Tästä olen ihan pikkuisen ylpeä!

Paleltaako teitä muita? Minua paleltaa nykyään usein. Joskin ilmeisesti vanhuus on tehnyt sen, että nautin kovasti syksyn kirpeydestä enkä kaipaa hellettä, niin edellytyksenä nauttimiselle on lämpöinen neule johon kääriytyä.

Torstai-iltana jäädyin tönköksi seurakunnan lapsityön johtokunnan kokouksessa (eikö seurakuntataloa voisi lämmittää, jooko? taidan viedä asian valtuustoon) ja totesin, että tarvitsen ehdottomasti paksun neuletakin. Villapusero on kiva, mutta sitä on vaikea riisua kesken kaiken eikä siinä ole avattavia nappeja - useinhan tilaisuuteen mennessä on kuuma, mutta vähän aikaa istuttua alkaa paleltaa. Toisaalta olisi kiva omistaa neule, joka korvaisi alkusyksystä päällystakin.

Tänä syksynä olen tolkuttoman hullaantunut palmikoihin. Kuola suusta valuen selasinkin uusinta Novitan lehteä, jossa Mambo-uutuuslangan kunniaksi oli monenmonta palmikko-ohjetta. Muistattekin varmaan Mambosta tekemäni laukun ja haaveeni toteuttaa samasta langasta myös neuletakki. Sekä kysymykseni, mitä kivaa voisi tehdä 300 grammasta SandnesGarnin Alfaa.

Ratkaisin ongelman näin.


Lievää innovaatiota tähän tarvittiin - tarkemmin sanottuna pari tiivistunnelmaista visiittiä Käsityöaitta Fionaan Seinäjoella.

Malli on Novitan syksy 2007 -lehdestä numero 4. Alfaa kului 750 grammaa nro 7 bambuilla. Se ei näytä noin sanottuna ihan kamalalta, mutta kun laskee että käytin takkiin 15 kerää tai 900 metriä, niin karmii - siis voidakseni käyttää ne kuusi omistamaani kerää ostin yhdeksän lisää! Joskus tulee kalliiksi olla säästäväinen...

Tein takin ohjeen S-koon mukaan. Alkuperäisohjeessa takki oli neulottu Mambosta nro 8 puikoilla, joten nyt sain liehuvahelmaisen jakun sijaan sopivan vartalonmyötäisen neuleen.

Hihat tein täysin omasta päästä kuin entinen flikka lihaperunoota. Olen ehkä oikoonen kuin tästä tallinpiihin, mutta minusta on typerää neuloa paksu palmikkoneule ja tehdä siihen 3/4-hihat, jotka lisäksi ovat niin leveät, että niistä tuulee sisään! Samoin laitoin takkiin viisi nappia yhden sijasta. Miksi tehdä paksu takki jota ei voi sulkea?


Neuloin siis ihan tavalliset kapeasuiset hihat. Kaikki saumat "ompelin" kolmen puikon päättelyllä, kuvittelin että se muka on nopeampaa kuin oikea ompelu. (Eihän kukaan huomaa miten rumasti olen yhdistänyt etu- ja takakappaleen? Eihän kukaan kysy miksen tehnyt tätä pyöränä?)


Ottaen huomioon millaisia "taidekuvia" tässäkin blogissa on nähty, niin tätä varten raahasin Samin ja kameran oikein ulos luontoon!

Nappeja siis laitoin koko etumuksen täydeltä. Yhden ompelin kaulukseenkin, jotta neuleen saa halutessaan lämpöiseksi pooloksi (eikös olekin kuvaajan syy että kaulus lörpsöttää, kun ei sanonut että se on rumasti!).


Takki oli lopuksi nopea tehdä, tiiviisti neulomalla se valmistui neljässä päivässä.Se on muhkea (ja valitettavasti tekee minutkin vielä tavallista muhkeammaksi!), lämpöinen, pehmoinen, ihana. Mitä muuta voi olettaa, kun lanka on 85 % villaa ja 15 % mohairia!


Lähikuvayritys palmikoista... Väri vääntyy liiaksi aniliiniin, mutta muhkeus näkyy. Nam!

Seuraavaksi mietinkin, mitä tehdä Mambosta - yksi kerä minulla oli ennestään ja kaksihan sain kultaiselta Tarjalta lankavaihdossa. Kun vähän niitä vielä keräisi, niin voisi tehdä vaikka sen kivan ponchon, jonka Sipi jo teki...