Nukkekotiasiaa ja vähän Sukkasadostakin

Vietimme viikonlopun Lapualla erinäisten perhejuhlien merkeissä - siitä voi lukea Tuumooksista - ja yövyimme kotikotona. Sieltä nostettiin kyytiin nukkekoti, jonka isoveli oli kaivanut varastosta.

Tämän nukkekodin isäni on tehnyt noin vuoden 1950 seutuvilla pikkusiskolleen. (Isä ei muistanut tarkkaa vuotta, muistaisiko Sveitsin-täti?) Täti kertoi joskus, että joulupukki oli antanut hänelle vihjekirjeen, jonka ohjeita seuraamalla oli löytynyt uusi vihjekirje, sitten taas uusi - ja juuri kun pikkutytön hermo oli ollut pettää, yläkerran etäisimmästä nurkasta oli löytynyt tämä:


Silloin se oli ilmeisesti vanerinvärinen (oliko?). Vuosikymmenet tupa oli varastossa, kunnes minä pienenä luin pikkuista kuvakirjaa, joka kertoi nukkekodista. Menin sanomaan äidille, että tahtoisin oman nukkekodin. Se oli kuin taikatemppu: viisi minuuttia myöhemmin isä tuli kantaen nukkekotia.

Tuohon aikaan olin niin heikkoluinen, etten päässyt leikkimään muiden lasten kanssa (meiltä oli lähimpäänkin naapurin kohtuullinen matka). Niinpä yksi seurakunnan päiväkerhonohjaajista kävi pitämässä minulle yksityiskerhoa, jossa askarreltiin ja harjoiteltiin muuta lasta kehittävää. Kerran hän toi mukanaan tapettifirman mallikirjan ja tapetoi nukkekotini. Äiti sen sitten maalasi ulkoa.

Tällainen nukkekotini on edestä. Pahoittelen tuota romukasaa yhdessä huoneessa, laiska ihminen ei jaksanut nostaa sitä pois - siinä on muutamia huonekaluja. Suurimman osan leluistani luovutin joskus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen järjestettyyn keräykseen, jossa koottiin leluja Inkerin lapsille.

Tervetuloa, käykää eteiseen. Olin (jo) lapsena oikoonen kuin tästä tallinpiihin, ja minua harmitti hirveästi, kun ei nukkekodissa ollut rappuja yläkertaan. Eiväthän nuket voi hyppiä kerroksesta toiseen! Nyt pohdimme isonveljen kanssa, josko tuonne voisi oikeasti tehdä reiän lattiaan ja hankkia portaat... Myös vessa ja kylpyhuone puuttuvat. Eihän niitä ollut 40-50-luvun maalaistalossakaan!


Vasemmalla keittiö. (Jostakin postimyyntikuvastosta leikattu "ikkunaverho" on vielä paikallaan). Ikkunasta näkyvä harmaa ruutu on nykyisin tyhjän navettamme ovi. :)


Ja oikealla lastenkamari. Nämä alakerran huoneet ovat suhteessa matalampia kuin yläkerran, siinä on tullut noin 17-vuotiaalle kirvesmiehelle laskuvirhe (tai oikeammin korkeusero johtuu siitä, että yläkerrassa on tuo taitekatto ja alakerrassa suora). Täytyykin miettiä, millaisia huonekaluja ja nukkeja tänne hankkisi - epäilen vähän, onnistuuko sama standardi koko taloon.

Olohuone varastokasoineen. Yksi mattokin sieltä pilkistää, äiti kutoi niitä minulle pöytäkangaspuillani. (Ne kangaspuutkin ovat vielä olemassa, tahtoo seuraavalla kerralla kyytiin! :)


Ja makuuhuone. Talo on huomattavasti syvempi kuin mitkään kaupan nukkekodit, joten tänne mahtuu kyllä kalusteita.

Saatte varmaan täällä Kerällä seurata, miten tupa alkaa kehittyä. Nuo tapetit ovat vielä niin hyvässä kunnossa (uskomatonta, 30 vuotta joista noin 20 vuotta kylmässä varastossa!), että varmaan vain puhdistelen niitä paremmin. Katsotaan sitten joskus, jos tuonne laittaisi lattiaa ym.

Anekdootti: isonveljen vaimo on Pietarista. Hän puhuu hyvää suomea, mutta joskus tulee sekaannuksia. Lauantaina hän alkoi kysellä, mikä on nukkekoti. Saatuaan selityksen näytti helpottuneelta: hän oli sekoittanut nukkekoti-sanan leikkimökki-sanaan ja kuvitellut meidän lähtevän kuljettamaan 30-luvulla rakennettua leikkimökkiä Jalasjärvelle... :)

****

Sukkasadosta tuli jo ensimmäinen kysely. Olen kyllä ajatellut järjestää sen tänäkin syksynä. Pitää vain vähän kertailla viime vuoden systeemejä - fiksu ihminen olisi kertaillut lomalla, huomenna pitää töihin... :p

Joka tapauksessa tänä vuonna aion ottaa mukaan apuemäntiä, koska jälleen sadonkorjaajat pitää jakaa eri blogeihin. Emäntiä tarvitaan vähintään kaksi - luulen kahden alablogin riittävän - mutta tietysti kaikilla on sitä helpompaa, mitä enemmän tekijöitä on. Jälleen kerran pohdin sitä, pitäisikö sadonkorjuu kutistaa yhteen kuukauteen, vai jatketaanko vanhaan malliin ja tikutellaan sukkia kaksi kuukautta... Saa kommentoida.

Mutta joka tapauksessa: jos tunnet kutsumusta auttaa apuemäntänä sukkasadon laskemisessa viikoittain ja ehkä myös arvonnan järjestämisessä, lähetä minulle sähköpostia! Osoitehan on se kaisantuumooksia at gmail piste com (huomaa kaksi o-kirjainta tuumooksia-sanassa). Muusta Sukkasatoon liittyvästä, kuten ilmoittautumisesta, kirjoittelen sitten myöhemmin.