Lahjasateessa

Julkaisen tämän postauksen molemmissa blogeissa, kun en enää tiedä mihin tämä enemmän kuuluu. :)

Eilisessä neuletapaamisessa Tiina (ei blogia vielä :) päiväni kulusta kuultuaan huokasi: "Ehkä mun kannattaisi harkita sitä blogia!" Niinpä... :D Blogistaniassa on ihania ihmisiä!!

Pari vuotta sitten ostin Samille joululahjaksi Angela Lambertin kirjan Eva Braunin elämä. Sami tunnusti, että kirja jäi häneltä kesken, ja ihmettelin: Sami lukee yleensä kirjat loppuun ja tykkää historiasta. No, voisinhan minä lukea kirjan, ajattelin. En tiedä mitään Eva Braunista, ja "naisnäkökulma" natsihistoriaan kiinnosti.

Vähän matkaa luettuani aloin ymmärtää, miksi kirja jäi Samilta kesken. Lambertin teksti on ehkä historiallisten tapahtumien suhteen oikein, mutta tyyli ällöttävän naiivi. Välillä en tiennyt, luinko kirjaa Evasta vaiko Lambertin saksalaissyntyisestä äidistä. Kirjoittaja oli ottanut asiakseen puolustella Evaa (ja äitiään) siitä, etteivät nämä parikymppiset tytöt suunnilleen yksikseen käyneet taistoon natsivaltaa vastaan. Samalla hän koetti todistella, ettei itse ole uusnatsi, vaikka ei kuvaa Hitleriä sarvipäisenä hirviönä. Tämä ihmeellinen puolustelulinja jatkui halki kirjan.

Jossakin postauksessani kirjan läpiluku-urakasta mainitsin, ja kaimani kommentoi, että hänkin on yrittänyt kyseistä elämäkertaa lukea läpi. Aloitimme leikkimielisen kisan. Ilmoitin Kaisalle, että hänen on annettava minulle varastoistaan lankaa, ellei hän saa Evaa luetuksi.

Joskus loppuvuodesta Kaisa jätti kommentin, jossa tunnusti, että kirja oli jäänyt lukematta. Minä vastakommentissani koetin häntä vielä tsempata. Vaan eilen sain postin mukana lihavan kirjekuoren. Mitä ihmettä - lähettäjänä K. Sukunimi, joka oli ihan vieras. Osoite oli ihan vieras.

Vasta kun avasin kuoren, löysin vyyhdin Vuorelman Vetoa (ensikosketukseni lankaan!), suklaata ja luin kortin, tajusin. Kaisa oli muistanut "uhkaukseni". Kiitos!!!! :D


Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi entinen visailujuontaja. Viime viikolla Tiinap (ei blogia vielä ;) lähetti sähköpostia ja kyseli osoitettani. Hän tahtoisi lähettää minulle jotakin yksinkertaisesti siksi, että - pitää blogeistani.

Paketti oli niin iso, että se piti hakea postista. Ei ihme. Vyyhti Mokkasukkaa (ensikosketukseni lankaan), kaksi kerää Dropsin Silke Alpacaa (syksyllä Linasta jäi yksi kerä, joten näistä kolmesta saan taas aikaan vaikka mitä!!), kerä Rellanan Flottesockea (ensikosketukseni lankaan), kerä Novitan Cloudia (vain kaupassa hypistelty), sydännalle-avaimenperä, lakua ja ihana kortti, jossa kehoteltiin jakamaan lakut Samin kanssa.


Olen mykistynyt. Kiitos, Tiinap.

Vaikka nyt tuli paineita... Tai ei sentään. Ottaen huomioon, millainen valituksen pesä kumpikin blogini välillä on, ja jos niistä siltikin tykätään, en voi kuin olla kiitollinen.