keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Pientä valmista

Minua häiritsevät langat, joiden kohtalosta en ole varma. En osaa antaa niiden rauhassa muotoutua mielikuvituksessa tuotteeksi, vaan hermoilen, että mitähän minä tuostakin...

Nyt olen saanut tehtyä jotakin toisesta yksinäisestä KIP-päivän arpajaispussikerästä. Lanka itsessään oli mielipuolisen ihanaa, Madil Line Absolutea (70 % puhdasta uutta villaa, 30 % kasmiria). Mutta valkoista, ja yksi kerä (110 metriä)!

Onneksi huomasin, että lähipiiriin tarvitaan vauvansukat. Ohje löytyi uusimmasta Kerinlehdestä. Tosin sain purkaa aluksi aika lailla, sillä ohje on Dropsin Alpacalle ja 2,5 mm puikoille, mutta Madil vaati neljämillisiä. Kun vielä lapsettomana iltatähti-kuopuksena olen täysin kyvytön määrittelemään vauvan kokoa, ensimmäisestä sukasta tuli kohtuullisen valtava ("apua, mihin meidän vauva on joutunut???? Huh, ei hätää, hän onkin vain taas valahtanut sukkaan").

Lopulta tein 8 silmukkaa / puikko (ohjeessa 10), resoria 10 krs (ohjeessa 12) ja nurjia ja oikeita kerroksia 3 (ohjeessa 4). Lanka oli aivan mielettömän suloista käsille, ei todellakaan tarvittu laastaria! Sitä piti silitellä sekä neuloessa että valmiina sukkina.


Tässä taas mielenkiintoinen mytty. Kukahan mulle leikkaisi pahvista jalankuvan, jotta saisin sukat pingotettua?? Näitä en ole vielä saanut edes höyrytettyä, jos se auttaisi. Mutta lahjaksi menossa ja mallina tuttu Saunasukka, puikkoina 3,5 mm bambut.



Heh, tämä kuva olisi pitänyt kääntää sittenkin... :) Calorimetry ylijääneestä Noro Silk Gardenista ja hauska huivi.


Taito-lehdessä 4 /2007 oli ohje lenkkimohairista 15 mm puikoilla helmineuleena neulottavalle kolmiohuiville. Ainakin Kauhavan Kangas-Aitassa messujen aikana käyneet näkivät näitä huiveja henkilökunnan harteilla.

Ihastuin malliin, ostin puikot ja Kauhavan poistomyynnistä 10 € kassillisen erilaisia kartioita. Lenkkimohairia ne eivät olleet nähneetkään, mutta värit olivat herkulliset eikä materiaalikaan epämiellyttävältä tuntunut. Vasta petroolin huivin olen saanut tehdyksi, mutta se onkin sitten ollut sitä kovemmassa käytössä. Herkulliset punainen, keltainen ja vihreä ovat vielä kokeilematta.

Mietin täällä mitä tekisin paaaaksuille säärystimille, jotka neuloin hameenkäyttäjän sääriä lämmittämään. Onnistuin nimittäin tekemään liian isot jopa minun tolppajaloilleni. Hm, täytynee harkita kuminauhaa...

8 kommenttia:

  1. Joo vieroitusoireita mullakin... Ihmettelee ,että mitäs nyt:D No ens viikolla me taas neulotaan Framessa vimmatusti!Intsu

    VastaaPoista
  2. Minuakin ärsyttää puhumattomat langat. Siksi niitä onkin nyt myynnissä. Tosin puolimykkiä on vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
  3. Tää anonyymi täällä taas toistamiseen. Kas mä päivemmällä unohdin kertoa,että bongasin sut Ilkka-lehdestä:D Juu kyllä sä olet superjulkkis,kun joka viikko lehtien palstoilla..:D Ja Kaisaa niin,niin nauratti,kuinka ollakkaan:D

    VastaaPoista
  4. mahoton sentään kun oot ollut taas ahkera! :)

    VastaaPoista
  5. Ekkö muista, notta Pohojammaalla viisaus asuu vanhoos naisis? Joku Kauhavalla toimitti, ku soli kutonu Kerinleheren ohojehella sellaaset sukat notta tuli maharottoman suuret, kolomivuotiahalle parahultaaset.
    Mäki näin sun Ilikas, nauroot niin komias itteteherys röijysnäs!

    VastaaPoista
  6. Kyselit blogissani, miten kirjan lukeminen onnistuu neuloessa. Olen havainnut hyväksi tietynlaisen risti-istunnan, jolloin jalalla voi pitää kirjaa auki :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Kerinlehti-linkistä! Paitsi että sieltä löytyi tuo sukan ohje (ja siihen liittyvä liikuttava tarina) niin Etelä-Pohjanmaan käsityökohteet matkailijalle oli mukava löytö! Minulla kun on eteläpohjalaisia sukujuuria niin siellä tulee liki joka kesä käytyä, ensi kesäksi on sitten varattu ohjelmaa :-)

    -Maria (Hki)

    VastaaPoista