkkia - ja ehkä jossain vaiheessa sinne käsityöpussiinkin.

Minähän jäin viime syksynä työttömäksi yli kahden vuoden sijaisuudesta. Onneksi pian tulin valituksi nuorten verkkolehden vetäjäksi, mutta kyseinen työ on osa-aikainen. Kun vielä Sami on ollut nyt toista vuotta työttömänä, olemme saaneet todella vetää säkin suun suppuun. (Olinpa iloinen siitä, että olen hamstrannut lankaa, niin ettei sitä tarvinnut ostaa! :)

Käsitöitä nämäkin. Olen palautellut leipomistaitojani, jotta rahaa säästyisi. Ja voin vakuuttaa, etten ole ihan huonoimmasta päästä leipoja! :D

Kun en osa-aikatyöstä huolimatta hakenut soviteltua päivärahaa, minun on ollut mahdollista tehdä ns. sivubisneksiä ilman hirveää paperisotaa, kun vain verottajaa on kiinnostanut, mitä teen. Onneksi on verkostoa, onneksi on tuttuja - hyvät ja kiltit ihmiset ovat kaivaneet minulle kaikenlaista tekemistä, josta on saanut revityksi lisätuloja. Lämmin kiitos heille. Olen siis tehnyt päätyötäni 20 h viikkotuntia, jotka välillä sijoittuvat iltayöhön ja välillä viikonloppuun, ja muun ajan naksautellut aivoja asennosta toiseen, kun aina välillä on ollut muutama tunti aikaa tehdä sivubisnestä a ja välillä sivubisnestä b. Uskotteko, että se todella voi käydä voimille paljon enemmän kuin yksi, vaikka monipuolinenkin täysiaikainen työ.

Luonnollisesti olen koko ajan tämän lisäksi hakenut kokopäivätyötä. Jännitys ja pettymys on seurannut toistaan, kun välillä ei pääse edes haastatteluun, välillä päätyy hyväksi kakkoseksi. Keväällä minuun sitten otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin kiinnostustani erään historian kirjoittamiseen - koulutukseltanihan olen historiantutkija. Muutamien mutkien kautta ollaan nyt siinä pisteessä, että sain tulevalta esimieheltäni eilen tekstiviestin, joka päättyi sanoihin: "Kättä päälle. Tervetuloa hommiin!"

Aloitan siis 1.6. ihan kokopäiväisesti ProAgria Etelä-Pohjanmaan 150-vuotishistorian tekijänä. Työsopimus tehdään "nyt aluksi ainakin" vuoden 2012 loppuun. Näin pitkä työsuhde on lottovoitto, sillä vakituisesta työpaikastahan ei kannata nykypäivänä edes haaveilla. (Sitäpaitsi määräaikainen on turvallisempi. Ellen suorastaan kavalla ProAgrian kassaa tai jotain, minulla on takuulla töitä sinne vuoden 2012 loppuun - harva ns. vakityöntekijä voi nykyajan aallokoissa olla yhtä varma!)

Mutta minulle on osa-aikatyössänikin kertynyt lomaa. Ja sehän on pakko pitää pois. Lopetan siis nykyisessä työssäni käytännössä ensi viikolla, minkä jälkeen saan ihan oikeasti olla vapaalla sinne kesäkuun alkuun. Uskotteko, että ihan vähän kuulen jo lankakerien kutsun...