sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Pää, olkapää, polvet, varpaat...

Jotta ette kuvittelisi minun täällä vain businesta harrastavan, niin kyllä vielä neulonkin... :) Jopa jotakin valmista Sukkasatoon! Taidan heittää itseni tuonne Perunalaarin puolelle...

Sain Kangaskasalta keväällä aivan mielettömän ylläripaketin, jossa oli mm. elämäni ensimmäinen Zauberball. Pakko oli kokeilla, ja kun lanka on niin upean väristä, mallina tietysti perussukka. Puolet kerästä jäi, jos ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi vaikka hansikkaat...

Malli: Perus kaikin tavoin kantapäätä myöten
Lanka: Zauberball, väri Kleiner Fuchs, 50 g
Puikot: 2,5 mm KnitPicksit

Ihailen aina ihmisten tekemiä upeita sukkia blogeissa. Minulla on kuitenkin niiden suhteen henkilökohtainen ongelma.

Ensinnäkin sukka on minulle käyttövaate. Kuljen mahdollisimman paljon paljain jaloin, mutta kun sukkaa tarvitaan, se on villasukka. Puuvillasukka - jopa ns. löysävartinen - painaa sentin urat nilkkaani. Leikkausten jälkeen jalkojeni verenkierto on surkea, ja palelen helposti. Ennen käytin sukkahousua, puuvillasukkaa ja villasukkaa päällekkäin talvisin, mutta kun siirryin pitämään ohutta villasukkaa suoraan ihoa vasten, en ole enää jaloistani niin palellut kuin ennen. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että pitsisukat jätän muille. Sukan on oltava tiivis ja lämmin.

Toiseksi jalkani on kokoa 35, ja harva ohje kirjoitetaan niin pienelle jalalle. Siinä kun ei suinkaan riitä, että katkaisen muutaman sentin kärjestä. Rakastan napakoita sukkia, jotka pysyvät jalassa. Siksi neulon 2,5 mm puikoilla jalkaterään 40 silmukkaa kerrokselle (nilkkaan 12-14 ja polvisukissa pohkeeseen 80 - tästä voi päätellä, miten ongelmallinen jalka minulla on). Näin pienelle silmukkamäärälle tehtyjä ohjeita on myös vaikea löytää, sillä kaikkia ohjeita ei pysty kaventamaan, vaikka lyhentämään pystyisikin.

Kolmas syy on ihan vaan laiskuus. Sukka on stressitöntä neulottavaa, jonka voi jättää kädestään koska vain, ja silti tietää missä mennään. Siis perussukka. Siksi en jaksaisi raahata ohjetta sukan rinnalla.

Mutta kuten sanottu, ihailen muiden tekemiä upeita sukkia, ja mieli tekisi neuloa sellaisia joskus itsellekin. Onneksi hätiin tuli Ulla! Siinähän oli muutamia ohjeita tehty seiskaveikalle, jolloin silmukkamäärät vastasivat suunnilleen minun jalankokoani ohuella sukkalangalla. Ja niin tartuin härkää sarvista ja neuloin Saltkråkanit. Yksi asia on, joka tässä minimaalisessa olemuksessani minua ilahduttaa: sukat saa 50 g lankakerästä, ja mallikertoja tarvitaan vähän... :)

Malli: Elina Norroksen Saltkråkan
Lanka: Sandnes Sisu, 50 g
Puikot: 2,5 mm KniPicksit
Muuta: varressa yksi mallikerta, terässä muistaakseni kolme

Hih, Sukkasato siis vihdoin korkattu täälläkin. :) Ihan oikeasti tarvitsinkin uusia sukkia. Vielä kun saisi neulottua niitä "normaalikoossa" muillekin kuin itselleen.

Sukkien lisäksi on valmistunut yläkropan vaate, jonka ainakin neuletapaamisissa käyneet tunnistavat. Ellokselta tuli nimittäin loppukesästä pikkuluettelo, jossa oleva mekko (mielestäni paremminkin tunika) ihastutti (taustalla muuten uusi neulelaukkuni):


Mutta lähes 40 € hinta melkein 100 % muovipussista ei ihastuttanut. Niinpä kaivoin esiin kassin, jonne oli erinäisistä syistä kertynyt Gjestalin Bris-lankaa. Ullan ylösalaisneuleesta taas aloitussilmukat ja menoksi.


Kuvat otettu "mökillä" Samin musiikkihuoneessa, tuossa vieressä on minun askarteluille ja käsitöille valtaamani keittiö.

