keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kaisa on vähän ommellut

Itse asiassa Kaisa on vähän neulonutkin, mutku kukaan ei ole taaskaan ottanut valokuvia valmiista töistä, kirjoittelen vähän muusta.

Syksyllä kerroin, miten täytän työtuntejani "oikean" tekemisen loppuessa tekemällä hyväntekeväisyyspeittoja päiväkoteihin tilkuista, joihin nuoret ovat eri tapahtumissa painaneet tai piirtäneet kuvia. Kiitos vielä kerran kaikki tilkkuilijat, jotka neuvoitte minua! En siis todellakaan ole mikään hyvä ompelija, ja olen elämässäni tehnyt pari tilkkupeittoa, joista toinen oli aivan surkea (ei edes tikkausta) ja toiseen laitoin valmiin tikkikangastaustan.

Kiitos kirjavinkeistä, vaikka niin pitkälle en mennyt, että olisin alkanut oikein kunnolla opiskella tilkkuilua. Mutta Päiviksen vinkki siitä, että kannattaa ommella keskeltä reunoille päin, oli kullan arvoinen - muuten olisin luonnollisesti ommellut reunasta reunaan ja sitten ihmetellyt kiukuttelevaa vanua...

Siis ensin silitin kaikki tilkut jotta väri kiinnittyisi, ompelin ne peitoiksi, silitin saumat auki, leikkasin ja ompelin reunukset, leikkasin ja kiinnitin vanun ompelemalla ensin reunusten saumoja myöten, leikkasin ja ompelin taustakankaan ja lopuksi tikkasin tilkkujen poikkisaumoja pitkin, koska ne ovat suunnilleen kohdakkain (pystysaumat eivät tod ole). Puuh. Se oli näky, kun meidän mökille raahattiin 10 metrin vanurullaa! Mutta onneksi on mökki, kuvitelkaa miltä se vanurulla ja koko tämä peittovuori olisi näyttänyt asunnossa kuusen juurella...

Tällainen kasa on nyt valmiita peittoja, eli vähän yli puolet on tehty. Niitä on tuossa kolme "alekkain", joten täysin valmiina on 13 peittoa ja yksi tyynyliina (tuo valkoinen hässäkkä alhaalla - osa valkoisista tilkuista oli leikattu muita pienemmiksi, niin että niistä piti keksiä omia juttuja). Osassa on ruskea reunakangas, kun ei Eurokankaasta saanut noita tilkkujen värisiä lakanakankaita.


Kokonaan valmis ei urakka vieläkään ole, mutta minä menin lakkoon - tai paremminkin ompelukoneeni. Syksyllä Lidlin tarjouksesta ostettu uudenkarhea Singer on kova peli, mutta tilkkukankaan, 150-grammaisen vanun ja flanellin ompelu alkoi eilen olla sillekin liikaa. Ja koska en sentään työni takia halua uhrata konetta, aion raahata loput noin 8 peittoa Seinäjoen nuorisokeskukseen ja hajottaa mieluummin nuorisotoimen koneen. Jäljellä oleviin peittoihin tarvitsee enää ommella taustakankaat ja tikata, vanu on jo paikallaan.

Täytyy myöntää, että tällaiselle köpelökynnelle tuo peittosouvi on välillä ollut melkoista painajaista. Niinpä on suorastaan huojentavaa, kun välillä saa ommella jotakin itselleenkin, edes korjausompelua (mökillä odottaa leikattuna myös uusi juhlapukuni ja hartaasti toivon, että Singer levättyään jaksaisi nakuttaa sen kasaan). Löysin vihdoin maanantaina toppahousut, joissa sekä koko että hinta suunnilleen kohtasivat. Olen saita housujen ostaja, koska joudun kuitenkin aina "tekemään ne uudestaan", ja inhoan housujen lyhentämistä. Niin nytkin lähti lahkeista 15 cm palat.

Myyjätäti oli kauhean pahoillaan, kun tajusi, että joudun leikkaamaan heijastimen pois. Eli tällainen "villalanganpätkä" lahkeensuun myötä hävisi.


Ja tällaiset heijastimet laitoin tilalle (kone nikotteli vain pari kertaa...). Ihmettelen monen muun tavoin, miksei ulkoiluvaatteisiin voida laittaa kunnollisia heijastimia jos kerran jonkunlaista yritetään laittaa...


Mutta mukavaa puoliviikkoa kaikille teille! (Ja tämän saa käsittää monimielisesti, ilmeisesti ajokeli ei ole nyt kaikista parhain.)

18 kommenttia:

  1. Aivan ihania peittoja olen ommellut!! Ihanan värisiä...

    VastaaPoista
  2. Onpa sulla urakka!!!
    Kauniita peittoja!
    Hyvät ulkoiluhousut sait!
    Olet sinä aika tyttö!!!

