Kaisan niksinurkka: aika tavaran kaupittoo

Kun täytin 30 vuotta joskus kaaaaauan sitten, sain ystäviltäni lahjakortin kultasepänliikkeeseen. Eräs lahjoittajista totesi myöhemmin melkein arvanneensa, mitä sillä lahjakortilla teen: laitatin korviini reiät. Siis ensimmäiset.

Olin varsinkin aikaisemmin huono pitämään koruja. Mutta kun kolmenkympin villityksessä vihdoin sain reiät, ihastuin korvakoruihin. Niitä tarttui mukaan reissuilta ja tavalliselta kauppakäynniltä. Pahin villitys on laantunut, mutta enemmän tai vähemmän persoonallisia korviksia käytän edelleen lähes päivittäin, ja nykyään teen niitä itsekin. Lisäksi olen oppinut käyttämään kaula- ja rannekoruja, kun Sami on niitä minulle ostanut.

Ongelmaksi on muodostunut korujen säilytys. Varsinkin korvikset, joiden koukku ei ole lukittava ja joita ei siis korurasiassa voi kiinnittää toisiinsa, tuottavat tuskaa. Jossakin vaiheessa tein matalaan pahvilaatikkoon neulalla reikiä ja ripustin koruja sinne. Tämä oli kuitenkin vähän hankalaa käytössä, kun koruja oli monenkokoisia ja -mallisia ja niiden määräkin alkoi kummasti lisääntyä. Osa pyöri joka tapauksessa varsinaisessa korurasiassa.

Katseltuani blogeissa kauniita kuvia, joissa koruja oli ripustettu näytille, aloin miettiä, mistä saisin jonkinsorttista verkkoa josta tehdä viritelmä makuuhuoneen seinälle. Tänään teimme kirpparikierroksen, mutta vasta sieltä palattua muistin, etten ollut katsonut mitään vanhaa ritilää tms.

Ja silloin minulla välähti.

Yleensä teen vaatteita, joista pidän. Mutta hutejakin tulee, kuten tietysti kaikille. Pari vuotta sitten kesällä virkkasin (!!) Novitan Bambusta mekon, jota kuvittelin hyvinkin käyttäväni vaatteiden päällä.Vaan ei. Jokin mätti. Mekko pyöri kaapissa aikansa, kunnes joskus viime syksynä siirtyi makuuhuoneen nurkassa odottavaan kirppiskassiin. Se mekko on aika verkkomainen.

Ei muuta kuin kirppiskassille ja mekko henkarille. Tämän "joulukuusen" koristelu oli kuulkaa vallan hauskaa! Tähän mahtuivat kaikki korvakoruni, ja mikä parasta, ne sai ripustella huolettomasti sinne tänne. Kun nyt aamulla valitsen koruja, näen kerralla koko valikoiman, voin napata haluamani parin helposti, ja illalla taas sysätä sen takaisin johonkin lenkkiin etsimättä juuri oikeita reikiä ahtaasta laatikosta.

Mekko on nuppineuloilla kiinni pehmustetussa henkarissa, johon ripustin myös kaulakorut. Jospa ne nyt takkuuntuisivat toisiinsa vähemmän. Rannekoruille puolestaan tyhjeni kaulakorurasia.

Olen oikein tyytyväinen itseeni. Jos tämä olisi sisustuslehti, laittaisin tuosta kuvasta tulemaan nuolen ja siihen tekstin "kiva idea". :)

Heleää helluntaita!