Kaisa on vähän ommellut

Itse asiassa Kaisa on vähän neulonutkin, mutku kukaan ei ole taaskaan ottanut valokuvia valmiista töistä, kirjoittelen vähän muusta.

Syksyllä kerroin, miten täytän työtuntejani "oikean" tekemisen loppuessa tekemällä hyväntekeväisyyspeittoja päiväkoteihin tilkuista, joihin nuoret ovat eri tapahtumissa painaneet tai piirtäneet kuvia. Kiitos vielä kerran kaikki tilkkuilijat, jotka neuvoitte minua! En siis todellakaan ole mikään hyvä ompelija, ja olen elämässäni tehnyt pari tilkkupeittoa, joista toinen oli aivan surkea (ei edes tikkausta) ja toiseen laitoin valmiin tikkikangastaustan.

Kiitos kirjavinkeistä, vaikka niin pitkälle en mennyt, että olisin alkanut oikein kunnolla opiskella tilkkuilua. Mutta Päiviksen vinkki siitä, että kannattaa ommella keskeltä reunoille päin, oli kullan arvoinen - muuten olisin luonnollisesti ommellut reunasta reunaan ja sitten ihmetellyt kiukuttelevaa vanua...

Siis ensin silitin kaikki tilkut jotta väri kiinnittyisi, ompelin ne peitoiksi, silitin saumat auki, leikkasin ja ompelin reunukset, leikkasin ja kiinnitin vanun ompelemalla ensin reunusten saumoja myöten, leikkasin ja ompelin taustakankaan ja lopuksi tikkasin tilkkujen poikkisaumoja pitkin, koska ne ovat suunnilleen kohdakkain (pystysaumat eivät tod ole). Puuh. Se oli näky, kun meidän mökille raahattiin 10 metrin vanurullaa! Mutta onneksi on mökki, kuvitelkaa miltä se vanurulla ja koko tämä peittovuori olisi näyttänyt asunnossa kuusen juurella...

Tällainen kasa on nyt valmiita peittoja, eli vähän yli puolet on tehty. Niitä on tuossa kolme "alekkain", joten täysin valmiina on 13 peittoa ja yksi tyynyliina (tuo valkoinen hässäkkä alhaalla - osa valkoisista tilkuista oli leikattu muita pienemmiksi, niin että niistä piti keksiä omia juttuja). Osassa on ruskea reunakangas, kun ei Eurokankaasta saanut noita tilkkujen värisiä lakanakankaita.

Kokonaan valmis ei urakka vieläkään ole, mutta minä menin lakkoon - tai paremminkin ompelukoneeni. Syksyllä Lidlin tarjouksesta ostettu uudenkarhea Singer on kova peli, mutta tilkkukankaan, 150-grammaisen vanun ja flanellin ompelu alkoi eilen olla sillekin liikaa. Ja koska en sentään työni takia halua uhrata konetta, aion raahata loput noin 8 peittoa Seinäjoen nuorisokeskukseen ja hajottaa mieluummin nuorisotoimen koneen. Jäljellä oleviin peittoihin tarvitsee enää ommella taustakankaat ja tikata, vanu on jo paikallaan.

Täytyy myöntää, että tällaiselle köpelökynnelle tuo peittosouvi on välillä ollut melkoista painajaista. Niinpä on suorastaan huojentavaa, kun välillä saa ommella jotakin itselleenkin, edes korjausompelua (mökillä odottaa leikattuna myös uusi juhlapukuni ja hartaasti toivon, että Singer levättyään jaksaisi nakuttaa sen kasaan). Löysin vihdoin maanantaina toppahousut, joissa sekä koko että hinta suunnilleen kohtasivat. Olen saita housujen ostaja, koska joudun kuitenkin aina "tekemään ne uudestaan", ja inhoan housujen lyhentämistä. Niin nytkin lähti lahkeista 15 cm palat.

Myyjätäti oli kauhean pahoillaan, kun tajusi, että joudun leikkaamaan heijastimen pois. Eli tällainen "villalanganpätkä" lahkeensuun myötä hävisi.

Ja tällaiset heijastimet laitoin tilalle (kone nikotteli vain pari kertaa...). Ihmettelen monen muun tavoin, miksei ulkoiluvaatteisiin voida laittaa kunnollisia heijastimia jos kerran jonkunlaista yritetään laittaa...

Mutta mukavaa puoliviikkoa kaikille teille! (Ja tämän saa käsittää monimielisesti, ilmeisesti ajokeli ei ole nyt kaikista parhain.)