maanantai 30. syyskuuta 2013

Neulojan pojan koston paluun uudet seikkailut


Näin siinä sitten kävi: maaliskuussa hehkuttamani neuleinto hiipui järjettömän mittaisiin työpäiviin ja stressiin. Vaikka usko oli välillä loppua, Seinäjoen Farmarista selvittiin hengissä. Kesäloma meni jotenkuten toipuessa, ja nyt pakerran täyttä päätä ProAgria Etelä-Pohjanmaan historian viimeistelyssä ja maakuntamuseolla marraskuun alussa samasta aiheesta avautuvan näyttelyn suunnittelussa ja kokoamisessa. Samalla, kun hoidan vs. tiedottajan tehtäviä.


Luppoaikaa ei siis ole, ja välillä olisi mukavaa, jos stressiä olisi pikkuisen vähemmän. Mutta sen verran elämäni on keväästä ja kesästä rauhoittunut, että useimmiten työpäiväni on vain kahdeksantuntinen. Illalla on siis aikaa tehdä muutakin kuin koettaa pysyä hereillä niin kauan, että pääsee sänkyyn.

Niinpä neulevillitys on humahtanut yli sellaisella voimalla, että tästä postauksesta uhkaa tulla kaikkien jatko-osien isoäiti.


Jo kesälomalla huomasin mietteiden pyörivän välillä neuleissa, ja jokunen viikko sitten kaivoin esiin keväällä aloittamani neuleen - purkaakseni sen, kun malli ei enää miellyttänyt ja kokokin oli väärä. Sen sijaan aloin tikuta Teetee Cacaon lopuista tätä tunikaa.


Ohje: Tanja-tunika (TeeTee verkkolehti 2/2013, ohje 7)
Lanka: TeeTee Cacao, 200 g kokoon M
Puikot: 5 mm
Muuta: Hyvin vaikeasti kirjoitettu ohje, tähän ei olisi kannattanut tarttua ensimmäisenä pitkän neulomistauon jälkeen! Hihojen ja kauluksen pitsineule oli jotenkin epämiellyttävää, varsinkin kun en ole pitsin ystävä, joten neuloin nekin sileää oikeaa.


No juu, jouduin ostamaan kaksi vyyhteä Cacaota saadakseni sen viimeisen kulumaan - ja nyt minulla on ko. lankaa jäljellä taas täsmälleen sen verran kuin oli tätä aloittaessa... Mutta ehkä siitä jotakin keksitään! Hirveän pitkä tästä tuli, en tajunnut että viiste on noin jyrkkä, ja näin lyhyellä käyttäjällä se melkein laahaa maata. Ei siis tullut työvaatetta, mutta ehkä tämä menee jossakin tilaisuudessa kapean hameen tai housujen kanssa.



Tunikan parissa neulehimo suorastaan ryöpsähti, ja tarrasin heti seuraavaan lankaerään. Novitan syksyn 2011 numero on tainnut olla heidän parhaansa, sen verran monta neuletta olen siitä jo tehnyt. Nyt tikkusin tämän "naisen pikkujakun".


Mallineule oli oikein mukava, siinä oli sopivasti haastetta mutta se oli tarpeeksi simppeli tv-neuleena. Aloin vain - Novitani tuntien - epäillä tuon ohjeessa mainitun 500 lankagramman riittävyyttä, enkä tohtinut tehdä kauluksesta niin korkeaa kuin olisi pitänyt. Oikeassa olin.

Lisäksi havaitsin, etten osaa laskea (kesän Farmarin viestintätiimi tietää, ettei heidän viestintäpäällikkönsä osaa lukea, mutta nyt paljastui vielä tämäkin). Kun tänään laitoin jakun päälle, tajusin, että kaksi nappia puuttuu. Olin jo muutenkin joutunut kaivamaan kaulukseen erilaiset napit kuin muualle, ja silti niitä oli vasta 10 eikä 12! Minkä lisäksi ne olemassaolevat oli ommeltu osin vinoon... Hohhoi, täytynee ostaa ja ommella koko satsi uusiksi.


