Ruskea päivä

Hellettä pukkaa, mutta siitä huolimatta olen jo vähitellen ruvennut miettimään sykyisempiä neuleita.

Joku ehkä muistaa sen omastapäästätehdyn mini-villapuseroni keväältä. Senhän neulaisin Huuto.netistä kotiutuneesta Alessandra Filatin Scoiattolosta, ja tuolloin suunnittelin, että jäljellejääneestä langasta voisi neuloa vaikkapa Ullan Green Day -sliparin.

Uskokaa tai älkää, minä myös tein niin! ;)

(Jos joku ihmettelee asuani, niin sovitin yhtäaikaa liivin kanssa Marimekon ale-alesta ostamaani Kiasma-T-paitaa, koska liivin pukeminen helletopin päälle olisi näyttänyt omituiselta. :)

Tykkään mallista hirmuisesti - joskin ohjeessa käytetty liukuvärjätty lanka on syötävän suloista, niin ihan herkullisen irkkutyylinen tuli sliparista ruskeanakin. Scoiattoloa (30 % alpakkaa, 40 % merinovillaa, 3 % viskoosia ja 27 % akryyliä) kului vajaat neljä kerää eli noin 160-170 grammaa (50 gr/100 m).

Puikkoina 5,5 mm pyöröbambut, joiden kanssa olinkin hupinassa. Ne halvat roikaleet kun eivät kestä: ohuista pyöröistä ohut lanka syö muoviputken poikki, paksuista taas putki irtoaa neuleen painosta. Suosikaamme siis neule- ja sukkapuikoissa JoyceSuperShopia, mutta ostakaamme pyörömme merkkiliikkeestä!

Hupinassa olin myös ohjeen kanssa. Tai paremminkin palmikonkiertojen mallikaavion. Minä kun tyhmänä oletin, että jos kaavioon on merkitty kolme palmikonkiertoa, näitä kolmea kiertoa toistetaan - sillä missään ei käsketty toistamaan vain tiettyjä rivejä.

Tuloksena oli aivan erilainen palmikko kuin ohjeen kuvissa. Ei tämä ruma ole, mutta omituinen! :D


Eli ilmeisesti olisi pitänyt toistaa rivejä 1-9 tms. Niin aion tehdä seuraavan sliparin suhteen - sillä malli on niin kiva, että teen näitä varmaan toisenkin.

Mutta uusia asioita opin tätä työtä tehdessä. Ensinnäkin viimein tulin opetelleeksi kolmen puikon päättelyn - miksi kukaan ei ole kertonut minulle, miten kertakaikkisen helppo se on ja miten sievää jälki???? Olkasaumaa tuskin huomaa!

Toiseksi opettelin Debbie Stollerin Neulojen käsikirjasta oikeaoppisen sivusauman (tosin tässä tapauksessa etusauman) ompelun. Tämän jälkeen ei sitäkään tarvitse enää itkeä...

Nyt sitten vain odottamaan viileitä syyspäiviä!