Elämä se on kuin silkkiä vaan...

Kun edellisessä postauksessa julistin täydellistä kokemattomuuttani lankaverkkokauppojen suhteen, niin tämän viikonlopun aikana olen tuosta puutteesta (?) pyrkinyt eroon. Osittain rehellinen tarve, osittain helpotus potilaan toipumisen vuoksi (pitäähän hoitajankin itseään hoitaa, eikö niin??) on saanut selailemaan lankakauppojen sivuja. Kyllä, kävin jopa siellä Kurkkupolulla, mutta kun en ole PayPaliin perehtynyt, niin antaa olla vielä!

Priimasta pitäisi nyt tulla lisää iiiihanan terrakotanväristä Kitten Mohairia boleropaitaani, kun tuntuu siltä, etten enää ehdi ollenkaan Rustoopuoriin. Kuvittelin täydentäväni paidan toisella, korissa marinoituneella Huuto-mohairlangalla, mutta jälki oli niin järkyttävää, että kerrankin elämässäni käyttäydyin kypsästi ja aikuisesti ja jätin työn odottamaan lisää lankaa. :) Ja kun kerran tilausta tein, niin pitihän sitä tilata oranssiakin... Se oli rakkautta ensisilmäyksellä Very Cropped Top Hoodien kanssa!!

Tällä hetkellä olen hupsahtanut mohairiin, lähinnä kai maiseman lumisuuden vuoksi. Jotta ei ihan kuvattomaksi jäisi tämä postaus, niin tässä on vihdoin Kangas-Aitan Milla-mohairista syntymässä jotain, jonka työnimenä on karkki- tai sirkuspusero...


Kesä on kuitenkin tulossa, ja haave olisi saada jotakin kevyempää neulottavaa. Jokin ylellisyysgeenikin taitaa kevään myötä jyllätä :) kun rupesin katselemaan silkkilankoja.

Vähän ihmeissäni olin, kun löysin Lankalinjalta Pure Silk DK:ta hintaan 14,90 / 50 g. Samaan aikaan Papurikko kaupitteli Silkegarnia hintaan 5,40 / 50 g. Arvatkaa kumpaa tilasin? :D (Famu, sieltä pitäisi tulla nyt myös se "kirjoneulevempele", kohta minäkin pääsen mukaan "välineurheilemaan"! :)

Jäin vain miettimään, menetänkö tässä nyt 2/3 laadussa kun kerran hinnassakin. Osaako joku kertoa, mikä Pure Silkissä on niin paljon Silkegarnia ihanampaa (tiedän, kerällä olisi noin 30 metriä enemmän lankaa, mikä ei ihan eroa selitä)?