sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Silppua

Vuosi on alkanut käsitöiden kannalta varsin heikosti - ei vain ole jaksanut, ei kiinnostanut, kun on ollut kaikenlaista muuta mietittävää. Mutta jotakin silppua on sentään valmistunut.

Ostin välipäivinä alennusmyynnistä omenanvihreän kevyttoppatakin, johon sopivaa päähinettä ei huushollissa ollut. Tukkani kun on nykyään niin lyhyt, että kaikki vanhat myssyt pyörivät päässä! Eipä siis muuta kuin tekemään elämäni ensimmäistä Cousteau-pipoa itselleni. Ja voi, kuinka siitä tuli jälleen kiva! Tuo ohje on kyllä perusneuleiden huippua.

Malli: Typyn Cousteau
Lanka: Novita 7 veljestä, 60 g (silmukoita aloittaessa 120)
Puikot: 3,5 mm

Viime lauantaina kävimme ennakkoäänestysreissulla lohtunotkumassa ostoskeskuksissa ja totesin, että roirit ovat nyt muotia. Siis neuleet, joissa ei ole yritettykään mitään muotoiluja tai kuvioita, vaan jotka vain lötköttävät ja valuvat, ihan kuin kultaisella 80-luvulla. Tietysti sellainen piti saada itselle - mutta ei kaupasta!


Gjestalin Topp Mohairia muistan ostaneeni joskus lankakauppa Fionasta pinkkinä ja ruskeana. Aikomus oli tehdä neuletakki, mutta siitä ei tullut mitään. Pinkistä tein vuosia sitten liivin, ja nyt keksin käyttöä myös ruskeille langoille.

Malli: Omasta päästä, idea kaupasta, neulotaan 120 silmukalla putki johon kädenreiät, lopuksi olat yhteen.
Lanka: Gjestal Topp Mohair, 120 g
Puikot: 8 mm
Koukku: 6 mm
Napit: Löytyivät nappirasiasta, todennäköisesti joskus Polinkasta tilattuja
Muuta: Virkkasin koristeeksi kolme "kukkaa", mutta ne olisi pitänyt sittenkin kiinnittää enemmän eteen, nyt näyttävät vähän hassuilta... 


Neulebläähiin vaikuttanee sekin, että jostakin syystä neuleet eivät näytä minun päälläni samalta kuin ohjeiden kuvissa. En tiedä, voiko tällaisen lötköroirinkaan sanoa suorastaan imartelevan olemustani. Mutta sen verran mukavaa on pitää kiristämätöntä vaatetta, että taidanpa penkoa lankalaatikosta materiaalia vielä toiseenkin vastaavaan.

(Ja jos joku ihmettelee olohuoneen väljyyttä, niin meillä on jo ryhdytty karsimaan omaisuutta.)

9 kommenttia:

  1. Kauniin vihreät takki ja Kustoo-pipo! Roirit on muoris! Kiva sun roitis ja koristukset!

    VastaaPoista
  2. Pipo on kiva, oon itsekin suunnitellut sellaisen neulovani :)

    VastaaPoista
  3. Kiva kun käytit sanaa ROITI. Minulle kerrottiin, että pienenä minulla piti aina olla roiti päällä saunaan mennessä. Sinne tietysti mentiin pihan yli. Itse asiassa muistankin sen roirin. Se oli ihan varmasti ruskeanruudullinen.

    VastaaPoista
  4. Pipo on tosi pirtsakka. Tuo Typyn Kustoo on hyvä malli, muutaman oon tutuille tehny.
    Käytä vaan roiriasi, sehän on kiva ja sun oloinen vaate.
    Se on sillee, ett ihmisen tulee pitää semmosia vaatteita missä viihtyy ja mitkä on mukavia. Sillon on ihmisen hyvä olla itsensä kanssa ja sehän näkyy sitt ilosena ilmeenä tms. Ei ihmiset vaatteita kato vaan sitä Ihmistä ja miten se on.

    VastaaPoista
  5. EN ole ikinä roiti-sanaa kuullutkaan, mutta ilmeisesti oli vastaavanlainen kluuti, jonka tytär tilasi h&M:ltä.. pistin salaa menemään takasin, kun en tajunnutm olevan oikein muotikappale.. ;oDD

    VastaaPoista
  6. No ei ne roirit ny täs muittenkaan päällä ny ihan samalta näytä kun malliflikoolla. Kumminkin on mukava niitä teherä, hypistellä uusia lankoja ja suunnitella.Kaiva vaan tikkuamisvehkehet esille ja tee uusia neuleeta. Oonki jo vähä kaivannu neulejuttujasi. Kauneus on katuavaasta, mutta Kaisan jutut senku paranoo.

    VastaaPoista
  7. Jos roirista tahtois nähdä, tuliko samanlainen ku ostarin torsolla, tarttis hakea pajunvitsa pihalta ja ripustaa siihen. Sitten vois olla tyytyväinen neuleen onnistumiseen ja todeta vaan, että se nyt vaan näyttää mun päällä erilaiselta. ;)

    Kiitos ideasta, saatanpa kutaista itselleni saman kaltaisen. :)

    VastaaPoista