Kiitos lukuisista käsikirjoituskommenteista, jotka ovat herättäneet minussa paljon ajatuksia. Myönnän, että toki kirjan päähenkilössä jotakin erikoista pitää olla, että hänestä jaksaa kiinnostua - mutta kun itse olen oikoonen kuin tästä tallinpiihin, niin tykkään lukea mahdollisimman realistisia kirjoja. Siis sellaisia, jotka voisivat olla totta. Ja itsellenihän minä kirjoitan.
En väitä, että tekstini olisi mikään mestariteos, enkä tiedä kiinnostuuko edes se kymmenes kustantaja siitä (ellei kiinnostu, julkaisen tekstin blogissa - Sami kehitti nettiromaanille jo termin netaani :), mutta rupesin miettimään näitä hylkäysjuttuja. Kuinka usein oikeasti käy niin, että kustantaja torjuu romaanin, jonka joku muu julkaisee ja joka hurmaa lukijat? Onhan näitä, Päätalosta Rowlingiin. Sitä aina ajattelee, että kustannuspuolella on ammattitaitoa ja näkemystä, mutta kuinkahan monta kertaa kustannustoimittajat itkevät katkeriä kyyneliä tajutessaan, että ovat lähettäneet hylkäyskirjeen kassamagneetille?
Jos siellä on lukemassa joku alan ihminen, niin saa vastata. :) Ja nyt minä taidan jaksaa ihan vähän neuloakin, parin ensimmäisen työpäivän jälkeen ei siitä ole tullut mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti