"Noro-viruksen" kourissa

Viime aikoina minua on vaivannut se vaarattomampi "Noro-virus". Olen taas pitkästä aikaa käyttänyt vanhaa Noro-takkiani nyppyyntymiseen asti, olen käyttänyt Kangaskasan minulle neulomia ihania Noro-sukkia ja itse tehtyjä Noro-polvisukkia, ja olen kierrellyt nettikaupassa toiseen kuolaamassa lisää Noron Silk Gardenia.

No, sitten Tapiolla käydessä löysin lankaa pikkuisen edullisemmin kuin muualta. Kauan pyörin tuskissani lankalaarin luona, kunnes päätin repäistä. Vaikka ikinä en ostaisi näin kallista vaatetta kaupasta, on Noron Silk Gardenin värien hehku jotakin sellaista, jonka vuoksi kerran kahdessa vuodessa kannattaa haaskata.

Tietenkään tätä lankaa ei pysty ostamaan suit sait puolta kiloa, kuten jotakin edullisempaa - kilosta nyt puhumattakaan. Muistelin vanhaan Noro-takkiin käyttäneeni seitsemän kerää, ja siihen määrään päädyin nytkin. Malliksi otin tietysti Ullan ylösalaisneuleen, joka mahdollistaa langankäytön säätämisen. Halusin pitkät ja sopivan tiukat hihat sekä heikkoja keuhkojani lämmittävän yläosan, muuten takki saisi olla vaikka auki.

Malli: Ullan ylösalaisneule

Lanka: Noro Silk Garden, väri 87, 350 g

Puikot: 5,5 mm

Muuta: Napit tietysti Polinkasta  muistaakseni "lastenosastolta". Ihastuin näihin, mutta hinta oli sen verran kova, että ostin vain kolme. Nyt ne löysivät paikkansa - aloin nimittäin epäillä, tulisiko takista sittenkään tarpeeksi leveä, ja tein vain neljä napinläpeä. Yksi jäi siis nappia ilman. Jalassa nytkin Kangaskasan tekemät sukat! :)    

 

Olen laiska ottamaan näitä ylösalaisneuleitani langalle ja sovittamaan kunnolla, joten sen verran vain kokeilin, että yläosasta istuu. Kyllä se alaosastakin kiinni menisi, jos nappeja olisi, mutta käytetään nyt ainakin aluksi näin. Itselle muistiin, että 300 grammaakin Noroa riittää minulle - tai sitten osan pituudesta olisi voinut laittaa leveyteen.

Takki on ihan toisen sävyinen kuin vanha Noro-neuleeni, ja välilä tuo violetin ja keltaisen yhdistelmä teki vähän sirkusmaisen olon. Mutta muuten tämän langan neulominen oli täyttä väriterapiaa. (Kuvista muuten piti mainita, että ymmärtänette miksi Kerällä niin harvoin on näitä ulkokuvia - meidän pihamme kuin on yhtä kuin asvaltoitu parkkipaikka, eli en saa siellä sellaisia hienoja luonto-otoksia kuin monet muut. Nyt olimme lähdössä reissuun, aurinko paistoi ja Noro oli yllä, joten Sami kuvasi minut pihalla.)

Käytin muuten vahingossa liian paksuja puikkoja - en tarkistanut kokoa vyötteestä, jonka mukaan 5 mm olisi ollut sopiva, vaan muistelin ennenkin neuloneeni Noroa 5,5 millin puikoilla. Tämä teki neuleesta kivan pehmoista, kun kirkuvantiukan käsialani ansiosta neuletiheys on tod. melkein sama kuin pienemmillä puikoilla.

****

Neulebloggaajien messuosastoasia tulevilla Seinäjoen käsityömessuilla etenee. Mielettömästi työtä se vain vaatii - ei tule suinkaan kuin Manulle illallinen... Mutta toivotaan, että lopputulos palkitsee sekä meidät että kävijät! Osastomme on korttelissa B3, aika lähellä A-sisäänkäyntiä ja messualueen kahvilaa.

Meillä on nyt Vuodatuksessa blogi, jonne tulee kaikenlaista ohjetta ja neuvoa aloittelevalle neulebloggaajalle sekä kiinnostavaa tietoa myös bloggausta jo harrasteleville - linkitän blogin tänne, kunhan sen sisältö alkaa kasvaa. Myös muusta tarkempaa tietoa lähempänä messuja, mutta sen voin jo kertoa, että joka messupäivä klo 14.00-14.20 messujen tapahtumalavalla haastatellaan ihan aitoa neulebloggaajaa!

Ja jos joku haluaa minua ihan livenä tavata, niin olen näillä näkymin paikalla kaikkina messupäivinä koko ajan. En välttämättä osastolla (kiertelemään pitää päästä!!) mutta Areenassa kuitenkin. Olisi ihana tavata teitä blogiystäviä!

****

Tänään kävimme Lapualla ja toimme isonveljen ja kälyn luota mm. tämän.

 

Neulojat näkevät tuossa kahdet uudenveroiset kerinlehdet. Isoveli oli ollut Lapualla huutokaupassa, jossa noita oli myyty. Kukaan ei ollut kiinnostunut, mutta isollaveljellä oli välähtänyt. Kahdet kerinlehdet viidellä eurolla, ei paha! Tähän astihan olen käyttänyt kotikotoa tuotuja suvun ikivanhoja kerinlehtiä, joista on yksi lehti katkennut. Uudet tulivat siis tarpeeseen, ja nyt vähän hätävaraakin.

Nukkistelijat näkevät tuossa nukketaloni uuden alimman/alimmat kerrokset (pitää vielä mittailla, tuleeko tuosta kahta täyttä kerrosta - puutavaraa ja nauloja isoveli pakkasi mukaan rakojen täyttämiseen). Nukkekoti on ollut viime aikoina odotustilassa, kun olen pähkäillyt tuota alakertaongelmaa. Nyt päästään rakennushommiin!

Sitä ennen kuvaa nykyisestä makuuhuoneesta, johon on tungettu sekä vanhempien nukkumasisustus että "herrainhuoneen" kalustus. Huoneesta on ollut kuvaa ennenkin, mutta silloin kalusteet olivat toisella tavoin. Maljakot ja peilipiirongin purnukat ovat lasihelmiä, kirjat pöydällä tehty netin ilmaisprinteistä. Kolhuinen ruusumaljakko on massakokeilu.

Jos tuo puulaatikko osoittautuu tarpeeksi isoksi, jotta saan siitä kaksi kerrosta, siirtyy herrainhuone alakertaan, ja lisäksi köyhä sukulainen ja vielä olematon palvelustyttö saavat omat kamarit. Tuosta kuvasta muuten näkyy myös, että välikaton olen purkanut, maalannut vanhat tapetit piiloon ja yrittänyt peitellä tapetin maalitahroja (olisi kannattanut tajuta ajoissa, ettei välikattoa tule, ja tehdä maalaustyö ennen tapetointia...) vetämällä paneelin tapetin yläosaan - paneeli on maalattua jäätelötikkua.

Näissä tunnelmissa toivottelen hyvää lauantai-illan jatkoa!