Juovikas Kaisa

Voi mikä ilo on nauttia taas neulomisesta! Ja aloittaa ja lopettaa työ kohtuullisessa ajassa!

Kun sain valmiiksi palmikkoliivini, Dropsin Alpacaa jäi yli neljä kerää. Samoihin aikoihin silmiini osui Marin blogista ihastuttavan raitaneuleen ohje. Marihan oli aktiivinen Tikkuaja, kunnes muuton myötä jouduimme sanomaan heihei. Niinpä ilostuin ajatuksesta tehdä neule hänen kirjoittamallaan ohjeella. (Vilkutus!)

Joku voisi sanoa, että kaapissani on jo kokolailla raitakuosia, kuten vaikkapa kaikissa neljässä neulomassani pinaattitunikassa tai viimeisimmässä raitaneuletakissani, mutta ei lisä pahoota. Minähän yritän epätoivoisesti pienentää lankavarastoani, ja tähän minulla oli lanka valmiina: Alpacaa ja lankaa, jota luulin Drops Delightiksi. Olin nimittäin joskus aloittanut tuosta(kin) langasta pinaattitunikaa, mutta tullut toisiin ajatuksiin ja purkanut työn. Yleensä laitan tarkasti vyötteen talteen kerinlaitteella kerimieni "kakkujen" keskelle, mutta tästä vyöte oli pudonnut.

Eikä lanka Delightia ollutkaan, kertoi minulle Lankuri, kun työn valmistuttua hain sillä nimellä varastoistani. Lopulta ei auttanut muu kuin hakea pdf-tuloste koko lankavarastosta ja päätellä langan määrän perusteella, mitä se voisi olla  - sitten kuukkeloin kuvia ja varmistuin koko lailla siitä, että olin neulonut Sandnesgarnin MiniPalettia. Joka tapauksessa lanka oli aivan hirvittävän nukkaantuvaa - yhden purkamisen jälkeen se oli erittäin käytetyn näköistä. Mutta toki lämmintä ja hauskan väristä.

Malli: Marin raitaneule

Lanka: Drops Alpaca, 170 g ja Sandnesgarn Mini Palett 100 g

Puikot: 3,5 mm, vartalo-osan ala- ja etureunoissa 3 mm

Napit: Polinkasta joskus tilatut

Muuta: Vyötärömuotoilut jätin pois, kun ei minulla ole vyötäröä

Olisin voinut neuloa hihat vähän pidemmiksi ja vähän kapeammiksi, mutta menköön nyt näin. Älkää vain kuvitelko, että jaksaisin purkaa niitä ja neuloa uudestaan  - vaikka kaikkineen tämän työn neulominen oli edelliseen raitaneuleeseen verrattuna huomattavan sujuvaa. Hämmästyin sitä, miten istuva takista tuli, vaikka tiedän Marin olevan minua huomattavasti sutjakampi. Hartioissa ei ole löysää eivätkä napit pingota. Tykkään! Ja voiko ihmisellä olla liikaa ohuita neuleita?

Tässä työssä testasin kässämessuilta ostamiani lankaverkkoja, sillä minähän neulon aina kerän sisältä, jos se on mahdollista. Kyllä, tiedän että se viinipullon "pehmuste" ajaisin saman asian, ja kovasti ilmankin pärjäisi, mutta nämä olivat niin hassuja, että oli vain pakko kokeilla! Jossakin reissuneuleessa voisin hyvinkin suositella.

Tällä hetkellä kesken palmikkoa ja suorastaan historiallista lankaa. Siitä lisää, jos kun työ joskus valmistuu.