Malli: Idea Elloksen lehdestä, aloitussilmukat Ullan Ylösalaisneuleesta
Lanka: Gjestal Bris (50 % villa, 50 % soija) 400 g
Puikot: 6 mm
Muuta: Etupuolelle tein pari lyhennettyä kerrosta, ja tunika istuu kivasti eikä nouse etupuolelta 10 cm korkeammalle kuin takaa.

Nykyisellä tietämyksellä ensinnäkin en käyttäisi vyötteen neuvomia 6 mm puikkoja, vaan jonkin verran pienempiä. Lisäksi neuloisin yläosan resorin lyhyemmäksi, niin että se helmineule alkaisi heti rintojen alta - joku ei jaksanut sovittaa, vaan uskoi resorin venyvän ja siten lyhentyvän...

Mutta tykkään. Meillä on töissä varsinkin alkuviikosta jäätävän kylmä, joten silloin tarvitaan lämmintä - toisaalta talvisaikaan paksun talvitakin alla ei voi pitää kovin lämmintä villatakkia. Tällainen tunika puolustaa paikkaansa molemmissa tilanteissa.

Edit. Ottakaa neuloessanne huomioon, että Bris venyyyyyyyy.... Kahden käyttöpäivän jälkeen tunika melkein tipahti päältä, kun kaula-aukko oli venähtänyt tolkuttomaksi. Täytyy virkata sitä pienemmäksi.

Illalla taas ilmoitellaan Sukkasadon viikon saldoa, jännää!

J.K. Olihan noissa sukissa sinistä... :)

11 kommenttia:

  1. Onnittelut tuosta neulebloggaajien "esiintymisen" onnistumisesta!
    KIva tunika tuli! Minä olen laiska sukanneuloja, hyi mua.
    Noissa Elloksen luetteloissa on usein tosi kivoja neuleita, en minäkään osta, vaan matkimalla olen muutaman tehnyt.
    Ihana tuo teidän "mökki", edelleen vähän viherrän...
    Satoisaa sukkasatoa ja hyvää viikonalkua!

    VastaaPoista
  2. Meillä ei taas kukaan käytä villasukkia kuin harvoin, joten eipä niitä ole tullut neulottua. Vaikka haluaisinkin!

    Tuo tunika on aivan ihana. Täytyypä neuloa itsellekin, kun olen hatarassa talossa töissä. Vaikka hiki aina tahtookin välillä tulla, kun miettii tuntien aiheita. Olen siis maatalousalan opettaja aikuisille!

    VastaaPoista
  3. Kaunis tunika siitä tuli, vaikkei sulla ollut kuin kuva apuna! Oikein hieno :)

    VastaaPoista
  4. Siis voi hitsin pimpulat mitä täälä on tapahtunu sillä aikaa ku mä en oo päässy konneelle. Voi byääää! Mietin ihan tosissaan että lähtisinkö nuille seinäjoen messuille. Pohin aikani ja päätin että en lähe ku on laskettuaika niin lähellä, vaikka arvelin että yli mennee kumminki. Ketähän nyt potuttaa? Ois ollu niiiiin kiva tavata muita bloggaajia ku ois ollu kaikenlaista muuta kivaa siinä sivussa. Voi nyyyyh. Ihan oikiasti.

    Kiitos Kaisa. Se päättelykeiju rantautu meille perjantai-iltana ja päätteli kaikki langanpäät. Nyt vaan ootan että joku neulos napit ja vetoketjun....

    VastaaPoista
  5. Niin tarkennusta siis..... mullahan tuossa vaiheessa on varmasti jo vauvamaalimassa ja se on niin pieni ettei siks onnistu tuo messuilu. Ekaks tosin muistin että nuo messut ois syyskuussa.

    VastaaPoista
  6. Monta neuletta ja vielä tempauskin! Vau! Kaikki sillä aikaa, kun olen kuulustellut englannin läksyjä ja pessyt pyykkiä. ;)

    VastaaPoista
  7. On muuten onnistunut neuletunika, istuu tosi hyvin, pitäis uskaltaa itsekin tehdä tuollainen. Hyvä vinkki tuo lyhennettyjen kerrosten käyttö, sekin täytyy opetella ennen hommaan ryhtymistä. Terv. Lea

    VastaaPoista
  8. Melkein käy kateeksi nuo pienet jalat, kun oma 41 koon kavio tarvitsee aina reilusti lisää mallikertoja, ja valmistuminen tuntuu olevan aina vielä yhden toiston päässä... :)

    Tunika näyttää hienolta. Toivottavasti virkkaus napakoittaa kaula-aukon jälleen sopivaksi.

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa työtä! Sä se hallitset ylösalaisinneuleet. Mä en hallitse edes sukkaa kärjestä, vaan mun pitää aloittaa aina varresta.

    VastaaPoista