Vaikeuksien kautta voittoon

Edit jossakin puolivälissä...

Ostin talvella lanka-alesta yhden kerän Aino Ruskaa aikomuksena tehdä siitä kaulahuivi. Juuri ennen lankahamsterikuun alkamista shoppasin Novitaklubin sivuilla ja päätin tilata toisenkin kerän, jotta ainakin huivilla riittäisi pituutta. Kun paketti tuli, huomasin tilanneeni kaksi kerää.

Kolme kerää Aino Ruskaa ja hamsterikuu. Liikaa huiviin ja liian vähän johonkin muuhun.

Olen rakastunut Aino Ruskaan, tahdoin siitä sileän neuleen, jossa pätkävärjätty lanka pääsisi oikeuksiinsa. Toiveikkaasti aloitin villapaitaa, vieläpä tunikamallista eli A-linjaista. Tulos näytti äitiysliiviltä, sillä liian lyhyenä ja leveänä se sojotti ja vain 1-2 nurjalla kerroksella varustettu helma rullaantui eikä lanka riittänyt hihoihin.

Purkamaan! Seuraavaksi kaivoin Novitaklubista esiin virkatun ponchon ohjeen. Virkkasin runsaat 10 cm ja totesin, ettei tule mitään. En ole syntynyt virkkaamaan.

Purkamaan! Pussiin kertyi isompi kerä Ainoa ja pari epämääräistä nyssykkää. Harkitsin koko pussin hautaamista komeron nurkkaan.

Mutta sitten lankesin lankahamstereista, kävin lankakaupassa ja ostin siellä olevat kaikki kaksi Aino Ruska -kerää. Viime viikon lopulla aloin neuloa intohimoisesti ja tänään jo olin töissä uusi pusero päällä.

Edit 7.3.: Jäi kertomatta, että tein puseron lähestulkoon kokonaan pyöröillä. Siis tietysti ensin kainaloihin asti, mutta sitten myös hihat. Ompelin olkasaumat yhteen, poimin silmukat ja neuloin suoraan ilman mitään kavennuksia. Hihoista tuli ihanan väljät! Tosin sama ongelma minulla on kuin sukan kantapäässä: kun poimin silmukoita neuleen reunasta, tahtoo tulla väkisinkin reikiä... Mutta hätäiselle neulojalle oli tosi hyvä systeemi, vaikka toista hihaa tehdessä kokonaisen villapaidan pyörittely kävikin jo käsien päälle...


Vyötteen ohjeella neuloen tuli hiukan lyhyt, mutta toisaalta sellainen sopii tällaiselle napataatalle. Ja katsokaa nyt, miten sointuvan hameen löysin Seppälän poistorekistä lauantaina - kuolasin sen perään talvella, mutta hinta hirvitti. Nyt maksoin vajaat 5 € ja väri sopii puserooni täysin...

Olkoon puseron nimi sitten vaikka Solmupusero tai Epätoivon pusero tai Miten-monta-kertaa-Ainoa-voi-purkaa -pusero, niin ainakin se on lämmin ja ihana ja ehdin nauttia siitä ainakin pari päivää ennen kuin uhkaava helleaalto iskee tänne (viikonloppuna +5??!!)!!

Perjantaina sain muuten postissa sen, jonka takia kannatti tipahtaa hamstereista. Olin itse asiassa hakemassa postista jotakin muuta, mutta pienen paikkakunnan etuja on että kaikki tuntevat. Postivirkailija sanoi että minulle oli tullut toinenkin paketti ja kävi hakemassa sen. Siinä tuli puoli kiloa Rustikaa, joka on jo kapuamassa puikoille neuletakiksi - kiitos, Jonna!