Mineilyä messuilla

Tämän päivän vietin siis melko tiiviisti Antiikki ja keräily-, Taikasormet- ja Nukkekotimessuilla. Tarjolla oli jokaiselle jotakin, joskaan ei mitään massiivisessa määrin. Kuulin sivukorvalla jonkun moittivan sitä, ettei messuilla ollut käsillä tekevälle ideoita, ja valitettavasti näin onkin: muutama myi kankaita ja joku ompelukoneita, mutta esimerkiksi ainoakaan lankamyyjä ei ollut paikalle eksynyt, enkä helmimyyjän lisäksi nähnyt juuri mitään askarteluaiheista.

Toisaalta: minä menin metsästämään mineilyjuttuja. En ole aikapäiviin edistänyt nukkekotiani, mutta se ei estä varustautumasta, kun kerrankin oli Seinäjoelle saatu alan tapahtuma! Mineilyharrastus on myös siitä kiva, että jo parilla eurolla saa jotakin pientä mukavaa, ja toisaalta mikään ei paina paljon eikä vie tilaa. Harvoin sitä kotiin kantaa mattoja, astioita ja huonekaluja noin vain kevyesti paperikassissa heilutellen. :)

Minun nukkekotinihan on isän noin 1940-luvun lopulla tekemä ja mittasuhteiltaan ehkä Lundby-luokkaa, joten tavalliset 1:12-kalusteet ja tavarat tahtovat olla sinne liian isoja. Siitä huolimatta halusin testata Gepetton itse koottavia vanerihuonekaluja ja ostin kaksi tuolia ja kukkajalan, kun ne tyyliltään sopivat hyvin 1900-luvun alun talooni. (Saadaan se Iitan ihailema komea nuori puuseppä taas paikalle tuoleja kasaamaan...)

Nukkistavaroita myytiin monessa pöydässä ja enemmänkin olisin saanut ostaa, mutta nukketaloni aikakausi vähän rajasi shoppailuja. Miniature and Craft -myymälän pöydästä hankin talon Hilda-rouvalle tuomisia. Pari ihan aitoa (? :) persialaismattoa...

...kukkajalkaa varten maljakon ja sitten - köh - no, astian, jonka ansiosta herran tai rouvan ei tarvitse enää yöllä kompuroida puolipimeitä rappusia siihen alakerran laitokseen, missä kuninkaatkin käyvät yksin (mutta pienten lasten äidit eivät)...

Olin siis lupautunut mukaan päivystämään Nukkekotiyhdistyksen pöydässä. Edes siitä en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta voin kertoa, että sekä vanhat Nukkekoti-lehdet että myynnissä olleet pikkutuotteet tekivät kauppansa. Minäkin söin kuormasta sen minkä ehdin, mutta tuskin Hilda-rouvakaan voi moittia hyödyllisiä ostoksia: lapsille kouluvihkoja sekä aapinen, kartasto ja laskuoppi, Iitalle keittiöön Riisiä ja Kanelia ja salin piirongin päälle sukulaisten valokuvia.

Uskokaa tai älkää, mutta näissä kirjoissa on ihan oikeat sivut - kartastosta saa joinkin selvän, mutta laskuesimerkit ja aapisen tarinat ovat kyllä niin minimaalisia, ettei ole tosikaan!

Ruokapuoli oli erityisesti se, mikä jäi ostoksissani vähälle huomiolle, koska modernit täyte- ja voileipäkakut eivät minun talooni istu. (Juu, aloitan vielä joskus sen modernin talon tai roomboxin - kun vain ensin keksin kissavapaan sijoituspaikan tuolle vanhallekin!). Erään nuoren tytön tekemiä rieskoja ja limppuja oli kuitenkin ihan pakko ostaa!

Ainoat ei-mineilyostokset: PuotiPikén pöydästä pari 45 x 56 cm puuvillatilkkua. Pipoja? Kukkaroita?

Nyt olen kotona kipeänä (vaikka vein esittelypöydän taakse oman jakkaran, minähän en pysty juuri seisomaan) mutta onnellisena. Harmi vain, että messut olivat nyt, kun lomani loppuu - inspiraatiota kertyi niin paljon, että olisi ihanaa, jos heti ehtisi ja jaksaisi jotakin toteuttaa! No, kuten totesin: pitää hamstrata tavaraa nyt, jotta sitten taas joskus työttömäksi jäädessään saa rauhassa rakennella... :)