    VastaaPoista
  3. Ihanan näköisiä tilkkupeittoja!! Minäkin olen joskus ommellut tilkkupeiton ja siihen se sitten jäikin... :-) Ei ollut sitten minun juttuni.

    VastaaPoista
  4. Upeita peittoja, on sulla ollut urakka niiden kanssa. (Tälleen salaa supatan ettei niitä saumavaroja tarvitse silittää auki.)
    Laitoitko peittoihin päällisen+vanun+flanellin ja tikkasit. Ja tämän päälle vielä erikseen jonkun vuorikankaan jota ei luultavasti tikattu. Näin minä ymmärsin. Omiani olen tehnyt niin että on päällinen+vanu+taustakangas ja nämä harsitaan yhteen ja sitten tikataan ja laitetaan reunukset ja valmista on.
    Terveisin Lea P.

    VastaaPoista
  5. Lea, ei mun olisi tullut mieleenkään silittää, mutta yhtä peittoa oli aloitettu ja siinä oli silitetty ne auki... Grr...

    VastaaPoista
  6. Huh, jopa on projektia ollut! Upeita peitot on! Minä tiedän taistelut ompelukoneiden ja paksujen kankaiden kanssa, harmaita hiuksia tai oikeastaan lankoja siitä yhdistelmästä helposti tulee...

    VastaaPoista
  7. Olen täysin samaa mieltä tuosta heijastinasiasta. Ylipäänsä aikuisten vaatteissa saisi olla valmiita heijastimia enemmän, kun sellaiset roikkuvat tarttuvat helposti mihin milloinkin ja häviävät. Huomaamatonta heijastinnauhaakin on olemassa, niin vaikka villakangastakin helmaan voisi sellaisen valmiiksi surauttaa. Itse en toki viitsi..

    Huh mikä peitto-operaatio. Olet kyllä ahkera.

    VastaaPoista
  8. Aivan uskomaton urakka on jo takana! Sitkeä ja siukas nainen!

    VastaaPoista
  9. Aivan huippuihanat, pirteät värit peitoissa! Ja mikä määrä, olet sie kyllä melkoinen sissi! :)

    VastaaPoista
  10. Ai niin Lea, ei TOD ole mitään vuoreja... Tikkasin vain vanun ensin kiinni päällyskankaaseen, sitten ompelin taustakankaan päällyskankaaseen nurinpäin, käänsin aukosta, suljin aukon ja tikkasin koko hökötyksen yli.

    Tuota heijastinnauhaa ei muuten ollut ihan lahkeen ympäri, ja luulin jättäneeni "aukkopaikan" sisäsauman kohtaan. No, illalla housuja testatessa totesin, että se on suunnilleen edessä keskellä... Olenkohan ommellut liikaa?????

    VastaaPoista
  11. Tulipa niistä kauniita! :) Niin nättejä kankaitakin olet niihin valinnut. Siis peittoihin. Hatunnosto sinulle noin hienosta teostakin.

    VastaaPoista
  12. Ihania peittoja. Mutta että ihan itse lyhensit toppahousujen lahkeet? Siitä annan kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin! Ei vaan onnistuis multa, pelkkä ajatuskin puistattaa!!!Kyllä mä niistä peitostakin annan pisteet, kova homma niiden kasaaminen. Mullakin yksi odottaa tikkaamista, odottanut jo useamman vuoden!!!

    VastaaPoista
  13. Onpas kauniita ja iloisia peittoja! Hienoa työtä teet.
    Lahkeet pitää munkin aina lyhentää, ei kyll noin paljoa mutta kuitenkin.
    Hyvät heijastimet laitoit.

    VastaaPoista
  14. Ihania peittoja ja ison urakan oot tehny! Multa ei kyllä onnistuis, ainakaan ilman useita useita hermojen menetyksia ;)

    VastaaPoista
  15. Piti tulla heittämään ehdotus, kun olit hattuani kommentoinut. Josko kokeilisit sitä pientä hattuasi venyttää. Prässää märän rätin läpi hattu kosteaksi, vetäise päähän lämpimänä ja kosteana (älä polta päätä kuitenkaan) ja venyttele sopivaksi. Jos on joku sopivan kokoinen kippo, johon venymään laittaa kuivumisen ajaksi. Minä parhaillaan yritän muokata uutta projektiani, tosin yhdestä kohdasta pienemmäksi. Mutta paksukin huovutus venyy ja on muokattavissa paljonkin tuon rättirauta yhdistelmän kanssa. Minä olen niin pahassa huopa-addiktiossa, ettei tiedä, mitä tästä seuraa...

    VastaaPoista
  16. Vai vähän ommellut - tuohan on valtava urakka. Tosi kaunis.

    VastaaPoista