Iita on nauttinut nyt muutaman päivän omasta vaatimattomasta kamaristaan. Vaikka sieltä puuttuvat vielä verhotkin, hän on viihtynyt kovasti. Mutta lauantaiehtoona Iita koki elämänsä yllätyksen. Se nuori kirvesmies, joka oli luvannut tehdä hänelle huonekaluja, ilmestyi ovelle kantaen kiikkustuolia! Tuoli oli maalattu mustikansiniseksi - "siinä voi ajatella vaikka sinisiä ajatuksia", kirvesmies ehdotti.
Iita meni ihan sanattomaksi, hädin tuskin muisti edes kiittää. Sitten hän hätääntyi - pitikö tuolista maksaa? Ei, kirvesmies sanoi, se on hänen kiitoksensa niistä hyvistä ruoista, joita Iita tarjoili lisäsiiven rakennustyön aikana, ja Iitan kauniista hymystä...
Tuolin lisäksi kirvesmies oli näperrellyt Iitalle pärekopan ja sitä ojentaessaan vihjasi, että tiesi lähistöllä paljon hyviä mustikkapaikkoja.
Kun asia meni talon lasten Ainon ja Väinön korviin, nämä riehaantuivat. "Iitalla on heila, Iitalla on heila!" he kailottivat ja juoksivat edestakaisin. Vasta isän ankara kulmain kurtistus sai lapset rauhoittumaan. Iita itse punasteli ja oli melkein vihainen. Mutta kun sunnuntaina herrasväen kirkkokahvit oli tarjoiltu ja astiat pesty ja hänellä oli pieni hetki vapaa-aikaa, tuntui suloiselta lepuuttaa jalkoja mustikansinisessä kiikkustuolissa keinahdellen...
Keinutuoli syntyi Sinellin puupahvista, cocktail-tikuista sekä Minimaailman sorvatuista kaiteenpienoista / huonekalunjaloista. Se on vähän vintturainen, sillä jalasosa ei tahtonut millään ottaa kiinni istuinosaan - olisi ehdottomasti pitänyt käyttää liimapistoolia eikä askarteluliimaa - ja jouduin jättämään tuolin kuivumaan yön yli. Mutta ehkä nuori kirvesmies ei vielä olekaan aivan mestaritasoa... ;) Pärekori on pujoteltu kaksinkerroin taitetuista maalarinteippisuikaleista, idean luin joskus jostakin ja varsinaisen korin ohjeen on kirjoittanut Maria.
Samaan aikaan Jaakko, Henrik-isännän serkun poika, sisustaa omaa huonettaan. Sinne ei paljon hienouksia tarvita, kunhan on paikka nukkua ja paikka kirjoille ja opiskelulle. Vielä hän kaipaa kirjakaappia ja tuolia, mutta kaipa nekin tulevat.
Jaakko on ylioppilas ja opiskelee yliopistossa, mutta viettää ainakin tämän talven maalla talon lasten kotiopettajana. Toki siihen on syynä raha - opiskelu ei ole halpaa lystiä - mutta ennen kaikkea poliittinen tilanne. Jaakko vietti Helsingissä paljon aikaa emämaan harjoittamia venäläistämistoimia aktiivisesti vastustavien henkilöiden kanssa, ja niinpä kävi, että maa alkoi polttaa jalkojen alla. Vietettyään yön ohranan kuulusteltavana hän totesi, että ehkä maaseudun ilmanala tekisi hyvää. Onneksi Aino ja Väinö tarvitsivatkin kotiopettajaa, ja Jaakko saattoi karistaa hetkeksi pääkaupungin tomut jaloistaan. Mutta kirjeet kulkevat...
Jaakon sänky on ensimmäinen mööpeli, jonka tein, kun Sami eilen haki Sinellin paketin postista. Siinä oli hyvä harjoitella puupahvin leikkaamista ja ominaisuuksia. Totesin, että tilaamani Fiskarsin askarteluveitsi ei niinkään pure pahviin, parasta on käyttää ihan vaan saksia.
Tästä olen ihan pikkuriikkisen ylpeä - Jaakon kirjoituspöydästä. Ensin ajattelin tehdä vain valelaatikon, mutta sitten päätin kuitenkin kokeilla oikeaa. Aloin kyllä kunnioittaa syvästi kaikkia, jotka tekevät minihuonekaluja, siksi monta kertaa jouduin laatikkoa sovittelemaan ja pienentämään... Mutta tuossa se on.
Tässä vielä kuva pöydästä niin, että laatikko on kunnolla kiinni. Etujalat ovat samoja Minimaailman sorvattuja jalkoja kuin Iitan keinutuolissakin. Laatikon vetonuppi on pieni helmi. Toki näissä yritelmissäni on paljon puutteita, esimerkiksi kirjoituspöydän kansi olisi saanut olla isompi (nyt takaseinä irvistää vähän) mutta ensimmäisiksi töiksi onnistuin mielestäni kohtuullisesti!
Maalina käytän näissä kaikissa joskus vuosia sitten ostamaani 12 vesiohenteisen akryyliväriputkilon sarjaa. Jaakon huoneen huonekalut maalasin ensin viininpunaisella ja sitten päälle ohentaen ruskealla. Näin pääsin mielestäni aika lähelle vanhaa talonpoikaista punaruskeaa maalisävyä. Iitan tuoli olisi saanut olla vaaleansininen, mutta sopivaa sävyä en saanut edes ohentamalla. Ehkä maalaan sen joskus uudestaan.
Näitä mööpeleitä on kiva tehdä paitsi tekemisen ilon vuoksi, myös siksi, että nyt saan nukkeihini ja taloihini suhteessa sopivia huonekaluja. Teen varmasti rikkomuksen, kun en laske mitään mittakaavaa (oletan nukkejeni ja talojeni olevan noin Lundby-mittaa eli 1:18), mutta mittailin kyllä sekä Jaakon että Iitan olemuksella, millainen pöytä tai sänky tai keinutuoli olisi sopiva.
Kiikkutuoli on niin hellyttävän näköinen, aivan ihana!
VastaaPoistaIhania juttuja olet tehnyt, vau! Jos asuisit lähempänä, kerjäisin itseni teille kylään leikkimään. ;D
VastaaPoistaJo ensimmäisten kuvien kohdalla meinasin kysyä, että ihan itsekö sinä olet tehnyt noin komeita kalusteita! Me molemmat, minä ainakin, olemme varmaan Todellisten Asian Harrastajien ja Kokeneiden Konkareiden rinnalla vähän noviiseja ja töppösormiakin, mutta mikään ei voita tätä tekemisen riemua. Ja tekemällä oppii.
VastaaPoistaItseäni ilahdutti ihan valtavasti, kun joku kehui blogissani sitä, että uskallan esitellä omia vinojalkaisia mööpeleitäkin siinä missä toiset huippuluokan taideteoksiaan. Niitä on ihana katsoa, vaikka tietää ettei sille tasolle ole ikinä asiaa. Kiitos oli varmaan komein kiitos, jonka voi saada. Tai kilpailee viimeisen kommenttisi kanssa. Kiitos siitä.