keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kaisa ja kone

Lieneekö syksyn merkkejä, kun minä alan ommella. Keväällä ompelukoneeni tinttaili jouduttuaan tikkuamaan moninkertaista canvasta laukkua tehdessäni, enkä sen jälkeen ole uskaltanut edes testata sitä. Kun loppukesästä eräs saksalainen kauppa myi ihan oikeaa Singeriä erittäin kohtuulliseen hintaan, innostuin. Nyt Singer kehrää "mökillä" kuin kissanpentu ja vanha kone on varastossa ehkä-joskus-kuntoonlaitettavana.

Eräällä Seinäjoen-käynnillä piipahdin ensimmäisen kerran elämässäni penkomassa Eurokankaan palalaareja, ja jotakin jäi käteen. Kotona kaivoin esiin harsopellavanutun, jonka olen tehnyt seiskaluokan käsityökirjan kaavalla. Piirsin itselleni tunikat nutun mallin mukaan, helmoja vain pidensin ja tein sivuihin kerrankin tarkoituksella "niiput".


Pahoittelen kuvanlaatua, tässä vihreä kolttu on ollut yllä jo yhden työpäivän. En oikein tiedä onko se kammottava vai ihana, näyttää kuorokaavulta enkä minä enää laula kuorossa... :) Kangas on ongittu puuvilla-pellava-laarista ja ryppyisyydestä päätellen siinä kyllä on pellavaa. Huopasydänkoristeen olen ostanut joskus Wanhalta Markilta.


Tämä kolttuparka puolestaan on käynyt jo kerran pesussakin, ennen kuin muistin kuvauttaa. Kangas on samasta laatikosta kuin ylempi, ohuenohutta puuvillaa, joka tuntuu päällä kevyeltä kuin perhosen siipi. (Ja näköjään olenkin lentoon lähdössä kun seison noin vinossa. :P)

Jos ihmettelette silmälasejani alemmassa, tänä aamuna napatussa kuvassa, se johtuu ihastuttavasta sarveiskalvontulehduksesta, joka minulla eilen diagnosoitiin. Suolainen silmälääkärilasku, 10 vrk ab-tippakuuri ja kahden viikon piilarikielto. Hip ja hei, sanoo nimimerkki "Vahvuudet -9 ja -10"...


Pakko esitellä vielä tämäkin. Savisen leppäkertun olen tarinan mukaan tehnyt jollakin lukuisista lapsuuteni Lastenklinikka-käynneistä. En oikein usko, että itse olisin saanut (silloinkaan... :) noin siistiä jälkeä aikaan, joten todennäköisesti asialla on ollut ennemmin äiti tai leikkitäti. Mutta leppiksellä on tunnearvoa, ja se tsemppaa minua tänään, kun ajelen Seinäjoelle (kiitos valtion, mitään virastoja ei meillä ole) työvoimatoimistoon kertomaan, etten ole puolen vuoden yrityksen jälkeen kelvannut mihinkään. Ensimmäinen työttömyyspäivä siis tänään.

3 kommenttia:

  1. Nättejä ovat molemmat tantut, eivät kauheita vaan ihania. Ihan tuli inspis, joten taidankin kaivaa ompelukoneen naftaliinista. Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun saan blogissasi inspiksen.

    Tervehtii Sari P.

    VastaaPoista
  2. Voi, mää niin piän tuosta ylemmästä vaatteesta <3 Senhän voi kuroa vaikka vyöllä kiinni, niin voi pitää kahtena päivänä peräkkäin samaa vaatetta, mutta eri tavalla, eikä kukaan hoksaa, että sulla on sama paita kuin eilen ;) Tosin mun vyötärö on kadonnut jo 10 vuotta sitten, mutta tossa tissien ja pallean välissä on vielä pikkuisen kaposempaa ko siitä kolme senttiä alaspäin.

    Eikös teilläkin ole jotain kivoja kuoroja? Mukaan vaan, niin saa elämään iloa sitäkin kautta :)

    Heini

    VastaaPoista
  3. Vautsi: Ahkerat kätöset ovat olleet asialla. Jos harmaa ahdistaa, niin ompele isot lörppätaskut jostain iloosemmasta materiaalista, isossa taskussa voi sitten kuljettaa vaikka kudinta!:)
    Alempi tunika on ihana syysväreissään, ja sopii sinulle.
    Olen odotellut inspistä ompeluun minäkin. Kesällä värjäsin vähän vanhaa pellavalakanaa ja muutakin kangasta sattumoisin varastosta löytyy. En vain ole päässyt vielä alkuun. Kaavan piirtäminen ei huvita, mutta pakko on, kaikki vanhat olen siivonnut roskiin.
    Kutominen (neulominen) ja virkkaaminen sen sijaan sujuu, useampi työ meneillään samaan aikaan. Tänään shoppailin huopanen lankaa, aion tehdä ystävälle syntymäpäivälahjaksi töppöset - hänen kodissaan on kylmät lattiat. Enpä ole ennen huopasta käyttänyt, enkä huovuttanut - ans kattoo..
    Ja sittenpä tarttui käteen ihana sarja virkkukoukkuja, Novitan, muovisia kai, tai akryyliä mitä lie, ihanat värit ja läpinäkyviä, kuplaisia, kevyitä. Kotimatkalla jo aloin virkata kaulahuivia, puolison kanssa yhteinen työmatka ja iltapäivän valoisuus sen mahdollistaa. Violetti kaulahuivi on tulossa, ja kutomalla ruskeasävyinen "muodikas" rullakaulus on jo yksi tehtynä ja toinen melkein valmis. Lahjalaariin alkaa kertyä kampetta.

    Oletko aikeissa mennä ensi viikolla käsityömessuille?
    Mun tekis (taas) mieleni, mutta vaki messukaveri on töissä, joten ans kattoo senkin suhteen.

    Muista lepuuttaa silmiä välillä - vaikka Samissa:)

    Tuula

    VastaaPoista