perjantai 19. elokuuta 2011

Yksi vaivainen sukkapari - mutta palkinto tuli sentään!


Päivi-Helena muisti minun vaatimatonta blogiparkaani näin kauniilla kukkasella. Kiitos siitä, olen otettu!

Sääntöjen mukaan minun pitää vastata 10 kysymykseen ja sen jälkeen jakaa tämä 10 bloggaajalle. Mielelläni vastaan, mutta kuten tiedätte - jaan tämän eteenpäin jokaiselle, joka vaivautuu vielä lukemaan tätä kovin harvakseltaan päivittyvää ja kovin vähän käsitöitä sisältävää blogiani. :)


1. Suosikkiväri: Viljankeltainen, irlanninvihreä, viininpunainen - syvät, murretut värit.
2. Suosikkieläin: Kissa. Lemmikit on nykyisessä vuokrakodissamme kielletty, muuten olisin jo varmaan......
3. Suosikkinumero: 24 on jouluaaton päivämäärä. :)
4. Suosikki alkoholiton juoma: Maitoa meillä kuluu niin paljon, että Samin sisko luuli meidän aikovan keittää riisipuuroa, kun näki aivan normaalit puolen viikon maito-ostoksemme!
5. Facebook vai Twitter? Profiili on molemmissa, mutta Twitterin syvintä olemusta en ole vielä päässyt käsittämään - Facebookissa notkun liikaakin.
6. Intohimosi: Sami? :D
7. Saada vai antaa lahja? Kumpikin on yhtä mukavaa!
8. Suosikkikuvio: Kirjontakuviot - tiedättehän, sellaiset mitä näkee joskus telemark-tyyppisissä vaatteissa, mutta jollaisia en osaa tehdä.
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai tietysti...
10. Suosikkikukka: Kaikki mikä tuoksuu - kielot, syreenit, tuomet, hyasintit.


Tätä palkintoa en kyllä saanut ainakaan ahkerasta neulomisesta! En tapaa ottaa mitään stressiä käsitöiden tekemisestä, en varsinkaan kesäisin. Silti alkukesästä oli sellainen hytinä, että nyt tulee neuloskeltua kaikkea pientä. Kävin siis läpi lankavarastoni ja keräsin vaatimattoman sukkalankojen kokoelmani samaan koriin sekä lajittelin ohjeet, jotta on sitten helppo napata sieltä sopiva.


Ja kuinkas sitten kävikään? Sain aikaan yhdet vaivaiset sukat.


Ja niitäkin tehtiin kuin Iisakin kirkkoa! Loin silmukat KIP-päivää varten ja muka etenin siellä hyvin, mutta helle ajoi sitten villat pois käsistä. Jatkoin jossakin neuletapaamisessa ja sain parin melkein valmiiksi, mutta aika loppui pikkuisen kesken.


Ja sitten kun sukkapariraukka oli vihdoin valmis, se makasi viikkotolkulla valokuvaamattomana, vaikka välijalkakin vain odotti ensimmäistä esiintymistään! Onneksi en tänä vuonna lähtenyt vetämään Sukkasatoa - enkä edes osallistu. Myhäilen vain tyytyväisenä kun seuraan, miten hyvin homma luistaa. :)

Malli: Cookie A:n Monkey
Lanka: Opal 70 g kokoon 39 
Puikot: 2,5 mm

Eilisillan vietin kodinhoitohuoneen lattialla selaten käsityölehtiä. Toisaalta tarvitsin tietynlaisen kaavan tietynlaiseen ompelutyöhön, mutta samalla huomasin koko ajan etsiväni uusia neulemalleja. Ja minulla on kesken ihan tarpeeksi monta neuletta. Yksi niistä jopa periaatteella "paksuilla puikoilla nopeasti valmista". Eikä mikään valmistu. En oikein tiedä huolestuisinko...

Mutta jos ketä kiinnostaa elämäni käsitöiden ulkopuolella - jossa sitä taitaa olla tällä hetkellä enemmän - niin päiväkirjablogini on taas avoinna yleisölle.

3 kommenttia:

  1. Minä ihmettelen,että miksi tuo sukkapari on vaivainen! Hienot kuin mitkä. Aina vaan ei jaksa käsitöitäkään. Mulla teki hyvää se kesäinen blogitauko. Nyt taas innostaa. Voi sinua ei ollt viimeksi Tikkuajissa ja ois ollut mukava nähdä. Ensiviikolla mä en pääse,kun lähdemme reissuun. Sen jälkeen alan hyppäämään taas Kaarakassa.

    VastaaPoista
  2. No yksi sukkapari 2,5 kuukaudessa... Vaikka on ollu loma ja kaikki!!

    Meille tuli vieraita torstai-iltana, harmitti kyllä. :( Mä yritän olla paikalla seuraavalla kerralla. Tosin olivat laittaneet Kaarakan avoimet ovet samalle päivälle!!

    VastaaPoista
  3. Upea tuo sukkapari ja herkullisen värinen. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista