Ei kahta kolmannetta

Historiallinen hetki Kerällä: kolme valmista neuletta esiteltävänä yhtä aikaa. Mutta älkää nyt vain kuvitelko, että olisin nämä kaikki neulonut kokonaan loman aikana! :D

Keväällä lajittelin lankojani ja otin puuvillalangat omiin koreihinsa esille. Totesin, että niitä on paljon - mikäli muistatte, niin isoveli kantoi niitä selkä vääränä keväällä Pietarista. Lankoja oli keskimäärin 2 kerää per väri, kerässä 400 metriä. Voitte arvata, että ohutta oli. Päätinkin siis neuloa niitä kaksinkertaisina - vaikka se merkitsisikin sitä, että yksivärisiksi tarkoitetuista neuleista tulisi raitaisia.


Tästähän on ennenkin puhuttu: monta kertaa hyvä blogikuva on parempi kuin ei-hyvä neulelehden kuva. Kun näin Knittyssä kuvan Yosemitesta, tykkäsin mallineuleesta mutta en mallista. Katsokaa tarkasti: eikö se pusero vain olekin mallille numeroa liian pieni?? Vaikka on kuinka hoikka, ei ole kiva, jos kylkiluut paistavat puseron läpi! En siis tykästynyt yhtään.

Mutta kun sitten näin Yosemiten jonkun blogissa sellaisena, että se istui kauniisti neulojansa päällä (eikö Räveltämöön muuten voisi saada nappulaa, jolla voisi poimia talteen nämä "inspiroiduin ohjeesta vasta kun näin sen toteutettuna blogissa jonka nimeä en enää muista"??), päätin minäkin kokeilla.


Aloitin neulomisen toukokuussa ja jossakin vaiheessa kuvittelin, että tästä tulisi juhannuspusero. No, ei tullut. Sain vartalo-osan valmiiksi ja kauluksenkin (josta ei tullut ollenkaan kaunista, mutta onneksi aina voi pitää tukkaa auki!) sekä ensimmäisen hihan. Sitten tökkäsi.

Vartalo-osan neuloin kaksinkertaisella Anna16-langalla, mutta sopivaa sävyä ei Anna-langoista löytynytkään hihoihin. Sievää pinkkiä oli Pehorkassa, joka oli "pahimmoonen": kaksinkertaisena tuli paksua (sitä on kauluksen reunuksessa), yksinkertainen oli vähän liian ohutta. Sillä kuitenkin neuloin hihoja. Puikkoina olivat 40 cm Halpa-Hallin pyöröt, jotka olivat karmeat - puikko ei kaventunut lainkaan kaapelia kohti, joten silmukoita sai repiä ja tökkiä kaapelilta puikolle.

Onneksi minulla on ihana anoppi, joka kerran käydessään kysäisi - kun olohuoneessa oli levällään kaikkia muita neuleita - että "missä se ihana vaaleanpunainen on". Totesin, että pitäähän se neuloa loppuun, ja sain parissa illassa sen onnettoman toisen hihankin valmiiksi.

Ohje: Yosemite viime kevään Knittystä
Lanka: Vartalo-osassa venäläistä Anna16 merseroitua puuvillalankaa kaksinkertaisena, hihoissa venäläistä merseroimatonta (!) Pehorka-puuvillalankaa yksinkertaisena, yht. n. 430 g (koko XL)
Puikot: 4,5 mm pyöröt
Muuta: Pienempikin koko olisi ribbineuleeseen riittänyt, mutta olen saanut kauhun niistä vähän-liian-pienistä-neuleista, joita olen viime aikoina neulonut. Nyt myönnän olevan paksu ja neulon isoa! :) Ribbineule onneksi antaa senkin anteeksi ja vetää sopivasti kasaan. Painava pusero mutta kuvittelisin, että tälle olisi käyttöä. Napit löytyivät joskus käsityömessuilta ostetusta grossin rasiasta.

