Totesin tämän alkuviikosta. Totesin myös, että vanha pari olisi jo valmiina. Nämä neuloin joskus opiskeluaikana 1990-luvun puolivälissä kai silloisista Seiskaveikoista. Mallikuvion otin "norjalaisneuleesta", jonka ostin tuolloin Seppälästä. Neule oli jopa S-kokoisena ja tällä vartalonmuodostuksella iso, joten kokeilin viime talvena käyttää sen pyykkikoneessa - no, tuopa huopui niin, että lähti kirpputorille jonkun nukkea varten... :)
Tuo pohjaväri on siis vihreä, vaikka salama ei marraskuun pimeillä sitä suostunutkaan toistamaan (ja tämä on kuvattu "Natural"-asetuksella, hm....).
Nämä ovat kovin lämpimät ja mukavat, mutta ehkä hiukan - öh - epähillityt. Tarvitsisin asiallisemmat. Totesin, että minulla on kerä harmaata Seiskaveikkaa, ja Ullaa penkoessani törmäsin Väinöjen ohjeeseen. Parissa illassa tikutin nämä. Tykkään seiskaveikasta, tykkään tästä harmaasta. Pitäisiköhän tehdä Tellut...
Luottavaisena aloitin ohjeen mukaisesti 44 silmukalla, mutta onneksi vähän sovittelin. Puolessavälissä lisäsin joka puikolle kolme lisää. Aiemminkin jo olisi saanut lisätä... Mutta nyt nämä mahtuvat sääriini. Tosin lisäyskohdan esteettisyydestä en tiedä (se ei kuvissa onneksi juuri näy!).
Ohje: Väinöt Ullaneuleen numerosta 3/07 (se ihana "Kalevala-numero")
Lanka: 7 veljestä, harmaa, 110 g
Puikot: 4 mm
Muuta: Neuloin kahdeksan mallikertaa, neljännen jälkeen lisäsin joka puikolle kolme silmukkaa
Lanka: 7 veljestä, harmaa, 110 g
Puikot: 4 mm
Muuta: Neuloin kahdeksan mallikertaa, neljännen jälkeen lisäsin joka puikolle kolme silmukkaa
****
Tanja on perustanut ihan oikean joulublogin, jonne saa tunnukset häneltä pyytämällä. Ideana on, että me joulusta tykkäävät ihmiset lisäilemme sinne kaikenlaisia jouluun liittyviä ideoita, ajatuksia ja kuvia.
Liityin joukkoon punahiippaiseen, ja tänään Tanja pyysi minulta joulukalenterisatua! Vähän aikaa nikottelin, mutta lupasin sitten. Eli 1.12. alkaen Joulumaassa ilmestyy minun kirjoittamani satu, jonka juoni on tosin itsellenikin vielä hämärän peitossa... :) Käykääpä silti kurkkimassa kun aika koittaa!
Kaunit säärystimet! Ja käytännölliset... nahkasaappaat kun ovat minullekin vain unelma. Mieleen tuli, että joissain eestiläisissä perinnesukissa oikein korostettiin kuvioneuleilla naisen pohkeen paksuutta - se oli merkki hyvästä vaimoihmisestä, jos pohkeet olivat tukevat.LOL! Meillä "pohjekkailla" olisi ollut vientiä!
VastaaPoistaHei Kaisa. Nyt silmät kipeinä luen blogeja koko kuukauden tauon edestä täällä. Iskin silmäni Zimmermanin Knitting without tears -kirjaan. Olen aikonut ostaa sen, mutta en vaan saa aikaan. Jos aiot luopua kirjasta, olen kiinnostunut!
VastaaPoistaKommentoin sivuseikkaa :) 90-luvulla Seppälän neuleet on olleet vielä villaa kun vanha paitasi kerran huopui. Nykyisiä akryylihirvityksiä olisikin vähän hankalampi huovuttaa...
VastaaPoistaKauniit säärystimet (kummatkin parit)!
VastaaPoistaJa täällä odotetaan jo kovasti joulukalenterisatua :)
Minä olen huomannut saman, että kun kerran hameita pitää ja on paksupohkeinen, säärystimet on ainoa vaihtoehto. (Tosin en aio vielä luovuttaa saappaidenkaan etsimistä.) Ostin eilen säärystimet messuilta, kun ei sitä kaikkea ehdi itse neuloa ;o)
VastaaPoistaHyvät saappaat saa niin, että ostaa kaupasta jalkateriin sopivat ja suutarilla laitattaa levennykset varsiin. Voi vauikka teettää samalla koristeet niihin.
VastaaPoistaJa hyvät saappaathan kestää. kestää ja kestää ( mulla parhaimmat 12 vuotta).
On muuten suutareita, jotka tekee vaikka koko kengät, joten tytöt, ei kun saapikkaat jalkaan vaan!