Ohje: Naisen neulottu pikkujakku (Novita 68 / Syksy 2011)
Lanka: Novita Jussi, 500 g kokoon M
Puikot: resoreissa 4 mm, muuten 4,5 mm
Napit: lankakaupan poistomyynnistä aikoinaan löytyneet
Muuta: En tiedä onko vika Jussin vai ohjeen, mutta tästä tuli M-kooksi kauhean leveähartiainen, vielä kun hihat vähän pussittavat. Voisin lisätä jakkuun olkatoppaukset ja olisin täysin uskottava dallassankaritar.



Joku saattoi huomata tästä postauksesta pari muutakin asiaa kuin uusia neuleita.

Ihan ensimmäisessä kuvassa on ihmeellistä se, että kuvittelin pingottavani neuleen osat ennen ompelua. Päädyin peruuttamaan ajatuksen, kun laaduntarkkailijat osoittivat aivan liiallista mielenkiintoa tuotteeseen. Laaduntarkkailijoita kun on nykyään kaksi. Kesäloman aikana Stella sai "pikkusiskon" noin neliviikkoisena yksinään tien varresta löytyneestä (autosta pudotetusta?) pennusta, joka nykyään tottelee nimeä Mustikka. Älkää siis ihmetelkö kissarekvisiittaa kaikkien kuvien taustalla!

Toinen asia on se, että nykyään neulon itselleni M-kokoa. Toukokuussa juttelin ortopedini kanssa mahdollisista jalkaleikkauksista ystäväni OI:n vuoksi, ja lääkäri sanoi suoraan, ettei minua tällä painoindeksillä leikata. Päädyimme siis Samin kanssa tekemään elämänmuutoksen. Hyvin epämuodikkaasti ja vanhanaikaisesti laihdutamme syömällä vähemmän kuin kulutamme, emme millään ihmedieetillä. Emme itse asiassa ole dieetillä, vaan tarkoitus on pystyä syömään nykyiseen tyyliin loppuelämämme: syömme ihan kaikkea, vain määrä ratkaisee.

Tämän johdosta minusta on kadonnut toukokuusta alkaen noin 10 kg, joskin viime viikot ovat olleet kamalaa jumittamista ja muutaman sadan grammaan seilaamista edestakaisin. Toivotaan että se pian helpottaa, koska vielä 15 kg olisi lähdössä. Ei siis ole mitään järkeä ostaa tai tehdä itselleen vaatteita tässä tilanteessa - mutta kun ei malta tekemättäkään olla!

Taidankin lähteä neulomaan...

6 kommenttia:

  1. Olen viime päivinä paljon miettinytkin, että mitähän sinulle kuuluu, kun ei ole blogi päivittynyt. Hienoa lukea, että siellä on eletty tavallisen vauhdikasta elämää, ja tehty vähän elämäntaparemonttiakin. :) Ihania neuleita olet myös tehnyt. Tykkään tuosta pikkujakusta paljon, sinulle sopii hyvin tuollainen lyhyempi malli. Kaikkea hyvää, ja mukavaa syksyn jatkoa! :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut kadotetuista kiloista. Eikö oo kiva neuloa pienempiä neuleita? Ite oon löytäny liikunnanilon ja myös tarkistanu ruokavaliota ja sama -10kg on kadonnu multaki. Vuojen verran oon pitäny blogitaukoa ja nyt palailen langoille.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä laihikselle. 10 kg tuntuu jo vaatteissa selvästi.
    Kivoja neuleita olet tehnyt.

    VastaaPoista
  4. Näkyy hyvin kuvista -10kg!! Onnittelut siitä. Minullakin leikkaus keväällä edessä. Pitäisiköhän tehdä samat temput kuin Kaisa?
    miettiipi Vaasan Hilkka

    VastaaPoista
  5. Oletpas ahkeroinut, niin monta hienoa neuletta!
    Tuon naisen pikkujakun olen kans tehnyt ja tykännyt kovasti :)

    VastaaPoista