Toinen melkein-UFO tässä huushollissa on ollut Novitan kevään 2008 malli 57. Minulla oli nimittäin valikoima vihreitä lankoja: kaksi kerää toissa kevään SNY:ltäni Heiniltä saamaani Garnstudion Safrania, kolme kerää itse ostamaani Schachenmayr nomotta Cataniaa ja kerä viime syksyn SNY:ltäni Rouva Oranssilta saamaani lehmuksenvihreää Tennesseetä. Kun mikään noista kauniista langoista ei yksinään riittänyt neuleeseen, päätin yhdistellä.


Ensimmäistä kertaa pääsin sopuun Novitan pitsineuleen kanssa, eikä meille tullut pahempia erimielisyyksiä silmukkamääristä. Oikeastaan oli hauskaa vaihdella lankaa: neuloin aina kerän loppuun vuorotellen Cataniaa ja Safrania. Silti tämän ähertämiseen meni yli kuukausi - myönnetään, välillä kyllästyin!


Pitsineule näytti pyöröillä valtavan leveältä, joten aloin soveltaa päästyäni yläosaan. Kaventelin omasta päästä ja tein muka muotoilujakin - kunnes totesin, että hädin tuskin mahdun toppiin. Purkuun. Neuloin nyt nöyrästi ohjeen mukaan - kunnes totesin, ettei lehmuksenvihreä Tennessee riitä. Sitä ei siihen hätään mistään löytynyt lisää, joten purkuun. Ostin kaksi kerää "tämän kesän vihreää" Tennesseetä ja neuloin topin loppuun sillä.

Ohje: Novita kesä 2008 #57
Lanka: Garnstudion Safran, Schachenmayr nomotta Catania, Tennessee yht. noin 400 g (koko XL)
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Muuta: Iso - enkä tiedä tykkäänkö. Mutta menee kai ainakin liivinä puseron päällä ellei muuten?

Pahnanpohjimmaisena sitten oikea pikaneule. Minulla oli nyt siis kerä lehmuksenvihreää Tennesseetä, puoli kerää uutta kirkkaanvihreää Tennesseetä ja noin puolitoista kerää sinistä Tennesseetä. Ja edelleen idea siitä, että neulon vanhoja varastoja pois niin pitkälti kuin voin.


Koska tämän kesän säät eivät ole suorastaan rannalla makuuta suosineet, olemme Samin kanssa linnoittautuneet ilta illan jälkeen katsomaan elokuvia dvd:ltä (digiboksiahan meillä ei ole). Tarvitsin helpon ja yksinkertaisen elokuvaneuleen.


Ja mikäpä olisi helpompi ja yksinkertaisempi kuin Ullan Ylösalaisraglan! Siinä kun ei haittaa sekään, vaikka lankaa olisi naftisti.


Otin silmukat M-koon mukaan, mutta muuten noudatin Leaf-T-shirtistä oppimaani hyvää neuvoa: mitataan käsivarren ympärys ja lisätään silmukoita sen verran että hiha yltää ympäri, sitten saa jatkaa vartalo-osaan.


Jos väänsin Yosemitea kaksi kuukautta ja Novitan toppia kuukauden, niin tämä neule otti ja valmistui neljässä päivässä!!!! Oli ihanaa neuloa välillä ihan vaan sileää, johon raidoitus antoi kuitenkin hauskaa vaihtelua. Ja kyllä me niitä elokuvia aikas monta olemme niiden neljän päivän aikana katsoneetkin... :)

Ohje: Ullan ylösalaisneule
Lanka: Tennesseetä noin 180 g (aloitussilmukat koon M mukaan)
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Muuta: Yllättäen tästä pikaneuleesta tuli aivan ihana!

Loma uhkaa loppua tämän viikon jälkeen, niin että neuletahtikin kai taas hidastuu. Olen kuitenkin iloinen, että sain näitä vanhoja tehtyä - vielä yksi kesäneule on puikoilla, mutta kyllähän tästä vähitellen pitää ruveta miettimään syksyä ja joulua. Sukkasato alkaa taas syyskuun alussa, ilmoittautumisen avaan parin viikon kuluttua.