Ja tiedättehän te, että minä jaan nämä aina kaikille... Tällä kertaa haluan kertoa kaikille neulebloggaajille, että bloginne ovat ihania!
****
Tänään kävimme Lapualla ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen. Johonkin loppukesä vain katosi ja... No, nyt hyvän "tekosyyn" antoi äidin jo mennyt nimipäivä.
Ajattelin neuloa hänelle lahjaksi ohuen, juhlavan huivin. Jokin mielenhäiriö sai minut tutun Shettiksen sijaan tarttumaan viimeisimmän Ullan kansikuvaneuleeseen eli Panacheen - olin ihastunut malliin heti lehden ilmestyessä.
Minähän en lue ohjeita etukäteen. Niinpä valitsin langaksi isonveljen Pietarista tuoman kerän harmaata Semenovskaja Lizaa kuvitellen, että se riittäisi, kun Shettikseen se olisi riittänyt. Vasta kun olin päässyt työssä hyvään alkuun, tajusin, että huivi nielee lähes 800 metriä lankaa - yhdessä Liza-kerässä sitä on vajaat 300 m.
Neuloin ensin harmaan langan loppuun, sitten sinisen - isoveli toi lähes kaikkia lankoja vähintään kaksi kerää, mutta ei näitä. Lopulta ostin Fionasta pari kerää Schoeller + Stahlin Elfin Coloria, ja näin sain huivin valmiiksi.
Kadun, että tein loppuun virkkaukset - olisi ollut nätimpi ilman. Olisi voinut lopettaa vaikka siihen kun toinen Liza-kerä loppui. Mutta jos äiti tätä nyt jossakin julkeaisi pitää... (Neuletapaamisessa tuskailuani seuraavat kanssatikkuajat ehdottivat, että äidin avatessa pakettia seisoisin vieressä saksia klipsutellen ja kysellen: "No, tykkäätkö? Tykkäätkö?")
Ohje: Panache UllastaLanka: Semenovskaja Liza 2 x 100 g, Schoeller + Stahlin Elfin Color 2 x 50 g
Puikot: 4,5 mm, 5 mm ja 5,5 mm - aloitin vahingossa puoli numeroa liian isoilla...
Muuta: Toisaalta tykkään neuloa sanallisesta ohjeesta. Mutta kaipaan sen rinnalle kaaviota. Minulla oli joka kerroksella väärä määrä silmukoita, ja olisin halunnut katsoa kuvasta, minkä reiän kuuluu olla missäkin kohtaa.
Ja sitten se otsikko. Aloitin tätä huivia samana päivänä, jolloin flunssani alkoi kuukausi sitten. Väänsin sen sisulla loppuun, kun opettelin olemaan pystyssä sairasloman jälkeen. Huivi parka oli siis pöpöillä kyllästetty, enkä tahtonut tartuttaa äitiä - joten pidin sitä pari yötä pakastimessa ennen pingotusta... :D
Once in a lifetime -neulomus. Aivan heti en uutta tee, vaikka malli on kaunis. En edes uskalla laskea, kuinka lähellä tuhatta silmukkaa per kerros lopuksi olin.
Tänne kuitenkin mennään.
Hieno, hieno huivi! Minusta virkkaukset sopii siihen hyvin! Uskon että äitisikin tykkää huivista, varsinkin kun olet kaikki mahdolliset pöpötkin pakastanut siitä pois :D
VastaaPoistaHuh, siinäpä on ollut huivissa tekemistä! Ja toipilaana vielä. Minä tein muuten kerran tuon pakastustempun yksille vauvan sukille, jotka menivät lahjaksi. :D En halunnut tartuttaa parin viikon ikäistä, kun olin ollut neuloessani kauheassa taudissa.
VastaaPoistaKyllä on kaunis huivi! Sopii minusta tosi hyvin tuo Elfin reunukseen, tuo vähän sellaista...no, jotain. Nimim. verbaliikan ihmelapsi :)
VastaaPoistakylläpä siinä on ollut taatusti hommaa. hieno on lopputulos, ei minusta ainakaan haittaa yhtään että on monivärinen, taautsti on lämmittävä jokatapauksessa. :)
VastaaPoistaUpea sun tuosta huivista tuli! Ei mitään moittimista. Kyllä äitisi ilahtuu suuresti! Muuten huomaatkos kuinka mä täällä yöllä kukin koneella :) Se oli muuten hyvä tieto,että se museon vene on jokivene,jota hevoset vetivät!
VastaaPoistaHieno huivi, suuritöinen ja kaikki asiat ajateltu loppuun asti:)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi, että virkkaukset olisi voinut vaikka jättää pois.Hieno huivi :)