Silkkiä syysaamussa

Noron Silk Gardenia saapui siis minulle 350 grammaa viime viikon torstaina. Sunnuntaina tämä oli jo yllä...


Juu, te sanotte taas että olen nopea. Itse olen jo vähän huolissani - minusta tämä on maanista!!!!

Kuvat on otettu tänä aamuna. Huomatkaa tyylikäs traktorin peräkärry. Kun menen parvekkeelle jotta saisin kuvotettua itseni ajastimella kaunista ruskaa vasten, niin miksi minä laitan kameran jalustan siihen kulmaan josta ei näy ruska vaan katu? (Armahtakaa minua älkääkä vastatko, kysymys oli retorinen. ;) Myös riemunkirjavankukertavan tunikan tilalle olisi ehkä voinut harkita jotakin muuta asustetta edes kuvaushetkeä varten... Onneksi tämä ei ole muotiblogi.


Malli on siis Mr Greenjeans uusimmasta Knittystä. Tämä oli elämäni toinen ylhäältä alaspäin neulottu työ, ja tykkäsin. Tosin huolimattomana ohjeenlukijana olin aluksi vähän äimänä: luo 58 silmukkaa. Juu minä olen tietysti kauhean hoikka mutta... :) Vasta vähän ajan päästä tajusin, että olin luonut vasta kauluksen. Hm.

Merkittäväksihän tämän tietysti tekee se, että käytin toista kertaa elämässäni lontoonmurteella kirjoitettua ohjetta, mikäli hiuspanta lasketaan... Siinähän käytin lähinnä kaaviota. Mutta ymmärsin!! Olen oikein ylpeä itsestäni. Sen verran muokkasin, että tein hihoihin yhden palmikonkierron enemmän kuin ohjeessa - ja silti niistä tuli 3/4-mittaiset. No, toisaalta Silk Gardenista tulee niin tolkuttoman kuuma neule, että parempi vain. Lankaa kului arviolta 320 grammaa, pienet nöttöset jäi yli.


Valitettavasti silkin himmeää hohtoa on vaikea vangita kameralla. En vieläkään tiedä pidänkö tästä vai en. Värit ovat toisaalta upeat, toisaalta vähän - öö - omituiset. Mutta luulen kyllä, että vaakakuppi kallistuu sittenkin enemmän pitämisen puolelle... Parasta onkin, näin kallista vaatetta en kaupasta valmiina ostaisi!!

Neulominen oli kyllä tuskallista. Nopeaa tosin 4½ ja 5 mm puikoilla, mutta veristä. Aloittaessani työtä normaalilla käsialallani huomasin, että jäljestä tuli aivan liian löysää. (Juu, olisi voinut vaihtaa pienemmät puikot, sanoo sisäinen pikku K nyt - neuvot on hyviä kun tuloo aijallansa!) Kiristin siis tietoisesti käsialaani koko ajan, mistä johtuen silkki söi vasemman etusormen ihon melkein rikki, ennen kuin tajusin suojata sen laastarilla.

Mutta malli oli ihan kiva, tarpeeksi yksinkertainen jotta lanka pääsee oikeuksiinsa ja tarpeeksi haasteellinen etten tylsistynyt. Tosin olisin kuitenkin saanut tehdä sen pienimmän koon (tämä on toiseksi pienin), kainaloiden kohtaan jää pussi ja joudun nykimään nuttua alaspäin. Ehkä pitäisi opetella tekemään niitä mallitilkkuja...

****

Olin juuri kirjoittamassa tätä, kun postiluukku kolahti. Taas kirje Salaiselta Neuleystävältäni - se uusi neulelehti Sabrina, jota on monessa blogissa jo esitelty! Mistä sinä tiesit, että aioin eilen poiketa Ärrällä hakemassa sen, mutta jäi kuitenkin? Kiitos!!!! Nopealla selailulla - pitäisi olla jo menossa - kuului monta kertaa "ihana!", joten varmasti lehdelle on käyttöä! Olet sinä uskomaton...