Kaisa kutistui

Kuten näkyy - tai pikemmin ei näy - siis blogissa ei näy mitään - mistä näkyy... No juu. :)

Kuluneiden parin-kolmen kuukauden aikana en ole neulonut, en virkannut, en tehnyt oikeastaan mitään ylimääräistä. Uusi työni ja siihen sisältyvät elementit (tavanomainen viestintätyö, Farmari-näyttelyn viestintä, 150-vuotishistorian viimeistely ja samasta aiheesta marraskuussa aukeavan historiallisen näyttelyn käsikirjoittaminen) ovat venyttäneet työpäivät noin 10-tuntisiksi, minkä lisäksi yritän pitää yllä fyysistä kuntoa kuntosaliharjoittelulla, jotta jaksaisin.

Illat ovat siis kuluneet lähinnä apaattisesti televisiota tuijottaen tai blogeja lukien, harvoin olen jaksanut kommentoida.

Mutta ensi viikolla aion pitää loman. Ja ilmeisesti se rentoutti niin paljon, että pääsin eräässä asiassa tuumasta toimeen. Luin taannoin eräästä blogista kutistemuovikokeiluista, ja nyt vihdoin kaivoin kätköistäni oman muovini. Olen haaveillut tekeväni hassuja korvakoruja, mutta ihan näin hassuista en osannut edes haaveilla... Olenkohan liian syvällä työssäni tai jotain? :D

Piirsin Farmari-korvakorut kutistemuovin läpi ostoskärrypoletista (sellaisesta luottokorttimallisesta, josta poletti taivutetaan esiin). Uunin lämmitin pakkauksen ohjeen mukaan 175 asteeseen ja käytin töitä siellä kolmisen minuuttia. Harjoittelukappaleina kutistin ensiksi kukkaset, ja kun jopa niiden epämääräinen muoto kutistui erittäin siististi, tohdin kokeilla Farmari-paloilla.

Muutos oli uskomaton: oli kuin taikatemppua olisi seurannut. Jopa Farmari-slogan Asiaa ja elämyksiä on luettavissa, vaikka koko pienentyi noin yhteen viidesosaan, kuten ohjeessa varoitettiinkin. Seinäjoki 3.-6.7.2013 -teksti oli alunperinkin aika minimaalista ja vähän suttaantui.

Ainoastaan se harmittaa, että väritin muovin puuvärikynillä - ja nyt totesin, ettei väri kestä edes kovin "rajua" koskettelua, saati sitten kosteutta. Nämä korvissa ei siis pahemmin pakerreta! :) Seuraavalla kerralla pitäisi käyttää permanent-tusseja.